Lucianpäivän kunniaksi laitetaan ilmoille valmennuskutsu! Nyt on erityisen hyvä tilaisuus hioa vielä taitoja viikon päästä pidettäviä estekisoja varten, sillä valmennus sisältää rataharjoitusosuuksia tulevasta kilparadasta. Toki mukaan saa tulla myös, vaikka ei ensi perjantain kisoihin osallistuisikaan. Tällä kertaa nopeat ilmoittautujat syövät hitaat.
Estevalmennuksia pidetään päivän aikana kaksi ratsastajien työvuoroja ajatellen. Ensimmäinen kahden hengen valmennusryhmä aloittaa aamupäivällä klo 10 aikoihin ja toinen ratsastaa vasta illalla klo 19. Valmennukset pidetään Jukolan maneesissa. Molemmissa valmennuksissa keskitytään siis rataosuuksiin ja hiotaan erityisesti sarjoja ja uusintaradan tiukkia käännöksiä. Mukana on haastetta tuomassa on myös kirkuvan punainen tonttuokseri jouluvaloineen.. Valmennus kuitataankin kertomalla mitä mieltä ratsusi oli erikoisemmasta esteestä. Vastineeksi saat ratsusi päiväkirjan täytteeksi n. 100 sanaisen valmennustekstin.
Osallistumiset tehdään tuttuun tapaan sähköpostilla osoitteeseen joutokeino@gmail.com. Otsikoksi laita "Luukku 13 - Hannen estevalmennus" ja viestiin nimesi, ratsusi nimi ja osoite, sekä ryhmätoiveesi. Erittäin suotavaa on myös kertoa, mikäli haluaisit hioa erityisesti jotain tiettyä asiaa hevosesi kanssa. Näin saat valmennuksesta enemmän irti! Kuittaus kannattaa liittää mukaan jo ilmoittautumisviestiin, mutta lähetäthän sen kuitenkin viimeistään 20.12. mennessä, jotta saat vastineeksi valmennustekstin itsellesi ja hevosellesi. Tosiaan tällä kertaa nopeus ratkaisee, eli ensimmäisenä ilmoittautuneet otetaan mukaan valmennukseen.
Purkka ei ollut sillä vauhdikkaimmalla tuulella tänään, mutta valmennuksen loppupuolella saatiin jo ihan hyviäkin hyppyjä irti. Oriista löytyi kyllä ketteryyttä tiukoillakin teillä, mutta jostain syystä kaikki energia kuoli sarjojen välillä. Sain nostella kyllästymiseen asti sarjan viimeisen osan puomeja, kun ori kerta toisensa jälkeen kolautti sen alas. Esteen laskeminen 120 sentistä metriin auttoi hieman, mutta hyppy jäi yhä löysäksi. Jätimme sarjan hinkkaamisen hetkeksi ja keskityimme radan muihin osiin. Jouluinen tonttuokseri saikin yllättäen eloa Purkkaan ja muutaman kieltäytymisen jälkeen se pomppasi mokoman kummajaisen yli jättimäisellä loikalla. Uuden energian voimin yritimme lopuksi uudelleen sarjaa ja johan alkoi jalka nousta viimeiselläkin esteellä. Toki säikyttelyn sijaan suosittelen treenaamaan laukan tahtia esimerkiksi kavaleteilla. Näin raikkailla talvikeleillä reipas hankilaukka voi myös piristää eteenpäinpyrkimyksensä kadottanutta hevosta.
2. Tuulia T. - Mörkövaaran VeriapilaAamuvalmennuksessa oli havaittavissa pientä kankeutta molempien ratsujen osalta ja valitettavasti Tuuliakin sai työskennellä kunnolla Apilan kanssa, jotta tamman liikkeisiin saatiin vähän eloa. Tuntua aloiteltiikin herättelemällä tammaa siirtymisillä ja yksittäisillä pystyesteillä. Kaksoissarja sujui tältä ratsukolta tahmeudesta huolimatta paremmin kuin Teemulla ja puoliveriori Purkalla. Apila jumputti tasaisesti menemään ja hyppäsi sarjan molemmat esteet ihan puhtaasti. Uusintaratoja ei tällä hyppyenergialla vielä kuitenkaan voitettu. Sarjan sijaan keskityimmekin Apilan kanssa enemmän radan muihin esteisiin. Tuulia kertoi tamman olevan melko varma myös erikoisesteillä, mutta tonttuokseri aiheutti silti sydämentykytyksiä Apilalle. Huolellisen tutustumisen jälkeen Tuulia sai lopulta tamman myös punaisena hehkuvan erikoisesteen ylitse ja samalla tuntui löytyvän osa sitä kadonnutta energiaakin! Taisi tonttueste sittenkin olla ihan hyvä valinta valmennukseen, sillä nyt sen avulla oli herätelty jo kaksi laiskanpuoleista ratsua!
Jos aamun valmennusryhmä oli ollut hieman tahmea, niin iltaryhmästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut! No okei, ehkä vaara ei ollut niin suuri, mutta vauhtia näistä ratsukoista kyllä löytyi. Vilun ja Islan kanssa lähdimme hakemaan ensisijaisesti rentoutta. Isla kertoi Vilun hankalasta taustasta ja jännitys paistoikin oriista kilometrien päähän. Heti alkutunnista se bongasikin jo erikoisesteen, eikä todellakaan unohtanut säpsähtää sitä joka ikisellä ohituskerralla. Kun oriilta löytyi edes joten kuten rennot kolme askellajia, päätimme aloittaa ihan muista esteistä kuin tonttuokserista. Peruspystyt sujuivatkin oikein hyvin ja oriille teki selvästi hyvää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sarjakin sujui ensimmäisen hyppykerran haparoinnin jälkeen oikein hyvin. Ori oli ehtinyt kuumua melkoisesti ensimmäisistä esteistä, mutta sarjalla käänsimme sen eduksi kohdistamalla ylimääräisen energian kunnollisiin ponnistuksiin. Vilusta kuitenkin huomasi epävarmuuden jokaisen esteen kohdalla, ja se tarvitsikin jatkuvaa tukea ratsastajalta. Onneksi Isla selvästi tiesi, kuinka käsitellä oria. Lopuksi kävimme erikoisesteen kimppuun - tai Vilun mielestä varmaankin päinvastoin. Ihmeteltyämme estettä aikamme ja pyörittyämme ympyrää molempiin suuntiin sen ympärillä Isla sai oriin lopulta hyppäämään. Tähän onnistuneeseen suoritukseen lopetimmekin ratsukon osalta.
2. Elvira Priton - YefrosinyaJos aamun valmennusryhmä oli ollut hieman tahmea, niin iltaryhmästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut! No okei, ehkä vaara ei ollut niin suuri, mutta vauhtia näistä ratsukoista kyllä löytyi. Elviran ja Rosan kanssa käytiin heti alkuun jarrut läpi, sillä tamma oli virrakkaalla päällä. Elvira kertoi Rosan olevan superherkkä, mikä oli helppo uskoa ratsukon menoa katsellessa. Elvira näytti ratsastavan lähes eleettömästi, mutta silti tamma pyöräytti tasaisin väliajoin häntäänsä merkiksi liiallisesta pohjeavusta. Epäröin turhaan ratsukon suoritusta alkuverryttelyn perusteella, sillä itse rataosuuksilla tamma alkoi suorastaan loistaa. Sillä oli paljon vauhtia ja energiaa, mutta silti se oli täysin ratsastajansa hallinnassa. Muutamien pystyjen ja parin tiukan tien treenamisen jälkeen siirryimme erikoisesteelle, johon ratsukko olikin käynyt jo tutustumassa hyvin maastakäsin. Täytyy sanoa, että Elvira ja Rosa suoriutuivat kyllä tänään parhaiten tonttuhirvityksestä! Loppuun pyysin ratsukkoa hyppäämään sarjaa samalla kun ohjasin Islaa ja Vilua tonttuokserilla. Rosan silmät tuikkivat sen ponnistaessa kerta toisensa jälkeen ensin sarjan ensimmäiselle osalle ja heti perään seuraavalle. Pariin kertaan sain muistuttaa ratsastajaa myötäämisestä, mutta usein Rosa hoiti muistutukset ratsastajalleen itse kiukkuisella hännän pyöräytyksellä. Annoin ratsukon lopettaa tasapainoiseen suoritukseen ja loppuverkoissa rennosti pärskähtelevää tammaa olikin oikein ilo katsella.
VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2023 | lue lisää tekijänoikeuksista