otsikkokuva

Remontoitavaahan täällä riittää, mutta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä meillä jo on

Jukola sijaitsee Ylitornion tietämillä, kuvitteellisessa Kaimon kylässä Etelä-Lapissa. Kylän keskustasta löytyy kaikki välttämätön pienestä lähikaupasta terveyskeskukseen. Lähimpään isompaan kuntakeskukseen, Ylitornioon, on matkaa reilu 10km. Isompiin kaupunkeihinkin pääsee ajamalla esimerkiksi Tornioon, jonne matkaa tulee vajaa 50km etelään, tai sitten Rovaniemelle, jonne on hieman päälle 150 kilometriä. Tallin pihaan johtaa maantieltä noin puolentoista kilometrin mittainen kuusien ja peltojen reunustama hiekkatie, jota seuraamalla ei suunnasta voi eksyä. Valitettavasti Kaimo on niin pikkuinen kylä, ettei täällä päin juuri Miettisen pikkubussia kummempaa julkista liikennettä kulje. Tallille on parasta siis lähteä omalla autolla.

Tallirakennuksemme kiviperustukset ovat kaikki mitä on jäljellä vanhasta pihattotyyppisestä navetasta. Kivisen pohjan päälle rakennettiin remontin yhteydessä kuusitoista reilun kokoista, säädökset täyttävää karsinaa ja näiden lisäksi pieni pilttuu, varsomiskarsina ja pesukarsina. Karsinoiden lisäksi tallista löytyy tilava varustehuone, rehuhuone ja toimistotila, joka pysyy talvella lämpimänä pattereiden ansiosta. Vuoden 2014 kesällä valmistui erillinen kuuden karsinan yksityissiipi, jonne kuljetaan päätallirakennuksen lävitse. Yksityissiivestä löytyy karsinoiden ohella oma, hevosenomistajille varattu lämmitetty varustehuone, ja sen yhteydessä viihtyisät taukotilat pukuhuoneineen. "Vanhan puolen" tapaan myös yksityissiivestä löytyy pesukarsina, sekä rehuhuone.

Suurin osa hevosista asuu sisällä tallissa, mutta muutama alkukantaisempi asukas elelee talviaikaan vuorokauden ympäri kahdessa pihattotarhassa. Tallin edustalta löytyy harjauspuomi, jolla voi laittaa ratsunsa kuntoon tai vaikka pestä kesällä hevosen hikisen lenkin jälkeen.



img

Karsinajärjestys (16/16)


1. Humu 9. Loitsu
2. Pommi 10. Inka
3. Leo 11. Joiku
4. Hurma 12. Kipa
5. Loki 13. Naatje
6. Roope 14. Halla
7. Pulla 15. Pörre
8. Ritari 16. Voitto


img

Yksityissiipi (4/6)


1. Puhti 4. Lispetti
2. Viltsu 5. Höffi
3. tyhjä 6. tyhjä


img img


Päiväjärjestys

Jotta homma pysyisi hanskassa, on tallilla olemassa päiväjärjestys, jota noudatetaan mahdollisimman tarkasti. Selkeällä päiväjärjestyksellä vältetään turhaa stressiä ja säätämistä, ja asiat hoituvat johdonmukaisesti. Myös hevoset arvostavat pysyviä, päivittäin toistuvia rutiineja.

Huom! Laidunkauden aikana suurin osa hevosista on laitumella vuorokauden ympäri, mikäli säät sen sallivat. Laidunkausi 1.6.-30.8.



NORMAALI PÄIVÄJÄRJESTYS:

07:00 Hevosten aamuheinät.
08:00 Hevosten harjaus, mahd. loimitus ja tarhaus.
10:00 Karsinoiden ja käytävän siivous.
12:00 Päiväheinät ja muu päiväruokinta.
17:00 Tallissa asuvat sisälle ja iltaheinät.
21:30 Heinät yöksi, tallin tarkastus ja lukitaan ovet.
LAIDUNKAUDEN PÄIVÄJÄRJESTYS:

08:00 Laidunhevosten tarkastus, tallissa aamuheinät.
09:00 Tallissa olevien hevosten harjaus ja tarhaus/laitumelle vienti.
10:00 Tallin siivoilua.
13:00 Päiväruokinta tallihevosilla. Laitumelle ruuat tarvittaessa.
18:00 Sisälle tulevat hevoset talliin ja iltaheinät.
22:30 Heinät yöksi, tallin tarkastus ja lukitaan ovet.


img img


Täällä pohjoisessa maneesi on ihan kiva lisä!

Tilan maastovalikoima on laaja, ja ihan lähiympäristöstä löytyy jo varsin hyviä maastoreittejä. Lähimaastot on moneen kertaan koluttu läpi ja pahimmat risukot ja esteet on kulkureiteiltä karsittu. Päärakennuksen ja oripihaton takana kimaltelee pieni Kaimonjärvi, jonka hiekkapohjainen ranta moderneine saunamökkeineen on tallilaisten vapaassa käytössä. Järvessä on ihana käydä pulahtamassa tallipäivän jälkeen, mikäli pohjoisen Suomen säät sallivat. Hevosia ei tässä kohtaa järveä saa valitettavasti uittaa, mutta kun kulkee pari kilometriä rantaviivaa eteenpäin, löytyy myös hevosten uittoon soveltuva ranta. Jukolan naapurissa on pienehkö Raidon viljatila, jonka isäntä Markku Raito on antanut meille luvan ratsastaa vapaasti tallin viereisillä pelloilla puintien jälkeen. Saamme myös vapaasti kulkea hänen maillaan ja muun muassa metsään raivatuilla entisillä ravihevosten harjoitusteillä.

Maastoilun lisäksi talli tarjoaa puitteet myös vakavamielisemmälle treenaamiselle. Jukolassa voi keväällä 2010 rakennetun maneesin ansiosta ratsastaa ympäri vuoden vailla pelkoa jäätymisestä talvipakkasilla tai kastumisesta vesisateilla. Maneesi on hieman pieni, mutta lämmitetty, eikä sen päädystä löytyvässä sisäkatsomossakaan näin ollen jäädy talvella ihan heti. Maneesia suurempi kenttämme on myös hyvä ja suositeltava vaihtoehto etenkin kesäkeleillä. Kentän hiekkapohja, kuten maneesin kuitupohjakin lanataan ja uusitaan säännöllisin väliajoin. Alkutalvesta kenttä voi olla jäinen ja kova, jolloin kannattaa ennemmin ratsastaa maneesissa. Maneesista löytyy kattavahko koulu- ja estekalusto. Osa estetolpista ja -puomeista tuodaan kesäksi kentän viereen käyttöä varten.



img img


Jukolassa hevoset saavat viettää hevsen elämää

Laitumet sijaitsevat onneksi lyhyen kävelymatkan päässä tallipihalta. Niistä yksi on varattu tallin tammoille ja ruunille, ja kahdella muulla laiduntavat oriit. Tammalaidun on heti tallille johtavan tien varressa. Orilaitumet sijaitsevat vierekkäin heti tammalaitumen vieressä, kuitenkin niin, että tammojen ja oriiden väliin jää tupla-aita. Laidunalueet ovat laajoja ja sisältävät vähintään harvaa metsikköä suojaksi auringolta. Laitumillamme on reilusti tilaa myös ulkopuolisille yksityishevosille, kunhan ne pystyvät laiduntamaan laumassa.

Kaikki tarhat sijaitsevat tallin pihapiirin välittömässä läheisyydessä ja niitä on yhteensä kahdeksan. Tarhat 1-3 löytyvät tallin päätien varresta, orilaitumen vierestä. Näitä vastapäätä maneesin takana ovat tarhat 4 ja 5. Tarha numero 6 on tammapihaton vieressä. Oreille tarkoitettu pihattotarha taas löytyy aivan tilan päärakennuksen vierestä, läheltä rantaa. Molempien pihattotarhojen pihatot ovat kolmiseinäisiä, ja tarhat siivotaan läpikotaisin kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Pihattohevoset ovat ulkona vuorokauden ympäri, ellei niiden nimeä ole karsinalistassa. Tarhat eivät ole postimerkin kokoisia, vaan niissä on laajalti tilaa liikkua. Hevoset tarhataan maksimissaan neljän hengen ryhmissä, vähintään pareittain. Poikkeuksena ovat tilavat pihattotarhat, jonne mahtuu neljän sijaan tarvittaessa hyvin kuusikin hevosta.



Tarhausjärjestys

Tarha 1 Tarha 2 Tarha 3
Pommi, Leo, Hurma Voitto, Pörre Ritari, Pulla, Puhti

Tarha 4

Tarha 5

Tarha 6
Naatje, Kipa, Lispetti Humu, Höffi, Viltsu Joiku, Loitsu, Inka, Halla

Pihattotarha 1

Pihattotarha 2
Linkki, Eetu, Rulla, Pate Gaissa, Ronja, Lissu, Tova


img img


Kliseiseltähän se kuulostaa, mutta mielestäni henkilökunta täällä Jukolassa on kuin pieni perhe

Jukolaa ylläpitävät 1984 syntynyt Hannele, sekä häntä vuoden nuorempi aviomiehensä Samuel Taivalvaara. Pian naimisiin mentyään pari muutti tilalle, joka oli aikaisemmin Hannelen sedän, Juhani Lapin omistuksessa, joka eläkkeelle jäätyään muutti perheineen kaupunkiin. Hannen nuorempaa serkkua kiinnosti enemmän urheilu kuin tilanpito, joten tilan omistajuutta tarjottiin tuoreelle avioparille. Tilan kunnostus hevostenpitoa varten kesti reilut kaksi vuotta, mutta pikkuhiljaa navetta saatiin apuvoimien kanssa remontoitua moderniksi talliksi. Maneesikin rakentui pian tallin perään naapurin ystävällisen isännän ja muiden tuttujen avustuksella. Pari vuotta tila kantoi nimeä Kalevantuli, mutta pian Hanne päätti, että halusi sittenkin palauttaa tilalle sen alkuperäisen nimen.


Hanne ja Samppa

img

Minä, Hanne, olen ruskeahiuksinen, pitkähkö nainen. Alun perin eteläntyttöjä. Sampan mukaan osaan olla toisinaan maailman suloisin nainen, joskus taas aikamoinen työnjohtaja ja pirttihirmu. Ehkäpä tietynlaisesta johtamistaidosta on tilanpidossa hyötyäkin. Useimmiten taitoni taitavat tosin rajoittua Sampan käskyttämiseen eri asioiden hoitamisessa.. Hevoskärpänen pääsi puraisemaan minua jo pikkutyttönä, kun äitini istutti puolivuotiaan lapsosen tätini ison puoliverisen selkään. Kymmenen vuoden ratsastuskouluajan ja muutaman vuokrahevosen jälkeen lukioikäisenä päädyin hankkimaan ensimmäisen oman hevoseni, suomenhevosruuna Tähden Usvan. Ylioppilaskirjoitusten ja välivuoden jälkeen 21-vuotiaana lähdin opiskelemaan maataloutta tänne Pohjois-Suomeen, jonne silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni muutti vähän ajan päästä perässäni. Suuntauduin opinnoissani erityisesti hevostalouteen ja opintojeni aikana menimme Sampan kanssa naimisiin. Pari vuotta häiden jälkeen lähdimme yhdessä toteuttamaan unelmaani omasta pienestä hevostilasta.

Samppa on viettänyt lapsuutensa isovanhempiensa luona maalla, ja oppinut isoisältään paljon maatilan hommista. Hän on kätevä käsistään ja monitoimimieheltä sujuvat hommat traktorin käsittelystä aidankorjauksiin. Samppa on sopivasti huumorimiehiä ja väittää toisinaan olevansa tossun alla, vaikka näin ei olekaan. Mies on suorastaan hulluna koiriin ja oli aivan selvää, että yhteen muutettuamme talouteen kuuluisi myös koira. Sattuman kautta tuolloin jo hieman vanhemmanpuoleinen kodittomaksi jäänyt Hissu-koira lähtikin sitten etelästä mukaamme, kun lapsuudenkotini naapurin isäntä joutui muuttamaan vanhainkotiin. Innostuksen hevosiin Samppa sai puhtaasti minun kauttani, kun raahasin hänet ensi kertaa tapaamaan Usvaa seurustelumme alussa. Hevosen selkään ei mies vielä ole uskaltanut kuin pari kertaa, mutta kärryillä hän on alkanut viihtyä senkin edestä.


Valmentaja Inka

img

Tallillamme vierailee säännöllisesti ystäväni ja valmentajatuttuni Ruotsin puolelta. Inka Björkfors valmentaa niin tallin omia, kuin naapuritallienkin hevosia. Pirteä ja mukava Inka on asuinpaikastaan huolimatta suomalainen, mutta muutti nuorena tyttönä rakkauden perässä länsinaapuriimme ja ajan kuluessa päätyi naimisiinkin ruotsalaisen Jakob Björkforsin kanssa. Pariskunta pitää Stall Rubus -nimistä tilaa Bodenissa.

Björkforsit omistavat pienen, mutta sitäkin upeamman tilan Ruotsissa, jossa Inka pitää pientä puoliverilaumaansa (tietysti ruotsalaisia), kullannuppujaan, kuten hänellä on tapana hevosiaan puhutella. Tilalla asuu myös Rulle, shetlanninponiruuna, joka sattuu olemaan samalta tallilta, josta Jukolan edesmennyt Riina-ponikin tuotiin Suomeen. Valmentajana Inka on määrätietoinen ja pitkähkö ura kouluratsastajana näkyy valmennusten laadussa. Valmennuksissa edetään aina yksilöllisesti hevosen kapasiteetin mukaan, ja Inka pitää huolen että joka tunnista jää jotain uutta mieleen. Inkan valmennusviikonloppuja järjestetään erityisesti kesäaikaan, jolloin hänellä on tapana viettää enemmän aikaa Kaimossa miehensä kanssa.


Tallityöntekijä Ida

img

Björkforsien vaaleaverikkö tytär, Ida Björkfors, on loppukesästä 2014 lähtien kuulunut tallin vakiokasvoihin. Tyttö aloitti tallityöntekijänä Jukolassa vuonna 2014 Idan oli tarkoitus mennä lukioon, mutta sisään pääsy jäi juuri ja juuri keskiarvosta kiinni. Pitkän pohdiskelun jälkeen löysimme Inkan kanssa loistavan ratkaisun - oppisopimuksella hevostenhoitajaksi! Opiskelujensa kanssa tuskaillut Idakin oli ehdotukseen tyytyväinen, tyttö on nimittäin äitinsä tapaan hevoshullu henkeen ja vereen. Ida valmistui vihdoin hevosenhoitajaksi keväällä 2018, mutta jäi meille töihin vielä toistaiseksi miettimään mitä elämällään tämän jälkeen tekisi. Jukolassa Idan vastuualueeseen kuuluu aamu- ja iltatallissa auttaminen, hevosten liikutus ja kaikenlaiset pikkuhommat.

Ida on todella mukava ja muut huomioon ottava tyttö, joskin hieman ujo ja hiljainen ennen kuin häneen tutustuu kunnolla. Tyttö on ahkera ja omatoiminen, ja omaksui heti Jukolan rutiinit ja käytännöt. Ida on aloittanut ratsastuksen äitinsä opetuksessa Rullella ja siirtynyt ajan kuluessa isoihin hevosiin. Hän on ensisijaisesti esteratsastaja ja kilpaillut jo jonkin verran alueluokissa äitinsä hankkimalla puoliveriruunalla, Dennisillä, joka jäi Ruotsiin tytön muuttaessa meille. Hemmottelu ei ole kuitenkaan noussut tytöllä päähän ja Ida onkin kaikkea muuta kuin diivaileva teinipissis.

Ida asuu kanssamme päärakennuksessa ja hänellä on oma huone talon alakerrassa. Vapaa-ajallaan tytön löytää useimmiten huoneestaan tai puuhailemasta lempihevosensa, vuonohevosori Eetun kanssa. Vuoden 2017 aikana Ida tutustui Kaimon kylällä asuvaan parikymppiseen Joona Heiskuun, ja parivaljakon suhteen kehittymistä seurataankin Jukolassa silmä kovana.


Joona

img

Heiskun pojista, Joonasta ja tämän Veljestä Eetu Heiskusta huhutaan kylällä kaikenlaista, onhan poikien isä entinen linnakundi. Mutta kuinka vakavissaan kylämummojen juttuja kannattaa ottaa? Onko Joona todella niin huonoa seuraa Idalle, kun kylällä annetaan ymmärtää. Sininen bemari, asuu Kaimossa...


Tallimestari Meri

img

Aamu- ja iltatallissa häärii pääsääntöisesti parikymppinen lyhyehkö, mustin hiuksin varustettu Meri Pohjanheimo. Nainen aloitti Jukolassa osa-aikaisena jo syksyllä 2013, mutta valmistuttuaan koulusta hän päätti jäädä meille kokoaikaiseksi tallimestariksi, ainakin siihen asti kun keksisi mille alalle kouluttautua seuraavaksi. Meri on iloinen, puhelias ja pirteä tyttö, jonka kanssa ei ole vaikea tulla toimeen. Työntekijänä hän on tunnollinen (olen joskus yllättänyt hänet vielä myöhään illalla puunaamasta satuloita, vaikka työaika oli päättynyt jo aikoja sitten) ja huolellinen. Nainen käsittelee hevosia niin hoitaessa kuin ratsastaessakin varmoin ja rauhallisin ottein, ja saa tallin hankalammatkin yksilöt tekemään yhteistyötä. Meri kuvailee itseään pääsääntöisesti kouluratsastajaksi ja hän onkin kilpaillut muutama vuosi sitten Vaativa B:n tasolla. Koulu vei kuitenkin tuolloin niin paljon aikaa, ettei Meri ehtinyt juuri muuta kuin läpiratsastaa meidän ja erään toisen tallinpitäjän hevosia. Nykyisin olen saanut hänet houkuteltua jo muutamaan otteeseen kilpailemaan Jukolan hevosilla.

Naisen mukana tallilla kulkee usein hänen kultainennoutajanarttunsa Nata. Nata ja Miska tulevat onneksi hyvin toimeen keskenään, eikä koirien välillä ole koskaan ollut mitään leikkitappeluita vaarallisempaa. Taitaapa tuo meidän Miska olla jopa vähän pihkassa kultaiseen tyttöön. Merin ehdoton suosikki tallin hevosista oli pitkään ruotsinpuoliveriori Lassi, joka kuulemma muistutti hänen ensimmäistä vuokrahevostaan. Lassin lopetuksen jälkeen syksyllä 2017 nainen oli pitkään kuin maansa myynyt, mutta nyt Merillä on uusi projekti menossa suosikkioriinsa tyttären, Cissen kanssa. Aika näyttää saavuttaako tallimestari samanlaisen yhteyden nuoren tamman kanssa, mitä hänellä ja Lassilla aikoinaan oli.


Eläinlääkäri Mikko

img

Mikko Koskenoja on Kaimon kylän luotteläinlääkäri. Torniolaisen Mikon tuntevat kaikki ja Mikko tuntee kaikki. Mikko on erikoistunut tuotantoeläimiin ja hevosiin, mutta hoitaa pienimuotoisesti myös pieneläimiä klinikallaan. Mikolla on kaksi toimipistettä, pääosin hän työskentelee isommalla klinikalla kotikaupungissaan Torniossa, mutta tekee muutamia päiviä viikossa myös pienellä Kaimon klinikalla. Mikko on suorittanut osan opinnoistaan arvostetussa eläinlääketieteellisessä yliopistossa Sveitsissä ja tehnyt myös osan työurastaan ulkomailla. Mies päätti kuitenkin palata juurilleen ja turvata Pohjois-Suomenkin palveluiden säilymisen.


Naapurin isäntä Markku

img

Markku Raidon esittely tähän. 70-vuotias yksinäinen isäntä, pystykorva Peku, ennen omistanut pari ravihevosta puhuu mielellään työhevosistaan Luodista ja Viimasta, tytär Saana muuttanut Amerikkaan, edesmennyt vaimo Maria Raito.



Karvainen henkilökunta

img

Tunturipolun Mihka

suomenlapinkoira, uros



VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2018 | lue lisää tekijänoikeuksista