Luukku 5 - Pikkujoulumaasto 10.12.

Tervetuloa nauttimaan rapsakasta pakkassäästä maastoretken merkeissä!

On jo korkea aika saada jotain eloa Jukolan toimintaan, ja mikäs sen parempaa kuin lähteä porukalla maastoilemaan sunnuntaina 10.12. Kahden tunnin maastoretki aloitetaan Jukolan kentältä, jossa järjestäydytään letkaan ja katsotaan muutenkin millä tuulella hevoset ovat. Maastoon lähdetään alkuiltapäivästä klo 14. Heijastinarsenaali kannattaa napata mukaan, sillä paluumatkalla on jo hämärää ja Kaimontiellä on yleensä neljän aikaan liikenettä myös sunnuntaisin.

Lähdemme kentältä alas rantasaunaa kohti ja suuntaamme rantapolkua pitkin vasemmalle. Kaimonjärven rantaa pitkin kuljetaan aina hevosten uittopaikalle saakka, jonka kohdalta siirrytään lumipeitteiselle pellolle, jossa päästään ratsastajien halun mukaan ottamaan ensimmäisiä laukkapätkiä. Pellolta jatketaan päätien yli soratielle, josta käännytään pian metsäpolulle. Polku kiemurtelee soratieltä näkyneelle loivalle kalliolle, jota kutsumme Mastokallioksi, sillä sen korkeimmassa kohdassa tönöttää jonkinsortin radiomasto. Laskeudumme varovasti loivaa polkua pitkin kalliolta alas ja sukellamme pian metsästä takaisin soratielle. Tie johtaa takaisin päätienvarteen, jonka reippaasti ylitettyämme tulemme jälleen lumen peittämälle sänkipellolle. Etenemme ensimmäisen pellon reunaa rauhallisesti käynnissä ja sukellamme pienen metsäkaistaleen läpi toiselle pellolle, jossa päästään taas ottamaan laukkaa. Hyvissä ajoin ennen pellon kulmaa siirrytään taas käyntiin ja jatketaan metsään. Kapea metsäpolku vaihtuu pian leveämmäksi traktoripoluksi, joka päättyy taas soratielle. Käännymme vasemmalle ja jatkamme ravissa, kunnes tie päättyy autiotalon pihaan. Vanhan tilan päärakennus on päässyt pahasti rapistumaan, ja kertoman mukaan siinä onkin asuttu viimeksi 60-luvulla. Tässä vaiheessa alkaa jo hämärtää, mutta kypärään kiinnitetyt otsalamput takaavat näkyvyyden pimeässäkin. Autiotalon pihan toiselta puolen pilkottaa metsäpolku, jota pitin kuljemme aina Kaimontielle asti. Ylitämme tien ja päädymme tutulle tallitielle. Maastoretki päättyy tallirakennuksen eteen, jossa laskeudutaan satulasta.

Ratsut riisutaan pikaisesti varusteista ja päästetään levähtämään reissun jäljiltä. Jukolan hevoset päästetään vielä tarhailemaan ja ulkopuolisille ratsuille on varattuna tyhjiä karsinoita ja pienet satsit kuivaheinää tekemiseksi. Yksityissiiven taukotilassa on reippaille ratsastajille tarjolla kahvia, teetä, kaakaota ja voileipiä, sekä tietysti joulutorttuja ja pipareita.

Osallistuminen

Retkelle osallistutaan sähköpostilla osoitteeseen joutokeino@gmail.com. Osallistumisaikaa on aina 10.12. klo 12:00 21:00 saakka. Ilmoita oma nimimerkkisi, sekä ratsusi lempinimi ja linkki hevosen sivuille. Liitä myös retken kuittaus suoraan ilmoittautumisviestiin.

Kuittaus

Maaston voit kuitata kuvailemalla tunnelmia jostakin tietystä retken vaiheesta. Alta löydät aihevaihtoehdot. Kuvauksen ei tarvitse olla pitkä, pari lausetta riittää. Se voi olla tarinamuotoinen pätkä tai dialogi toisen ratsastajan kanssa, runo tai esimerkiksi maiseman kuvailua. Tyyli on vapaa!

1. Kun rantatieltä päästään poikkeamaan aukealle pellolle, moni hevonen aavistelee jo tulevaa laukkapätkää. Pysyikö sinun ratsusi hanskassa? Pääsittekö nauttimaan vauhdin hurmasta?

Tuulia T.:

Lähestyessämme peltoa alkoi moni hevonen jo aavistella edessä olevaa laukkapätkää, mutta Urhoon ei muiden hevosten yleinen innostus tuntunut tarttuvan vaan se jatkoi rauhallisesti eteenpäin kunnes sitten pääsimme pellon reunaan missä Hanne antoi laukka käskyn. Urhoa ei täytynyt kahdesti kehottaa kun se jo ampaisi eteenpäin nähdessään edessään olevan hevosen nostavan laukan. Nautiskelin oriin pehmeästä laukasta ja taisinpa rentoutua hieman liikaakin sen selässä sillä en ollut varautunut yhtään oriin heittämään ilopukkiin vaan tipuin selästä. Onneksi alla oli kuitenkin runsaasti pehmeää lunta joten pudisteltuani liiat lumet vaatteistani kipusin taas oriin selkään ja jatkoimme hieman rauhallisemmassa laukassa pellon toiseen päähän missä muut meitä jo odottelivatkin.

2. Vaikka Mastokallio on loivarinteinen, on sen laelta ihan hyvät näkymät metsän yli. Valitettavasti pysähtymiseen ei ole aikaa, mutta maisemia ehtii ihailla käynnissäkin. Näitkö jotain erikoista? Vai ihailitko vain lumipeitteistä metsää ja orastavaa iltaruskoa?

3. Autiotalosta liikkuu monenlaisia huhuja ja kauhutarinoita, ja tummanpuhuva päärakennus on kieltämättä hieman karmiva - varsinkin hämärässä! Saitko kuulla kummitusjuttuja? Vai tekikö oma mielikuvituksesti tepposet?

4. Kun hevoset on hoidettu, päästään nauttimaan taukotupaan lämpimistä juomista ja muista tarjottavista. Ehtikö pakkanen purra retken aikana? Vai olitko varautunut paksulla vaatetuksella?

Milja:

Meikäläinen tunnetaan kotona siitä, että talvipakkasilla muistutan ennemmin lumiukkoa kuin ratsastajaa. Olen herkkä palelemaan, etenkin sormista, joten etenkin maastoon tulee puettua oikein reilusti. Tänään en kuitenkaan kehdannut pukea päälleni vakiovarustustani, kun Jukolaan ihmisten ilmoille saavuin. Osa kerrastosta jäi siis tarkoituksella kotiin, mutta tietenkin unohdin parhaat ja lämpimimmät hanskani Mantsuun satulahuoneen jakkaralle. Olin äärettömän kiitollinen siitä lämpimästä kupposesta, jonka Hanne minun kätösiini työnsi taukotuvalla. Taisinpa huokaista vielä ääneen jotain "aahh, ihanaa" tapaista.

Ratsastusjärjestys

Kiitos maastoilijoille mukavasta reissusta!

Vetoratsukko: Hanne - Hurma
Tuulia T. - Urho
Milja - Kummitus
Ida - Inka