Vinlannin Äärihurmaava

Tammikuun ja samalla koko vuoden kolmantena viikonloppuna pakkasimme Jukolasta pienen hevosvalikoiman autoon ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata. Upeassa Mandelbackessa järjestettiin kilpailuviikonloppu, jossa lauantaina kilpailtiin kouluratsastuksessa ja sunnuntaina puolestaan esteiden parissa. Moni pitäisi vähän hulluna ajaa Ylitorniosta Ahvenanmaalle yhden kisaviikonlopun takia, mutta olin aina palanut halusta vierailla Mandelbacken upeilla moderneilla tiluksilla ja samalla tutustua netissä ihailemani tallin upeisiin hevosiin - varsinkin oreihin. Jukolassa ei ole syntynyt kasvatteja hetkeen ja varsakuume alkoi jo pikku hiljaa kolkutella. Täällä Lapin suunnilla ei myöskään ollut tällä hetkellä kilpailuja tarjolla ja hevoset oli talven aikana viritelty kisakuntoon, joten päätös pienestä reissusta oli melko selvä.

Tyhjin käsin ei myöskään tarvinnut palata kotiin. Tulimme Hurman kanssa hienosti toiseksi lauantain Helppo B -luokassa. Suorituksesta tienasimme 100 v€ sekä sinisen ruusukkeen.

Alkutunnista yhteistyönne toimi erinomaisesti, ja Hurma vastasi kuuliaisesti apuihisi. Olit myös itse hyvin tietoinen istunnastasi ja sen tasapainopisteestä. Vesilasitesti sujui teiltä loistavasti, ja pystyit mukautumaan Hurman askeleisiin joustavasti ja pehmeästi pitäen samalla käden vakaana. Vesi ei läikkynyt edes ravissa, mikä oli erinomaista! Alkutunnilla tehdyissä pysähdyksissä teillä oli jonkin verran vaikeuksia. Siirtymiset eivät aina olleet riittävät napakoita, ja toisinaan Hurma "valui" pysähdykseen monen käyntiaskeleen jälkeen. Siirtymisiin kaipaisin enemmän napakkuutta. Vedä keuhkot täyteen ilmaa ja kuvittele että koko kroppasi jännittyisi rautatangoksi – ja pysähdys. Vastalaukkaharjoitukset sujuivat teiltä hyvin, mutta kiinnitä niissä huomiota omaan istuntaasi. Pyri pitämään istunta suorana ja tasapainoisena vastalaukasta huolimatta, älä lähde kallistumaan sivulle. Loistavaa työskentelyä!

Oli mielenkiintoista huomata, että Hurma oli selvästi jännittynyt valmennuksen alussa. Muistutin sinua omasta rentoudestasi, sillä ratsastajan jännittyneisyys vaikuttaa myös suoraan ratsun käyttäytymiseen. Onnistuitte erityisen hyvin laukannostoissa, ja muutenkin laukka oli pehmeä ja tarmokasta! Muista kuitenkin pitää omat pohkeesi paikoillaan: pohkeiden jatkuva liike ja paukuttaminen kylkiin selittävät hyvin myös ratsun hermostuneisuutta. Muista myös oma ryhtisi; leuka ylös ja katse hevosen korvien välistä eteenpäin. Kun katselet minne sattuu, myös painopisteesi muuttuu. Pohkeenväistöissä olisin kaivannut enemmän tarmokkuutta. Muista ajoittaa pohkeenväistössä sivulle vievä pohje siihen kohtaan, kun hevosen etujalka alkaa astumaan eteenpäin. Näin saadaan aikaan pohkeenväistön sivulle vievä askellus. Kiitos osallistumisesta ja onnea tuleviinkin treeneihin!

"Palkintojen jakoon pyydetään saapumaan seuraavat ratsukot: Lottis ja Kanelitaneli, Elisa ja Kielon Kaneli, Hanne ja Vinlannin Äärihurmaava..."
"Oho, no jopas!" huudahdin Merille ja aloin etsiä katseellani jakkaraa, josta kammeta itseni takaisin Hurman selkään.
"Jes! Ja kyllähän se teidän meno aika nopealta näyttikin!" Meri riemuitsi ja kiirehti roikkumaan oriin toiselle puolelle jalustimeen.
Viime kilpailuista oli selvästi päässyt vierähtämään tovi, kun pelkkä pikkuluokan kolmossija sai tällaisen tädin näin innostuneeksi. No, mutta toisaalta, olihan kyseessä kuitenkin pitkän tauon jälkeen oman tallin kisat. Ehkä sitä saikin olla vähän hämmästynyt ja pikkuisen ylpeäkin. Tuuriahan matkassa täytyi myös olla, sillä niin ratsastaja kuin hevonenkin olivat melkoisen ruosteessa, eikä muutamaa kavalettitreeniä juuri ennen kilpailupäivää voi ehkä vielä kutsua varsinaiseksi "kilpailuihin valmistautumiseksi". Onneksi Hurmalla on luonnostaan vauhti päällä, eikä tänään tullut yhtään kieltoa!

Ori tepasteli uteliaana sisälle maneesiin, joka oli täynnä vieraita suomenhevosia. Ohjasin sen palkintojenjakajan avustajan osoittamalle paikalle riviin ja vastaanotin vuorollani onnittelut ja valkoisen ruusukkeen, joka kiinnitettiin Hurman suitsiin. Ori tiiraili vieressään palkintoaan vastaanottavaa tammaa vähän turhankin kiinnostuneesti, mutta onneksi pian oli aika lähteä kunniakierrokselle. Täytyy todeta, että kilpailupäivä oli sangen onnistunut järjestelyjen suhteen näin useamman vuoden tauon jälkeen. Kiitos siitä kuuluu toki ahkerille tuomareille ja innokkaille vapaaehtoisille!

Raahustin talliin ja toimistooni. Rojahdin työtuoliini ja tuijotin edessäni aukinaisena lepäävää kalenteria. Tänään pitäisi ratsastaa Pulla, Ritari ja Hurma, ja juoksuttaa Esko. Mustalla puoliverioriilla oli ollut vähän liikaa virtaa viimepäivinä, enkä siksi halunnut antaa sille tänään vapaapäivää, vaikka olin ratsastanut sillä rankahkon estetreenin eilen. Suomenhevosoriiden yläpuolella luki vielä nimet Loitsu ja Inka, jotka oli yliviivattu. Meri oli ilmeisesti ratsastanut tammat läpi tarhoja siivotessani. Otin kynän käteeni ja pyörittelin sitä hetken nimilistan yläpuolella. Lopulta päädyin yliviivaamaan Hurman nimen ja nousin hakeakseni sen tavarat karsinan eteen varustehuoneesta. Hurma asuikin heti satulahuoneen vieressä, joten kamoja ei tarvinnut raahata pitkää matkaa. Nappasin oriin violetin riimun vielä karsinan ovesta, kunnes suuntasin tarhoille.

Hämärä oli jo laskeutunut ja vielä hetki sitten paistaneesta auringosta pilkisti taivaanrannassa enää häivähdys oranssia. Hurma oli jo vastassa ykköstarhan portilla ja sainkin sen ongelmitta ulos. Muu porukka tuntui vielä vieroksuvan tätä, vaikka ori oli asunut Jukolassa jo kuukausia. Tulokkaat ne joutuivat aina pahnan pohjimmaisiksi. Hurma kiirehti tapansa mukaan tallia kohti ja sain tehdä taas kerran töitä pitääkseni sen samassa tahdissa kanssani. Tallissa talutin oriin karsinaansa ja kiinnitin sen riimunnarusta kaltereihin. Hevosen kolutessa ruokakuppejaan hieman liian löysällä narulla aloin harjata sitä. Paksu talvikarva oli hieman märkä pinnalta, mutta alusvilla oli täysin kuiva. Suunnitelmanani oli ollut klipata Hurma ennen talvenkautta, mutta en ollut vieläkään raaskinut tehdä niin. Paksu karva toi paljon lisää työtä, kuten tuntitolkulla kuivattamista ratsastuksen jälkeen. Mutta toisaalta muun loimituksen kanssa pääsi paljon vähemmällä ja saipahan ori toteuttaa luonnollista lämmöneristyssysteemiään.
“Noin, sitten vielä suitset päähän ja menoksi”, sanoin Hurmalle ja kävin sanoista tekoihin. Pian olimmekin valmiita ja lähdin taluttamaan hevosta maneesille.

Hurma käveli tarmokkaasti pitkin ohjin uralla. Päätin tehdä sen kanssa tänään ihan peruskoulutreenin kaikissa askellajeissa, jotta ehtisin ratsastaa vielä kaksi muutakin hevosta. Muutaman vapaan kierroksen jälkeen keräsin hiljalleen ohjat ja houkuttelin oriin vatsalihaksia töihin pohkeilla. Ratsastin yhä käynnissä useita pieniä voltteja ja tein satunnaisiin kohtiin pysähdyksiä. Hurma oli heti kuulolla ja alkoi nopeasti tuntua kevyeltä kädelle. Siirryin kevyeeseen raviin ja vaihdoin voltit laajempiin ympyröihin. Vaihtelin myös ravin tempoa hitaasta nopeaan ja tein parit käyntisiirtymiset. Lyhyiden välikäyntien jälkeen otin laukannostoja uralla, joista siirryin ratsastamaan laukkaa maneesinkokoisella kahdeksikolla. Ori tuntui rennolta ja mukavalta - oikeastaan lähes tylsältä. Mutta loppujen lopuksi oli vain mukava mennä vaihteeksi hieman kokeneemmalla ja rauhallisemmalla hevosella. Kokeilin loppuajan vielä tehdä vähän taivuttelua suoralla uralla, mikä sujui sekin erityisesti laukan jälkeen upeasti. Muutamien raviavojen jälkeen Hurma alkoi kuitenkin jo osoittaa väsymisen merkkejä ja päätin lopettaa yhteen hyvään suoritukseen. Ravailin loppuun rennommalla tuntumalla ja ori venytti kaulaansa pärskien.
“Hikihän sulle taas tuli”, juttelin Hurmalle taluttaessani sitä viltin kanssa vielä hieman tallipihalla.