Jukolan Gaissa

Tämän päivän valmennukset oltiin lähellä perua ulkona riehuvan syysmyrskyn takia, mutta tuulen vähän laantuessa iltaa kohti uhmasimme luonnonvoimia ja siirsimme valmennukset vain maneesin suojiin. Norjanvuonohevostamma Jukolan Gaissa ei vaikuttanut paljon säästä hermoilevan. Muutaman kerran tuulen paukuttaessa maneesin kattopeltejä, otti tamma muutaman sivuaskeleen, mutta pääasiassa se keskittyi tutkailemaan maneesiin kohoavia esteitä. Tämän päivän tarkoitus oli hypätä esteitä kaarevilla urilla ja pystytinkin molempiin päätyihin muutaman esteen vähän eri väleillä sekä keskelle yhden yksittäisen esteen. Ratsukko verkkaili rauhaksiin omaan tahtiin ja muutaman verkkahypyn jälkeen lähdettin työstämään kaarevia uria. Gaissa oli hieman pohkeen takana kokoajan ja ratsastaja joutui vähän väkisin puskemaan sitä esteiden yli. Hyppytekniikka tammalla oli hyvä, mutta isommilla esteillä väkisin vääntäminen ei kyllä tuottaisi enää tulosta. Vähän virittelyä pitkin uraa, oikein reipasta laukkaa kevyessä istunnassa ja johan alkoi pystytukankin moottori lämmetä. Nyt kun tamma eteni omalla moottorilla, alkoivat ponnistuspaikatkin löytyä paremmin. Ratsastajalle vaan vielä lisää tarkkuutta, jotta ratsukko osuisi keskelle jokaista estettä, jolloin välimatkat ovat yhtä pitkät ja helpommat ratsastaa. Gaissa yritti jatkuvasti huomaamatta valua sisäkurviin ja ratsastaja sai tosiaan pitää ulko-ohjan tuen ja sisäpohkeen aktiivisena. Hyppäsimme muutaman kerran ovaalina molempiin suuntiin molempien päätyjen esteet, jonka jälkeen ruvettiin tekemään kahdeksikkoa ottaen suunnanvaihdon kentän keskellä olevalla esteellä. Estekorkeudet olivat vielä maltillisia, mutta ratsukko selvisi tehtävästä hyvin.

Ajoin autoni Jukolan parkkipaikalle puolen päivän aikoihin. Hanne ja Gaissa eivät olleet vielä kerenneet veryttelemään, joten pyysin pari tallityttöä mukaani ja rakensimme yhdessä kentälle radan. Hannen ja Gaissan saapuessa kentälle sitä koristivat pari pystyä, kaksoissarja, trippeli ja muutama ristikko. Tällä kertaa minä ohjeistin ratsukkoa alkuverryttelyissä ja pistin heidät hikoilemaan heti alusta asti.
"Menkää pari kierrosta ensin käyntiä ja rauhallista ravia molempiin suuntiin. Sen jälkeen jalustimet ristiin satulan eteen ja pari kierrosta reippaampaa ravia", virnistin Hannelle.
Hanne ohjasi tammansa uralle ja meni ensin yhden kierroksen käynnissä antaen seuraavalla kierroksella lyhyen sivun kohdassa pohkeita. Gaissa nosti laiskahkon ravin. Parin kierroksen jälkeen Hanne pysäytti Gaissan hetkeksi. Tamma seisoi silmät kiiluen paikoillaan. Jalustimet ristiin satulan eteen ja vauhtia. Gaissa nosti heti reippaan ravin. Hannella ei kestänyt kauaa löytää hyvää tuntumaa ja istuntaa.

Alkuverryttelyjen jälkeen päästiin itse asiaan, ja huomasin, että kentän reunalle oli kertynyt kiitettävästi porukkaa. Neuvoin Hannea ratsastamaan ensin peräkkäin asetettujen ristikoiden yli ja jatkaa siitä trippelille, jonka jälkeen hän ohjaisi tammansa pystylle, siitä sarjalle ja sitten vielä kakkoissarjan yli. Hanne antoi jo alussa reippaasti pohkeita Gaissalle ja tamma lähti laukassa eteenpäin. Ristikoissa ei ollut ongelmia ratsukolla, mutta heidän tullessa trippelille Gaissa tuli hieman huonossa kulmassa. Uhkarohkeasti ja ponnekkaasti tamma kuitenkin nousi ilmaan, ja selvisi trippelin yli puhtaasti venyttämällä itseään paljon. Siinä vaiheessa minun teki mieli taputtaa ratsukolle hienosta selviytymisestä.

Trippelin jälkeen ratsukon matka jatkui kohti 60 senttistä pystyestettä, joka ylittyi hyvältä ponnistusmatkalta ja suurella ilmavaralla. Gaissa lähestyi rauhallisesti kaksoissarjaa ja ensimmäinen este ylittyi hyvin. Laukka-askeleet mahtuivat hyvin sarjojen väliin, mutta Gaissa hyppäsi hieman liian kaukaa. Tamma yritti hienosti venyttää itseään ja sen etujalat juuri ja juuri hipaisivat ylintä puomia. Sarja suoriutui puhtaasti ja ratsukon matka jatkui kohti 90-senttistä pystyestettä, joka oli radan viimeinen este. Ratsukko lähestyi estettä hieman liian pienellä vauhdilla ja tuloksena he pudottivat ylimmän puomin maahan.

"Menkää rata uudestaan ja yritä saada mukaan vielä hieman enemmän vauhtia, sillä se lisäisi hypyn lennokkuutta", totesin Hannelle, joka nyökytteli päätään ja ohjasi ratsunsa radan alkuun.
Ratsukon mennessä uudestaan rataa vauhdikkuus oli huomattavissa ja he kiisivät radan läpi ketterästi ja tiputtaen vain trippelin viimeisen puomin. Hyvin suoritetun radan jälkeen Hanne ratsasti luokseni.
"Sulla on kyllä mahtava pikkuhevonen. Se on ketterä ja valtavasti ponnistusvoimaa. Tollane peloton kilpuri kelpaisi minullekin. Vauhtia jos enemmän löytyisi, niin olisi hyvä", hymyilin Hannelle.
Jätin ratsukon tekemään kaksin loppuverryttelyjä, sillä minulla oli jo kiire jatkamaan matkaa.

Saavuin Jukolaan jo varhain aamulla valmentamaan vuonohevostammaa Gaissaa. Hanne oli jo aloittelemassa alkuverryttelyä, kun pääsin kentälle asti. Kentän laidalle oli saapunut muutama tallityttö ihailemaan ratsukon työskentelyä. Näin heissä potentiaalisia apukäsiä ja huikkasin heille, että auttaisivat minua kyhäämään ratsukolle esteradan. Heitä ei tarvinnut kahta kertaa käskemässä, kun he kantoivat jo puomia kentälle. Annoin heille ohjeita radan suhteen, ja pian kentälle kohosi vaatimattoman näköinen esterata.

Vihdoin pääsin keskittymään Gaissan ja Hannen valmentamiseen. Olin rataa kyhätessä vilkuillut ratsukkoa ja olin huomannut, että heidän työskentelynsä oli tasaista eikä Gaissa vaikuttanut ongelmaponilta. Kun se huomasi esteiden kohoavan pystyyn, tamma sai tietynlaista ponnekkuutta askeliinsa.
"Menkää ensin noita maapuomeja", neuvoin Hannea, joka ohjasi ratsunsa kohti lyhyelle sivulle asetettuja puomeja.
Gaissa nosteli korkealle jalkojaan puomeja ylittäessä ja pystyharjainen pieni heppa muistutti hetken Grand Prix-tason puoliveristä kilpahevosta.

"Jatkakaa rauhallisessa vauhdissa noiden kahden ristikon yli. Tulkaa maapuomien yli ja menkää kokorataleikkaa kohti pystyestettä. Ennen pystyestettä nostatte laukan ja jatkatte ristikoille", ohjeistin Hannelle tekemääni rataa.
Nainen teki työtä käskettyä ja ohjasi tammansa kohti ristikoita. Gaissa ei yrittänyt ryntäillä ristikoita kohti, vaan pysyi hyvin hillityssä vauhdissa, vaikka tamman silmät loistivatkin kirkkaina. Ratsukko ylitti leikiten ristikot ja ratsasti ohitseni maapuomeille. Gaissa osasi hienosti itse hidastaa vauhtia ennen maapuomeja. Tamma asteli koreasti puomien yli. Hannen istunta oli hyvä enkä keksinyt ratsukosta moitittavaa. Hanne ohjasi tamman lyhyeltä sivulta toisen sivun lyhyttä kulmaa kohti tehden rataleikkaan samalla. Hän antoi ratsulleen pohkeita, ja Gaissa nosti laukan. Gaissa nosti ensin hieman vetelän laukan, ja pääsin karjumaan Hannelle, että antaisi lisää pohkeita. Hanne teki töitä käskettyä, ja Gaissakin totteli ratsastajaansa. Pysty suoriutui hyvin. Ratsukko jatkoi laukassa kohti ristikoita, jotka he ylittivät vauhdilla. Hanne ratsasti luokseni ja sanoin hänelle:
"Saatte mennä rataa vielä vapaasti. Varautukaa huomiseksi tiukempaan valmennukseen ja korkeimpiin esteisiin!"
Jäin vielä hetkeksi tarkkailemaan ratsukon työskentelyä etsiäkseni mahdollisia virheitä huomista varten.

Valmennuspäivä oli tulossa loppuunsa ja viimeisenä vuorossa oli vuonohevostamma Gaissa. Edellisen valmennuksen jäljiltä kentällä oli puomeja, kavaletteja ja pieni rata. Ratsukolla oli vielä veryttelyt kesken joten päästin parin jatkamaan ravi- ja laukkatyöskentelyä samalla kun madalsin edellisen tunnin esteitä. Kun alkulämmöt oli saatu kerättyä aloitimme heti maapuomeista ja kavaleteista koostuvalla tehtävällä. Suoralla linjalla oli puomi-kavaletti-puomi -tehtävä, jossa välit olivat himpun verran lyhyet, joka aktivoit hevosta käyttämään selkäänsä ja kokoamaan painoaan takaosan päälle. Gaissa onnistui tehtävästä ongelmitta niin ravissa kuin laukassakin. Tamman kanssa turhan kova vauhti tai liian innokas esteille imeminen ei ollut ongelma, joten jatkoimme kavaleteilta suoraa radalle. Ensin teimme radan osia yksittäisinä tehtävinä ja lopuksi yhdistimme tehtävät radaksi. Tamma suoritti tasaisesti ja varmasti, joten pääsin korjaamaan enemmän ratsastajan asentoa. Radalla Gaissa otti ensin pari puomia alas, mutta kun ratsastaja piti tammaa tarkemmin takaosan päällä eikä säätänyt tehtävien välillä turhaa - pääsi tamma suorittamaan ongelmitta.

Ryhmävalmennus Lykkeligin kentällä alkoi reippailla taivuttavilla alkuverryttelyillä, minkä jälkeen siirryttiin työstämään ravia keskihalkaisijaa hyödyntäen. Tärkeää oli saada hevonen suoristumaan ja kulkemaan suoraan. Pitkille sivuille tuli ratsastaa loiva kiemuraura, johon lisättiin tehtävän kuluessa myös voltti jokaiseen kaarteeseen. Ravitehtävää muokattiin tunnin edetessä myös siten, että kiemuraura ratsastettiin edelleen ravissa, mutta keskihalkaisijalla tehtiin laukannosto ja siirtymä käyntiin. Lopputunnista työstettiin vielä laukkaa ympyröillä. Gaissa lämpeni tänään hieman hitaasti ja keskihalkaisijalta se olisi mielellään siirtynyt takaisin uralle turvaan. Sinulla riittikin tekemistä tamman suoristamisessa. Kiemurauralla ongelmaksi muodostui lähinnä voltit, joiden aikana tahti aina himpun verran lässähti tamman möngertäessä eteenpäin. Laukkaympyröillä löysitte kuitenkin hyvän otteen etenemiseen ja tammasta löytyi ihan vauhtia ja motivaatiotakin! Tammalla on piilossa hyvät liikkeet, mutta kyllä kaivataan vielä aavistuksen täsmällisyyttä ja iloista otetta työskentelyyn.

Saavuin Jukolaan paria valmennusta pitämään, mikä olisi hyvää harjoitusta minullekin. Hanne ja Kaitsu, suloinen vuonohevostamma, verryttelivät maneesissa. Olin suunnitellut kouluratsastuksen perusasiat osaavalle Kaitsulle ihan perusjuttuja, kuten siirtymisiä. Pyysinkin ratsukon pian alkuverkkojen jälkeen raviin pääty-ympyrälle. Ratsukko sai tehtäväkseen siirtyä ravista käyntiin ja muutaman askeleen päästä takaisin raviin. Siirtymät kävivät hieman hitaasti, mutta monen toiston jälkeen vuonohevonen ymmärsi, mikä oli harjoituksen ideana. Pyysin ratsukon toiselle ympyrälle niin, että kiertosuunta vaihtui. Näin taipuisi toinenkin kylki. Tämä ei ollut ilmeisesti se Kaitsun parempi suunta, mutta tehtävänä olikin siirtyä käynnistä mahdollisimman nopeasti peruutukseen ja muutaman askeleen päästä suoraan käyntiin. Toistojen kautta asia alkoi luistaa.

Laukanvaihtoja ravin kautta ratsukko sai harjoitella pienehköllä kahdeksikolla. Taas huomasi, että toinen laukka sujui Kaitsulta paremmin, mutta harjoittelemalla varmasti tämäkin suunta alkaisi sujua. Laukanvaihdot menivät kerta kerralta paremmin ja hitaasti tässä olikin tarkoitus edetä. Kiemurauralle annoin tehtäväksi mennä kaarteet laukassa, ja niiden välissä suoristaa hevonen ja ravata rennosti, kunnes oli taas laukannoston vuoro.

Loppuverkkaan siirryttäessä pyysin ravailemaan kaviouraa rennosti ympäri välittämättä tiukista mutkista sun muusta. Poni oli suoriutunut hyvin, eikä kouluvalkka tehnyt pahaa taitavalle esteponille. Suloinen ja lupaava tämä tamma kyllä on!

Ensikohtaaminen Gaissan kanssa sai perhoset lepattamaan vatsassa. Seisoessani karsinan ulkopuolella tamma tarkasteli minua korvat hörössä uteliaan oloisena. Avasin karsinan oven ja pujahdin sisään samalla jutellen tammalle. Gaissaa saattoi helposti kutsua uteliaaksi, sillä se tuli heti lähemmäs katsomaan, kuka tuntematon vierailija oli tullut tervehtimään sitä. Silitin tammaa ennen kuin laitoin sille riimun päähän. Gaissa hamusi turvallaan taskujani makupalojen toivossa. Jonkin aikaa se kokeili onneaan, mutta luopui sitten toivosta, kun huomasi, että minä vain harjasin sitä. Harjasin tamman pitkin perusteellisin harjanvedoin. Jossain vaiheessa Gaissa totesi, että olin liiaksi uppoutunut puunaamiseen. Se rupesi liikahtelemaan, eikä enää meinannut pysyä aloillaan. Kavioiden puhdistamisen ajaksi tamma malttoi rauhoittua, ja varusteetkin sain laitettua sille ilman häslinkiä.

Hannen ehdotuksesta läksimme Gaissan kanssa maneesiin. Siellä tamma kulki aluksi touhottaen pää ylhäällä. Gaissa oli kuulemma kovasti seurankipeä, mutta tuli myös yksinään toimeen. Ratsastin käynnissä ja ravissa kaarevia teitä ja voltteja. Vähitellen tamma rentoutui ja laski päätään alemmas. Laukassa se olisi kovasti halunnut tarjota kovempaa vauhtia kuin olin ajatellut. Innostuksestaan huolimatta tamma pysyi kaiken aikaa hallinnassa. Laukan jälkeen ravailimme vielä jonkin aikaa. Kun Gaissa sitten kulki käyntiä pitkin ohjin, en voinut olla hymyilemättä. Olin tullut Jukolaan viettämään joulunaluspäiviä ja tapaamaan ensimmäistä kertaa oman vuonohevosoriini Casperin varsaa. Olin nähnyt kuvia Gaissasta pikkuisena varsana. Nyt olin tavannut sen vihdoinkin oikeasti. Kuvien varsasta oli kasvanut hellyttävä riiviö, joka jakoi tallin väen mielipiteet, näin olin Hannen puheista ymmärtänyt. Gaissa muistutti joissakin asioissa kovasti Casperia, mikä toi koti-ikävän mieleen. Toisaalta sen luonteessa oli piirteitä, jotka tekivät siitä aivan omanlaisensa.Taputin Gaissaa kaulalle ohjatessani sen kaartoon. Vierailu ja tamman tapaaminen olivat ehdottomasti mukavia kokemuksia.

Tammani pysty harja heilahteli hauskasti puolelta toiselle sen askeltaessa sopivan etäisyyden päässä edellä kulkevaan oriiseen. Gaissa oli kaulastaan hieman hikinen, sillä olimme hetki sitten laukanneet sänkipellon poikki. Rapsutin tammaa harjamarrosta ja annoin sille hieman ohjaa. Uppe oli hetki sitten huikannut edestä, että etenisimme nyt jonkin aikaa käynnissä vasemmalla kulkevan joen rantaa. Laskin katseeni alas jokeen ja tuijottelin sen kiehtovana pyörteilevää mustaa vettä. Takaani kuului rauhallista puhetta. Luultavasti Metsälammen ratsutallin porukka siellä jutteli keskenään. Muuten letkamme oli melko hiljainen.

Joen törmällä kasvaneet maitohorsmat olivat jo kukkineet ja kukkien tilalle kasvaneista siemenkodista tuprusi nyt valkoisia hahtuvia, joihin tuuli tarttui kuljettaen niitä joen toiselle rannalle. Muutama haituva lennähti myös Gaissan harjaan ja nappasin yhden sormieni väliin pyöritellen sitä hetken. Jouduin kuitenkin pian keskittymään itse ratsuuni, ja pidättämään sitä hieman sen yrittäessä kiirehtiä loivassa alamäessä Melinan oriin perään.

Kun Gaissa rentoutui taas kävelemään normaalitahtia, katsahdin taivaalle. Kuuden kurjen aura lensi letkamme ylitse ja laskeutui joen toisella puolella siintävän pellon laitaan. Vedin punaisen takkini vetoketjua ylemmäs ja kohensin hieman kaulassani olevaa huivia. Tallin pihasta lähtiessämme oli vielä paistanut aurinko, mutta nyt se oli jättäytynyt pilvimassan taakse, mikä teki säästä melko kolean. Ilmassa oli jo selvästi syksyä.

Tehtävänanto: Kilpailuiden kuuluttajana on omasta mielestään kovinkin hauska mieshenkilö, joka on koko päivän heittänyt kuulutusten ohella maailman huonointa läppää. Mitä hän sanoo sinun vuorosi kohdalla?

Ilmoitin Gaissan pitkästä aikaa estekilpailuihin ja puoliksi pakotin Idan ratsastamaan sillä. Alun perin Idan piti ratsastaa vain Rullalla, mutta ajattelin, että kyllähän yksi vuonohevonen siinä sivussa menee... Kilpailuista jäi kyllä ehdottomasti mieleen kuuluttaja, ja tämän mukahauskat letkautukset, josta sain itsekin nauttia omien suoritusteni kohdalla. Idan ja Gaissan kommentit taisivat kuulua suunnilleen näin:

”Seuraavana ratsastaa Ida Björklund ratsunaan Jukolan Gaissa. Tämmöisiä nämä nykyajan nuoret ovat, irokeesit pitää olla jo poneillakin. Nähdäänköhän radalla yhtä räväkkää esiintymistä, kuin ulkokuori antaa ymmärtää?”

Tehtävänanto: Suoritustekstin aiheena on tilanne, kun kilpailupäivän päätteeksi huomaat kotitallille palattuasi, että olet epähuomiossa ottanut kisatallilta jonkin sinulle kuulumattoman asian mukaasi.

Kaarsin mustan hevoskuljetusauton rauhallisesti tallin pihaan. Kello oli vasta kaksi iltapäivällä. Yleensä sitä tuli käytyä kilpailuissa, joissa meni iltaan asti, mutta täytyi kyllä myöntää, että tällaiset parin luokan pikkukisat olivat ihan mukavaa vaihtelua. Purin ensin molemmat vuonohevoset ulos autosta. Luojan kiitos Eetu oli aina ollut järkevä tammojen kanssa, eikä koskaan pistänyt mitään showta pystyyn, kun sitä kuljetettiin niiden kanssa. Ihanat alkuperäisrodut! Talutin Gaissan ja Eetun vastapäisiin karsinoihin ja riisuin niiden kuljetussuojat. Heitin vähän heiniä kummankin eteen ja annoin molemmille ruuat. Hevosten syödessä purin satulat ja muut tavarat autosta. Se niissä isommissa kisoissa oli kyllä hyvää, että aina oli joku apukäsi mukana… Olisihan Ida nytkin ollut innokas lähtemään mukaan, mutta isänsä syntymäpäivät sattuivat juuri samaan aikaan ja tyttö joutui lähtemään Ruotsiin. Avasin kuljetusauton sivuoven. ”Mjau!” ”Mitä ihm-” Harmaaraidallinen pieni kissa nousi ylös satuloiden välistä ja tassutteli luokseni kehräten. Miten ihmeessä se oli tänne joutunut? Voi ei, sen oli pakko olla Lykkeligin tallikissa, olin nähnyt sen vilaukselta kentän laidalla kilpailujen verryttelyn aikana. Nyt ei auttaisi muu kuin soittaa kisapaikalle ja kysyä mitä tämän karvapallon kanssa oikein tehdään…

Tehtävänanto: Vastaa lukijakysymyksiin: 1. Mitä kisarutiineja teillä on? 2. Onko hevosellasi ärsyttäviä tapoja? 3. Sopisiko hevosesi opetusratsuksi?

1. Mitä kisarutiineja teillä on?
Kilpailuihin valmistautuminen alkaa yleensä jo edellisenä päivänä, jolloin tilanteesta riippuen vähintään suihkutellaan koko hevonen vedellä puhtaaksi. Edellisenä iltana katson myös kaikki hevosen tavarat autoon ja omat kisavaatteet valmiiksi. Gaissan kanssa itse kilpailupäivä aloitetaan ehdottomasti tarpeeksi aikaisin. Vaikka tamma onkin helppo lastata, on kaikkeen muuhun säätämiseen hyvä varata aikaa. Tamma kun ei ole se kärsivällisin tapaus... Itse kilpailupaikallekin liittyy yksi tärkeä rutiini. Gaissan alkuverryttely on aina aloitettava laukalla, sillä muuten tamma kulkee kuin täi tervassa, etenkin koulukilpailuissa. Laukkaverryttely saa sen viimeistään heräämään itse kilpailusuoritukseen.

2. Onko hevosellasi ärsyttäviä tapoja?
Tallityöntekijämme voisi olla eri mieltä asiasta, mutta omasta mielestäni tammalla on vain yksi ärsyttävä piirre ja se on kärsimättömyys. Siitä ne muut huonot tavat oikeastaan kumpuavatkin. Erityisesti tämä kärsimättömyys liittyy ruokaan. Jos ei ruoka tule hetijustnyt, niin tamma protestoi kolistelemalla karsinan ovea ja näykkimällä ohikulkijoita. Kun kaikki sujuu tarpeeksi ripeästi ja tamma on kylläinen, niin se on kyllä ihan mukava tapaus. :D

3. Sopisiko hevosesi opetusratsuksi?
Ratsastettavuudeltaan ehdottomasti. Tamma on melko helppo hallita kaikissa askellajeissa, ja vähän kokeneempi pärjää sen kanssa maastossakin. Vaihtuvat ihmiset hoitotilanteissa ja ratsastuskoulun hälinä eivät kuitenkaan välttämättä sopisi tammalle. Huonot tavat luultavasti vain pahentuisivat.

Pujotin heijastinliivin takkini päälle ja valmistauduin nousemaan pyöreäksi päässeen vuonohevostamman selkään läheiseltä jakkaralta. Jokin villi puoli minussa oli saanut taas vallan, sillä olin päättänyt jättää satulan kotiin. Onneksi joku muukin oli lähdössä ilman satulaa, en ollut siis ainoa hurjapää. Suurin osa istui jo ratsunsa selässä ja minäkin sain punnerrettuani itseni Gaissan leveään selkään.

Lähdimme Ravilan tallipihalta rauhalliseen tahtiin, mutta myöhemmin olisi luvassa myös vauhtia. Otimmekin pian ensimmäiset ravipätkät hiljaisella hiekkatiellä. Gaissan ravissa oli kamalaa istua, mutta onneksi vatsalihakseni kestivät rääkin. Olin helpottunut kun siirryimme takaisin käyntiin ja sukelsimme metsän siimekseen. Keväinen aurinko paistoi ihanasti metsään maalaten puunrungot lämpimän ruskealla. Gaissa oli polulla elementissään ja tallusti lyhyin mutta varmoin askelin edellämme menevän voikon Valtti-ruunan perässä. Pian polku laajeni isommaksi metsätieksi ja Rosa kertoi, että laukkaisimme. Pikkuinen vuonohevostamma sinkaisi kuin tykin suusta muiden perään, mutta laukka oli onneksi ravia tasaisempaa istua ja saatoin vain nauttia kyydistä.

Laukkasimme vielä uudemman kerran ohuen lumikerroksen peittämällä niityllä. Loppumatkasta ravailimme vielä sopivissa kohdissa. Vatsalihakseni kiittäisivät varmasti huomenna, mutta maastoretki oli kuitenkin ollut todella piristävä. Pakkasin Gaissan takaisin traileriin pian maaston jälkeen, mutta piipahdin silti vielä ennen lähtöä tallituvassa kahvilla. Vaihdoimme kokemuksia maastolenkistä muiden ratsastajien kanssa, kunnes muistin kopissa seisovan ratsuni ja lähdin kiireesti autolle.