otsikkokuva

Vinlannin Äärihurmaava

virtuaalihevonen - a sim-game horse




rotu suomenhevonen rekisterinumero VH12-018-0668
sukupuoli ori omistaja Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri 158cm, punarautias (hopea) kasvattaja Vinlanti
syntymäaika, ikä 20.12.2009, 14 vuotta (3v 20.03.2010) koulutus yleispainotteinen / He A, 80cm
15 sijoitusta




img

Hurma on upealuontoinen hevonen, kuitenkin höystettynä tietynlaisella junttimaisuudella. Ori tuntuu tietävän milloin pitää käyttäytyä kuin nallekarhu ja milloin taas voi hieman testata ratsastajansa hermoja. Pääosin oria voivat käsitellä kokemattomammatkin, mutta koskaan sen oikkuja ei voi kuitenkaan täydellisesti ennustaa. Hurma on vikkelä ja elämäniloinen salamanteri, jonka vuoksi sitä tuleekin käsitellä määrätietoisesti.

Hurma pysyy useimmiten hienosti hansikkaassa pelkällä riimulla ja riimunvarrella, vaikka se välillä pörrääkin innokkaasti omaan tahtiinsa, eikä malttaisi asettua ihmisen vauhtiin. Pelkkä narusta nykäiseminen on normaalisti riittänyt palauttamaan oriin hallintaan ja pitämään sen tukevasti maanpinnalla. Kun oriin karsinaan astuu ensimmäistä kertaa, se kääntyy yleensä ystävällisesti tervehtimään ja katsomaan kuka tulee. Tutuiksi tulleille ihmisille Hurma saattaa jopa hörähtää vaimeasti tervehdykseksi.

Hurman saa hoidettua ja varustettua helposti niin käytävällä kuin karsinassakin. Kuuliaisena hevosena se väistää ja tekee tilaa sitä hoitavalle ihmiselle. Kaviot nousevat välillä hitaanpuoleisesti ja joskus jalkaa nostettaessa saakin tehdä todellista työtä. Ilkeillä Hurma ei todellakaan osaa, mutta se on sellainen perushömelö. Ori hamuilee mielellään olkapäitä, tukkaa tai takin huppua, mutta ei näyki eikä pure. Satulointi sujuu helposti, Hurma ei ole oppinut pahoja tapoja kuten pullistelua tai potkimista. Epäröivää luimistelua saattaa tosin ilmetä, jos satuloitsija kiskoo vyötä liian kovin ottein tai rämäyttää satulan varoittamatta selkään.

Kun valmisteluiden jälkeen on päästy maneesiin tai kentälle, on aika nousta kyytiin. Hurmos seisoo kiltisti aloillaan, kunnes saa selkeästi luvan lähteä liikkeelle. Se ei ala pyörimään vilkkaassakaan ympäristössä omia aikojaan. Kun lupa lähteä liikkeelle tulee, Hurmos lähtee eteen päin reippaasti ja tarmokkaasti. Hurmos on innokas ja nopea oppimaan uusia asioita, ja siksi sen kanssa onkin edetty melko nopeasti. Ori kyllästyy jatkuvaan "paikallaan junnaamiseen" ja se tarvitsee jatkuvasti jotakin mietittävää ja tehtäviä ratkaistavaksi. Uudet jutut kiehtovat Hurmaa ja uutta asiaa ori jaksaakin hioa useita kertoja peräkkäin. Kuitenkin, kun toistoja on oriin mielestä tarpeeksi, se alkaa pienellä venkoilulla ja haluttomuudella ilmaista olevansa kyllästynyt. Liikkeidensä puolesta Hurma ei jää huomaamatta, sillä erityisesti oriin ravi on silmiä hivelevää. Se liihottelee ravissa lennokkaasti ja joustavasti - ja tietenkin hyvässä muodossa. Ratsastettavuudeltaan Hurma on todella kevyt, mikä on kiitos vuosien työstä. Hurman laukka ei juuri jää ravin varjoon, sillä se on hyvin pyörivää ja helposti muokattavaa. Lisäykset ja kokoamiset Hurma suorittaa hienosti tahtia rikkomatta.

Vaikka esteillä Hurma innostuukin kovasti, ei tarvitse pelätä sen lähtevän käsistä. Tiivis istunta ja kunnon pidätteet muistuttavat sitä kulkemaan juuri siinä vauhdissa, kuin ratsastaja haluaa. Vaikka Hurmalla onkin hyvä hyppytekniikka ja se pääsee korkeammistakin esteistä helposti ylitse, pilaa oriin suorituksen yleensä epävarmuus. Lähes jokainen hieman tavallisesta puomiesteestä poikkeava este täytyy ensin kieltää ja tarkistaa ennen, kuin sen voi turvallisesti ylittää. Esteradoilla suurin haaste onkin päästä maaliin asti ilman hylkäystä. Kun selässä on tarpeeksi rohkea ja päättäväinen kuski, joka saa valettua oriiseenkin tarpeeksi rohkeutta hypätä jokainen este, on ratsukolla hyvät mahdollisuudet päästä sijoille. Hurman vahvuuksia ovat kuitenkin nopeus ja näppäryys, jotka ovat valttia uusintaradoilla.

Maastossa Hurma on luotettava ja täysin liikennevarma. Se on myös koulutettu ajolle, joten vaihtelun vuoksi maastossa voi heittää kärrylenkinkin. Vauhdikkaammille maastolenkeille kannattaa ottaa kaveri mukaan, sillä yksinään ori on suorastaan laiska. Toisen hevosen innostamana pääsee nauttimaan oriin isommista vaihteista, joita se harvoin yksin ollessaan jaksaa esitellä. Maastoesteitäkin Hurma hyppää kokeneen kuskin kanssa silloin tällöin, lähinnä perus tukkeja ja muita luonnonesteitä. Suuret ja pelottavat maastoesteviritelmät eivät ole oriin juttu.

Kilpailuissa Hurma käy helposti kuumana, jos se ei pääse heti hommiin. Taitavalla ratsastuksella hevosen ajatukset saa pysymään itse suorituksessa, tammojen ja muun kisahälinän sijaan. Estekilpailuissa Hurma on usein entistä jännittyneempi ja saattaa heittäytyä radalla jopa hankalaksi. Kouluradoilla Hurma sen sijaan osaa pitää hermonsa kurissa ja laji onkin enemmän oriin mieleen. Kaikesta huolimatta ori ainakin yrittää joka kerta parastaan ja tuntuu nauttivan tuomareille esiintymisestä.

Luonne © kasvattaja


img img img img


Sukuselvitys

i. Moon Ääriteko
sh, 159cm, rt, KTK-II, KRJ-I
ii. VIR MVA Ch Moon Ärräpää
sh, 155cm, prt, KTK-II, SV-II, YLA2, SLA-I, KRJ-I
iii. VIR MVA Ch Samoilija
KTK-III, YLA1, SLA-I*, KRJ-II
iie. Ch Neiti Kesäheinätär
KTK-III, YLA2, SLA-I, KRJ-II
ie. Ch Moon Silmäterä
sh, 172cm, rt, KTK-III, SV-II, YLA2, SLA-I, ERJ-II
iei. Hovi-Niko
KTK-III, YLA2, SLA-III
iee. Sumun Kaipaus
YLA2, ERJ-II
e. Vinlannin Hento-Hurma
sh, 153cm, trt
ei. Heinämäen Herkko
sh, 157cm, sivut kadonneet
eii. Verjvala
sh, 156cm, km, YLA3
eie. Amoriina
sivut kadonneet
ee. Sannin Roihuleija
sh, 157cm, rn
eei. Rokkipoika
YLA2, SLA-I, KRJ-II
eee. Runotyttö

e. Vinlannin Hento-Hurma oli herttainen tummanrautias suomenhevostamma, säkäkorkeudeltaan 153 senttimetriä. Tamman omisti Vinlannin ssintti. ja sen on tallin omia kasvatteja. Hento-Hurma oli olemukseltaan tyypillinen suomenjuntti ja se osasi olla hyvinkin tammamainen ja pomotteleva, mutta kovan pinnan alla oli myös herkkä ja loistokas ratsu. Tamma keräsi sijoituksia koulu- ja estekilpailuista. Koulua tamma taisi Helppo A-tasolle saakka ja esteitä se hyppäsi ratana 90 senttimetriä. Hento-Hurmalle kertyi tiettävästi yhteensä kolme jälkeläistä sen elämän aikana.

ee. Sannin Roihuleija oli kaunis, Cecilié Studin kasvattama ruunikkotamma. Tamma myytiin nuorena ja se elikin loppuelämänsä Vinlannissa. Ronja oli luonteeltaan todella mukava ja aurinkoinen, ja sen seurassa viihtyi kuka tahansa. Tamma oli oikea hyvän mielen ratsu. Kyvykäskin Ronja oli, sillä se kilpaili aikanaan esteillä ja koulussa varsin menestyksekkäästi. Koulupuolelta tamma taisi Helppo A:n asiat ja esteitä se hyppäsi peräti 120 senttimetriä! Varsinainen monitoimisuokki siis. Ronja ehti elämänsä aikana tulla myös äidiksi viisi kertaa ja suuri osa varsoista menestyi varsin hyvin erityisesti koulupuolella.


Jälkeläiset

Hurma on tarjolla jalostukseen. Otathan yhteyttä sähköpostitse, mikäli astutus kiinnostaa!


s. 05.08.2014 o. Metsälammen Kuutamosonaatti e. Tutin Aurinkoinen -
s. 07.05.2015 t. Metsälammen Hurmankukka e. Välähdyksen Kiiltokuvaenkeli -
s. 11.07.2015 o. Metsälammen Kiiltokuvahurmio e. Välähdyksen Kiiltokuvaenkeli -


Kilpailukalenteri

13 KRJ-sijoitusta, 2 ERJ-sijoitusta, 0 tarinakilpailua
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset, paitsi tarinakilpailuista.

21.01.2016 KRJ, Metsälampi, Helppo A, 3/50
22.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 1/50
23.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 3/50
26.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 2/30
27.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 2/30
27.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 1/30
28.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 3/30
28.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 5/30
29.03.2016 KRJ, Härdelli, Helppo B, 3/30
30.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo A, 1/50
30.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 4/50
17.04.2016 KRJ, Vanima, Helppo B, 7/55
31.12.2017 KRJ Cup, Fiktio, Helppo A, 7/149


Näyttelytulokset

01.07.2017 NJ, Huvitus, SA (tuom. Jannica)
05.03.2018 NJ, Ruskavaara, irtoSERT (tuom. Lissu T.)
04.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 1/50
16.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 7/50


Valmennukset


18.11.2016, istunta- ja tasapainotunti Metsälammella, valmentajana Sinte

Alkutunnista yhteistyönne toimi erinomaisesti, ja Hurma vastasi kuuliaisesti apuihisi. Olit myös itse hyvin tietoinen istunnastasi ja sen tasapainopisteestä. Vesilasitesti sujui teiltä loistavasti, ja pystyit mukautumaan Hurman askeleisiin joustavasti ja pehmeästi pitäen samalla käden vakaana. Vesi ei läikkynyt edes ravissa, mikä oli erinomaista! Alkutunnilla tehdyissä pysähdyksissä teillä oli jonkin verran vaikeuksia. Siirtymiset eivät aina olleet riittävät napakoita, ja toisinaan Hurma "valui" pysähdykseen monen käyntiaskeleen jälkeen. Siirtymisiin kaipaisin enemmän napakkuutta. Vedä keuhkot täyteen ilmaa ja kuvittele että koko kroppasi jännittyisi rautatangoksi – ja pysähdys. Vastalaukkaharjoitukset sujuivat teiltä hyvin, mutta kiinnitä niissä huomiota omaan istuntaasi. Pyri pitämään istunta suorana ja tasapainoisena vastalaukasta huolimatta, älä lähde kallistumaan sivulle. Loistavaa työskentelyä!



29.02.2016, kouluvalmennus Metsälammella, valmentajana Sinte

Oli mielenkiintoista huomata, että Hurma oli selvästi jännittynyt valmennuksen alussa. Muistutin sinua omasta rentoudestasi, sillä ratsastajan jännittyneisyys vaikuttaa myös suoraan ratsun käyttäytymiseen. Onnistuitte erityisen hyvin laukannostoissa, ja muutenkin laukka oli pehmeä ja tarmokasta! Muista kuitenkin pitää omat pohkeesi paikoillaan: pohkeiden jatkuva liike ja paukuttaminen kylkiin selittävät hyvin myös ratsun hermostuneisuutta. Muista myös oma ryhtisi; leuka ylös ja katse hevosen korvien välistä eteenpäin. Kun katselet minne sattuu, myös painopisteesi muuttuu. Pohkeenväistöissä olisin kaivannut enemmän tarmokkuutta. Muista ajoittaa pohkeenväistössä sivulle vievä pohje siihen kohtaan, kun hevosen etujalka alkaa astumaan eteenpäin. Näin saadaan aikaan pohkeenväistön sivulle vievä askellus. Kiitos osallistumisesta ja onnea tuleviinkin treeneihin!



Päiväkirja


04.12.2017, koulutreeniä maneesissa

Raahustin talliin ja toimistooni. Rojahdin työtuoliini ja tuijotin edessäni aukinaisena lepäävää kalenteria. Tänään pitäisi ratsastaa Pulla, Ritari ja Hurma, ja juoksuttaa Esko. Mustalla puoliverioriilla oli ollut vähän liikaa virtaa viimepäivinä, enkä siksi halunnut antaa sille tänään vapaapäivää, vaikka olin ratsastanut sillä rankahkon estetreenin eilen. Suomenhevosoriiden yläpuolella luki vielä nimet Loitsu ja Inka, jotka oli yliviivattu. Meri oli ilmeisesti ratsastanut tammat läpi tarhoja siivotessani. Otin kynän käteeni ja pyörittelin sitä hetken nimilistan yläpuolella. Lopulta päädyin yliviivaamaan Hurman nimen ja nousin hakeakseni sen tavarat karsinan eteen varustehuoneesta. Hurma asuikin heti satulahuoneen vieressä, joten kamoja ei tarvinnut raahata pitkää matkaa. Nappasin oriin violetin riimun vielä karsinan ovesta, kunnes suuntasin tarhoille.

Hämärä oli jo laskeutunut ja vielä hetki sitten paistaneesta auringosta pilkisti taivaanrannassa enää häivähdys oranssia. Hurma oli jo vastassa ykköstarhan portilla ja sainkin sen ongelmitta ulos. Muu porukka tuntui vielä vieroksuvan tätä, vaikka ori oli asunut Jukolassa jo kuukausia. Tulokkaat ne joutuivat aina pahnan pohjimmaisiksi. Hurma kiirehti tapansa mukaan tallia kohti ja sain tehdä taas kerran töitä pitääkseni sen samassa tahdissa kanssani. Tallissa talutin oriin karsinaansa ja kiinnitin sen riimunnarusta kaltereihin. Hevosen kolutessa ruokakuppejaan hieman liian löysällä narulla aloin harjata sitä. Paksu talvikarva oli hieman märkä pinnalta, mutta alusvilla oli täysin kuiva. Suunnitelmanani oli ollut klipata Hurma ennen talvenkautta, mutta en ollut vieläkään raaskinut tehdä niin. Paksu karva toi paljon lisää työtä, kuten tuntitolkulla kuivattamista ratsastuksen jälkeen. Mutta toisaalta muun loimituksen kanssa pääsi paljon vähemmällä ja saipahan ori toteuttaa luonnollista lämmöneristyssysteemiään.
“Noin, sitten vielä suitset päähän ja menoksi”, sanoin Hurmalle ja kävin sanoista tekoihin. Pian olimmekin valmiita ja lähdin taluttamaan hevosta maneesille.

Hurma käveli tarmokkaasti pitkin ohjin uralla. Päätin tehdä sen kanssa tänään ihan peruskoulutreenin kaikissa askellajeissa, jotta ehtisin ratsastaa vielä kaksi muutakin hevosta. Muutaman vapaan kierroksen jälkeen keräsin hiljalleen ohjat ja houkuttelin oriin vatsalihaksia töihin pohkeilla. Ratsastin yhä käynnissä useita pieniä voltteja ja tein satunnaisiin kohtiin pysähdyksiä. Hurma oli heti kuulolla ja alkoi nopeasti tuntua kevyeltä kädelle. Siirryin kevyeeseen raviin ja vaihdoin voltit laajempiin ympyröihin. Vaihtelin myös ravin tempoa hitaasta nopeaan ja tein parit käyntisiirtymiset. Lyhyiden välikäyntien jälkeen otin laukannostoja uralla, joista siirryin ratsastamaan laukkaa maneesinkokoisella kahdeksikolla. Ori tuntui rennolta ja mukavalta - oikeastaan lähes tylsältä. Mutta loppujen lopuksi oli vain mukava mennä vaihteeksi hieman kokeneemmalla ja rauhallisemmalla hevosella. Kokeilin loppuajan vielä tehdä vähän taivuttelua suoralla uralla, mikä sujui sekin erityisesti laukan jälkeen upeasti. Muutamien raviavojen jälkeen Hurma alkoi kuitenkin jo osoittaa väsymisen merkkejä ja päätin lopettaa yhteen hyvään suoritukseen. Ravailin loppuun rennommalla tuntumalla ja ori venytti kaulaansa pärskien.
“Hikihän sulle taas tuli”, juttelin Hurmalle taluttaessani sitä viltin kanssa vielä hieman tallipihalla.



Kuvat © Suomen Hippos/Eero Perttunen, ransu.kuvat.fi (CC BY-NC 3.0), Cherie (CC BY-NC 2.0) & Jukola

VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2018 | lue lisää tekijänoikeuksista