KA Leigesoldat

Eetu ja Hanne saapuivat alkukäynneiltä maastosta, kun saavuin tallin pihaan. Eetu näytti hyvin reippaalta ja miellyttävältä ratsulta. Rakentelin kuuden esteen radan Jukolan kentälle samalla kun ratsukko verrytteli itsenäisesti. Seurasin hieman heidän menoaan ja hyvältähän se näytti. Aloitimme hyppäämisen kaarevalla linjalla, kahdella pienellä pystyllä. Esteet sujuivat hyvin ja Eetun askeleet sopivat loistavasti välille. Ratsukko suoritti monia erilaisia, lyhyitä tehtäviä ja esteet nousivat pikku hiljaa muutaman reiän kerrallaan. Ori kuumui myös hieman hyppyjen seurauksena, mutta Hanne piti sen hienosti hallinnassaan. Seuraavana vuorossa oli rakentamani rata, tällä hetkellä metrin korkuisena. Esteitä radalta löytyi pystyinä ja oksereina sekä jopa yksi trippeli. Ensimmäisellä kerralla ratsukko lähti radalle hieman turhaan sähläten ja se kostautuikin muutamalla esteellä. Puomit pysyivät kyllä hyvin paikoillaan, mutta ponnistuspaikat ja hypyt olivat välillä hieman erikoisia. Rata oli hypättävä vielä uudelleen ja nyt pyysin Hannea rauhoittamaan laukan ennen ensimmäistä lähestymistä. Toinen rata meni huomattavasti paremmin ja ponnistukset osuivat kohdalleen. Ori kuumui hieman radan aikana, mutta oli kuitenkin niin hyvin hallinnassa, että rata näytti varsin tyylikkäältä. Jätin ratsukon radan jälkeen tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.

Olitte verrytelleet hyvin kun tulin teitä valmentamaan, kehotin sinua tekemään temmonvaihteluita sekä taivutuksia sillä välin kun kasaisin esteet. Laitoin pari yksittäistä pystyä, pysty-okseri linjan sekä sarjan ja kaarevan linjan jonka esteet jätin aluksi vain puomeiksi. Aloitimme valmennuksen, verryttelyksi hyppäsitte ensin yhden pystyn ja sen jälkeen suuntasitte kaarevalle linjalle jonka jälkeen hyppäsitte vielä pystyn. Eetu oli alusta asti oikein hyvin kuulolla ja sait kontroilloitua sen vauhtia, vaikka se ei vielä pahemmin kuumunutkaan. Hyppäsitte vielä muutaman kerran tämän tehtävän, kunnes nostin kaarevan linjan esteet noin 50cm korkeiksi ja muut esteet 70cm korkeiksi. Aloititte hyppäämisen tällä kertaa linjasta, jonka jälkeen suuntasitte ensimmäiselle erilliselle pystylle josta sitten kaarevalle linjalle, linjan jälkeen sarjalle ja siitä sitten toinen erillinen pysty. Eetu alkoi hieman kuumumaan linjan jälkeen joten sait tehdä vähän töitä jotta pääsisitte kaarevan linjan kunnollisesti. Viimeinen este kuitenkin tipahti liian vauhdin takia, mutta jatkoitte hyvin loppuradan. Tulitte vielä kerran uudelleen samalla estekorkeudella ja nyt sait pidettyä vauhdin oikein sopivana ja laukka lyheni hienosti ennen kaarevaa linjaa. Nostin muut esteet metriin, kaareva linja kuitenkin pysyi samassa korkeudessa. Eetu alkoi selkeästi innostumaan, joten laukkasit pari kierrosta jotta saisit vauhtia kontrolliin paremmin. Pysty-okseri linja meni oikein hienosti ja ori nautti hyppäämisestä, pysty ja kaareva linja meni myöskin hyvin jäit vain itse hypyissä hieman jälkeen mutta se ei kuitenkaan pahemmin haitannut. Loppurata sujui oikein moitteettomasti ja päätimme lopetella valmennuksen tähän. Loppuverryttelyn suorititte itsenäisesti, minun kerätessäni esteitä.

Valmennuksessa ratsukolla teetin ihan perus puomi- ja kaveletti työskentelyä ja lopuksi kierrettiin pientä rataa. Eetu käyttäytyi hyvin, vaikka kierroksia otettiin aina välillä. Erittäin rennosti ja kokeeneenoloisesti sekä varmasti hyppäävä hevonen, vaikkakin ottaa kierroksia aina välillä. Kiitettävän arvoinen hyppytekniikka. Yksi ainoa kielto tuli, kun Eetu ei aivan taipunut alkutunnista ratsastajan olettamalla tavalla ja esteelle yritettiin tulla vinossa. Ratsastaja sai tarkistaa kentän alustan laadun, kun Eetu teki stoppauksen esteen eteen. Ei siinä mitään, hevonen kiinni ja ratsastaja takaisin selkään, onneksi ei ihmeempiä sattunut. Siinä olisi pahastikkin voinut käydä, jos olisi pudonnut esteen päälle, onneksi ratsastaja tippui esteen eteen. Ratsastajalla on hieman harjoituksen puutetta tasapainossa ja istunnassa. Kun ratsastaja saa istunnan kuntoo, voi tasapainokin parantua huimasti. Hienosti mennyt valmennus, ratsastajalle esteistunta- ja tasapaino harjoittelua ja Eetulle hieman rauhallisuutta.

Huolellisten alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme päivän harjoituksiin. Tunnilla oli monenlaista ratsukkoa ja pyrimme keskittymään vähän kaikkiin. Ennen hyppäämistä työskentelimme vielä vähän ravissa ja laukassa. Ensimmäisenä jonossa kävelevä vuonohevonen, jonka omistaja esitteli Eetuksi, pääsi seuraavaksi pääty-ympyrälle syyniin. Orin askeleet olivat hyvät ja tahdikkaat. Varmajalkainen Eetu ravasi hienosti ympyrällä sekä uralla. Laukkakin sujui hyvin ja kun muutkin olivat työstäneet ravia ja laukkaa, pääsimme esteille. Eetu hyppäsi hyvin kummempia kyselemättä ja meno näytti melko varmalta. Orilla tuskin oli tapana kieltää usein, sillä se imi hyvin jokaiselle radan esteelle. Muutaman hyppäämisen jälkeen Eetu rupesi kuumumaan. Laitoin yhden esteistä halukkaille 90 senttimetriin ja Eetu hyppäsi sen hyvällä ilmavaralla. Tämän jälkeen kaikki pääsivät loppuverkkailemaan ja lopetelemaan. Oikein hyvin sujunut valmennus.

Joulunodotuksen meiningeissä järjestin pienen maastoretken ilman satulaa Kaimon metsiin. Vetohevoseksi valokoitui sitkeä viikinkitaapertaja Eetu. Meitä lähtikin reissuun lopulta hyvin pieni porukka, mutta hauskaa oli silti ja pääsimme ottamaan vähän enemmän vauhdikkaampiakin pätkiä.

Tallipihalla järjestäydyimme jonoon niin, että minun ja vuonohevosoriin perään tulivat Cee ja punarautias budjonnyitamma Etta, ja perää jäivät pitämään Otterley ja näyttävä puoliveritamma Salma. Onneksi Eetu oli varsin fiksu oriiksi, eikä ottanut ylimääräisiä paineita, vaikka mukana olikin naiskauneutta. Taisi se olla jopa hieman tohkeissaan, että sai johtaa kahta itseään suurempaa tammaa...

Metsäosuus sujui hyvin, mutta seisahdettuamme hetkeksi kalliolle, saimme hieman jännitystä elämäämme. Ensin Cee ja Etta saivat sydämentykytyksiä osakseen, kun pikkuinen riiviöponi Linkki tepasteli puskien läpi joukkoomme. Poni on oikea mestarikarkailija ja päätti nytkin, että häntäpä ei joukosta jätetä. Onneksi minulla on tapana kantaa ylimääräistä riimunnarua mukanani pysähdysten varalta, joten pujotin sen ponin kaulan ympäri ja kiinnitin narun solkipään Eetun satulaan. Vuonohevosori ei olisi pientä ponia tahtonut mukaan roikkumaan, mutta sieti sitä onneksi kotimatkan ajan.

Kalliolta poistuessamme Otterley näki kaukana valoa, joka osoittautui suunnistajaksi. Onneksi huomasimme asian ajoissa, niin kaikki ehtivät varautua ja hevoset pysyivät kontrollissa, vaikka suunnistaja syöksyikin kovaa ohitse meitä juuri huomioimatta. Loppumatka tallille sujui hyvin ja tarjosin vielä urheille puskailijoille glögit ja joulutortut.

Aamulla tallissa meitä odotti Merin kanssa melkoinen näky. Karsinan ovien telineissä olleet loimet olivat hujan hajan käytävällä, rehuhuoneen ovea oli potkittu, heiniä oli levitelty käytävällä lojuvien loimien sekaan, ja yhdelle loimelle oli pissattu. Syyllinen kävelikin pian vastaan purulasta pystyharja ja vaalea karva yltäpäältä puruissa. Tihutöiden tekijänä oli vuonohevosori Eetu, jolla oli tapana harrastaa karkailua. Pitkän aikaa se oli kyllä pysynyt kiltisti omassa karsinassaan tuplalukon ansiosta, mutta eilen joku oli ilmeisesti unohtanut laittaa alemman lukon kiinni.

Meri pyydysti oriin ja raivattuamme muutamat loimet pois alta kiinnitimme sen käytävälle. Rehulaan Eetu ei ollut onneksi päässyt, joten se oli ehtinyt ahtaa itseensä vain heinää ja yksityisten puolella aamua varten valmiiksi laitetut Lurppa-ponin rehut, jotka oli jätetty oven pieleen. Mitään haavoja tai vammoja ei oriista löytynyt, joten se vietiin odottamaan pihalle pääsyä karsinaansa.

Lähdimme Mellonin pihasta kuuden hevosen letkana kohti läheistä metsää. Eilisen sateen ansiosta ilmassa leijui ihanan raikas tuoksu. Metsäpätkällä tuoksui voimakkaasti myös jokin vaalean värinen kukka, jota en tunnistanut. Eetua eivät kukat kiinnostaneet, vaan se tepsutteli muiden perässä korvat höröllään ja innoissaan uusista maisemista. Saavuimme suuren mäen juurelle tarkoituksenamme kivuta sen laelle. Eetu kiipesi muiden perässä lihakset jännittyneenä ja aavistuksen puuskuttaen, sillä mäki ei ollut mikään kaikista loivin. Kukkulan laelta näki kauas, ja matkaa jatkaessamme ilmassa lentävät linnut pitivät innokasta konserttia pyrähdellessään ympärillämme. Kivikkoista rinnettä laskeutuessamme luotin vuonohevosen varmajalkaisuuteen Eetun astellessa kivikossa. Edellä oleva puoliverinen kompuroi hieman ja ratsastaja sai tehdä töitä pitääkseen sen pystyssä vaikeakulkuisessa maastossa. Minulla oli tuuria, kun sain nauttia lähes pehmeästä kyydistä Eetun miettiessä joka askeleella tarkasti mihin astuisi.

Pysähdyimme hetkeksi syömään eväitä kauniin isohkon lammen rannalle ja sidoimme hevoset kiinni. Syödessämme yksi ratsastajista alkoi äkkiä viittilöidä muita aivan rannan tuntumaan. Vedessä oli jotain outoa, iso tumma möhkälle. Ongimme esineen ylös kepin avulla, ja selvisi että se oli miehen jalkaan sopiva kumisaapas. Muutamat saivat saappasta aikaan uskomattomia kummitustarinoita järveen hukkuneesta maatilan omistajasta. Puuttui vain pimeys ja nuotio, niin hetki olisi ollut täydellinen. Kotimatkalla otimme kunnon laukkaspurtin laajalla niityllä, joka sijaitsi noin puolentoista kilometrin päässä tallilta. Eetulla oli pieneksi hevoseksi melko suuret askeleet ja se pysyi hyvin suurempien hevosten perässä. Porukan pienimmät, shettis ratsastajineen, jäivät kauas muista laukassa. Jäimme kuitenkin odottamaan heitä niityn päähän, eikä ratsastajaa harmittanut ollenkaan pienen ponin hitaus. Kaikki olivat melkein yhtä mieltä siitä, että villi laukkapätkä oli reissun paras osuus, vaikka eväätkin maistuivat hyviltä. Tallille palattiin hymyssä suin hevosten saadessa kävellä samalla loppukäynnit.