|
Saari
Lundénin saari sijaitsee Itämerellä, Suomenlahdella, etäällä muista saarista, muttei kuitenkaan kovin pitkän lauttamatkan päässä.
Saari on enimmäkseen vehreää lehtometsää, mutta kallioita ja vesikköä löytyy myös ja toki niittyä.
Saarella risteilee useita polkuja, joita pitkin on hyvä maastoilla. Vene- ja uimarantojen lisäksi rannalla on huvila, joka toimi
aiemmin vieraiden majoitustilana. Keltaisessa rakennuksessa on suuret ikkunat merelle ja rannassa on sauna ja laituri.
|
|
Kartano
Aavemainen, keltainen puukartano on kunnioitettavan näköinen, vaikkei olekaan järin suuri.
Hieman ränsistynyt maali hirsiä peittävissä laudoissa tuo tunnelmaa.
Kartanon pihassa on suihkulähde ja pihaa reunustaa suuret lehtipuut.
Kartano näyttää symmetriseltä ja selkeältä ulkoapäin, mutta sisällä on loputtomiin mutkikkaita käytäviä portaita, kamareita ja saleja.
Emännän lukitun huoneen vierestä löytyy keittiötilat, joita saa vapaasti käyttää.
Kartanosta löytyy paljon muitakin lukittuja ja tarpeettoman oloisia tiloja, joista yhteen on kuitenkin löydettävissä avain.
Sieltä lähtee rautaiset kierreportaat vintille, joka on erittäin aavemainen ja pelottava - nurkissa humisee ja ikkunat valskaa kolisten.
Etenkin öisin, sateella ja ukkosella tila on kammottava.
|
|
Talli
Talli on vanha ja mahtipontisen näköinen suurine halleineen ja koristeellisine pilttuineen, joita on yhteensä kymmenen.
Tallin suuri, puinen pääovi on pitkän, pihanpuoleisen sivun keskellä. Seinät ovat kylmää, harmaata kiveä, joka pitää helteen loitolla.
Niitynpuoleisella sivulla on kuusi karsinaa, molemmissa päädyissä taas kaksi. Nurkissa on varastotilaa varusteille ja ruuille.
Hallin keskellä on suihkulähde, josta hevoset voivat juoda. Säikymmille hevosille tosin ehkä kannattaa antaa vesiämpäri..
Niityllä hevoset voivat juoda metsässä virtaavasta purosta, jonka vesi tulee kirkkaasta lähteestä ja jonka rannasta on turvallista juoda.
Niityllä kasvaa monipuolisesti heinää ja niittykasveja, ja hevoset voivat tarhailla siinä ympäri vuorokauden.
|
|
Majakka
Saaren eteläkärjessä on autio majakka, jonka kylmän kalpea valo lävistää öisin vaikka myrskyn. Polku majakalle on kivinen, ja aallot iskevät
kallioon ja suuriin kiviin. Avainta majakkaan ei taida olla kuin huoltomiehellä, jota näkee vain lampun mentyä epäkuntoon. Silloin ehkä voisi livahtaa
majakkaan, tai ehkä rannalta löytyy toinen avain, jota kukaan ei ole vielä löytänyt. Majakka on joka tapauksessa ränsistyneen oloinen, sisältäkin
varmasti edellisten asukkaiden jäljiltä, ja siitä on aikaa, kun siellä on viimeksi kukaan asunut.
|
|
Synkkä metsä
Koillisessa päädyssä saarta kohoavat korkeat rantakalliot, eikä mereltäpäin näe kuin kuusien latvat. Saaren puolelta metsä muuttuu kuitenkin
synkäksi korveksi kallioita lähestyessä. Polku käy kapeammaksi ja valo vähenee. Kukaan ei ole varma, minne polut lopulta johtavat, ja parin
risteyksen jälkeen on parempi kääntyä takaisin, ennen kuin unohtaa reittinsä. Puiden lomassa, kallioiden päällä ja merellä on nähty hennon,
lähes läpikuultavan tytön ratsastaneen valkean hohtavalla hevosella. Heidän huhutaan olevan vuosikymmeniä sitten metsään eksyneen ratsukon aaveet.
|