Moon Halla

Kaiken viime kerralla näkemäni jälkeen olin päättänyt heti, että tämän valmennuskerran teemana saisi toimia puomit. Halla ei selvästikään ollut vielä tajunnut, että niitä koipia oli mahdollista nostaa korkeammallekin, joten ehkäpä meidän ihmisten oli hiukan tyrkittävä hevosta oikeaan suuntaan. Misery oli selvästi järkyttynyt nähdessään maapuomit ja totesi heidän kahden varsinkin nyt kaatuvan nurin, eihän tamman kanssa uskaltanut kunnolla edes hypätä juuri sen takia. Minä koitin kyllä parhaani mukaan vakuuttaa hänet tehtävän järkevyydestä ja totesin, että aivan varmasti Halla alkaisi vähitellen sisäistämään oikean jalkatyöskentelyn salat. Misery ei ollut tästä asiasta vieläkään vakuuttunut, mutta ryhtyi kuitenkin kuuliaisesti alkuverryttelyjen jälkeen tekemään niitä tehtäviä, mitä pyysinkin. Aloittelimme taas puhtaasti käyntiliikkeillä, mutta tällä kertaa koottu käynti hoitui puomeha ylittäen. Halla katseli jokaista hieman epäluuloisesti, mutta asteli niiden yli kuitenkin varoen. Alkuun meno näytti hyvinkin tarkalta, mutta kun tamma huomasi, ettei puomit käynneet sen jalkojen kimppuun, alkoi sen keskittyminen hiukan herpaantumaan ja välillä se oli tosiaankin kompastua jo puomeihinkin. Annoin miserylle ohjeistukseksi pysyä vain mahdollisimman vakaana ja muistutella aina pienin avuin tammaansa nostelemaan jalkojaan uutterammin. Välillä harjoitus onnistui paremmin, välillä huonommin, mutta selkeää parannusta oli kuitenkin jo tässä vaiheessa huomattavissa. Sama harjoitus toistettiin niin ravissa kuin laukassakin, puomien välejä toki suurentaen askellajin mukaan. Halla alkoi selvästi jo oppimaan pikkuhiljaa, mikä puomien todellinen idea oli ja miserykin näytti nauttivan selvästi enemmän hevosen selässä istumisesta, vaikka toki tamman askellajit näyttivät muutenkin olevan mukavan tasaiset. En tiedä, johtuiko se todellakin puomien ihmeellisestä vaikutuksesta vai pelkästään miseryn kärsivällisyydestä, mutta tällä kertaa avo- ja sulkutaivutuksetkin sujuivat viime kertaakin paremmin. Minun tarvitsi vain silloin tällöin huikkailla pieniä parannusvinkkejä, mutta muuten misery tuntui hoitavan homman kotiin Hallan kanssa ihan ilman minunkin apua!

Oli hassua kurvata autolla Moondancen pihaan ilman hevostraileria. Tähän mennessä olin aina saapunut paikalle hakemaan jotain tallin kasvattia omaan talliini tai tuonut rämäpääni kilpailutantereelle näyttämään taitojaan, mutta tällä kertaa misery oli kutsunut minut valmentamaan häntä. Otin innolla kutsun vastaan ja tässä sitä nyt oltiin, valmiina hommiin! Lähdin suunnistamaan kentälle päin, jossa auringossa hohtava suomenhevonen teki selvästi uutterasti töitä ratsastajan istuessa vakaasti sen selässä. Lähemmäs päästessäni tunnistin selässä istuvan henkilön miseryksi ja tervehdimme toisiamme hymyillen. Pienen tovin jälkeen nainen ohjasi ratsunsa luokseni ja esitteli tamman Hallaksi. Ojensin kämmentäni hienotunteisesti tamman haisteltavaksi ja aloin samalla kyselemään miseryltä toiveita tämän valmennuksen kulusta. Kaikki treenailu tuntui olevan kuitenkin vain plussaa, joten niinpä otimme käyttöön minun suunnitelmani. Toki en tiennyt tämän suomitamman heikkouksia tai vahvuuksia, mutta ensi kerralla olisin minäkin viisaampi ja osaisin paremmin keskittyä tiettyihin seikkoihin. Aloittelimme valmennuksen kootuilla askellajeilla, joiden kanssa kaksikolla ei ollut kyllä minkäänmoisia ongelmia. Halla oli selvästikin niitä hevosia, jotka eivät turhia hötkyilleet, menkä hölkyttelivät vain eteenpäin mahdollisimman kuuliaisesti. Avo- ja sulkutaivutuksetkin luonnistuivat jo melkoisen hyvin tämän tasoiselta hevoselta, vaikka laukassa sulkutaivutus tahtoikin mennä välillä vähän miten sattui. Kyllä Halla selvästi yritti parhaansa ja kuunteli korvat kääntyillen miseryn apuja, mutta jalat eivät vain tahtoneet pysyä samassa tahdissa mukana. Välillä kuuluikin isompikin kopsahdus, kun tamman kaviot kolahtivat yhteen ja oli pienistä seikoista kiinni, ettei koko ratsukko ollut kyntämässä hiekkakenttää. Laukanvaihdotkaan eivät olleet yhtään hassumpia, vaikka sainkin olla toistuvasti pyytämässä rivakampaakin tahtia. Kyllä misery siihen pyrkikin hikipisarat otsallaan, mutta mikäs sille vain yksinkertaisesti mahtoi, jos hevonen olisi vain niin mieluusti määrännyt tahdin. Kokonaisuudessaan valmennuksessa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista, kyllä Halla oli selvästi oikeilla jäljillä sen suhteen, miten ne jalat tuli missäkin liikkeessä sijoitella.

Tämän valmennuksen pääasiana onkin sitten tällä kertaa avo - ja sulkutaivutukset. Niitä pitäisi siis mennä kaikissa askellajeissa, eli tietysti siis käynnissä, ravissa, ja laukassa. Valmennus aloitettiin rennoilla alkukäynneillä ja -raveilla koko uraa pitkin. Samalla käskin Miseryn tehdä Hallalla taas paljon taivutuksia ja hieman normaalia pienemmän kokoisia voltteja ja normaaleja ympyröitä. Laukkaa lämmiteltiin vain vähän ravisiirtymisien ohella pääty-ympyröillä. Hienostihan sitten Misery sillä ihanalla Halla-tammalla laukkailikin, ja sitä tulikin kehuttua monen montakin kertaa. Kun oli verrytelty jo tarpeeksi kaikissa askellajeissa, alettiin tekemään sitten niitä itse taivutuksia, eli siis tietenkin avoja ja sulkuja! Ensin Misery ja Halla tekivät pyyntöni mukaan avoja, joita tehtiin vain aivan normaalisti pitkillä sivuilla ensin käynnissä. Lyhyetkin sivut käveltiin, mutta niiden keskellä tehtiin aina pysähdykset. Seuraavaksi jatkettiin samaa tehtävää, mutta ravissa. Välillä Halla ei ollutkaan niin nöyrä kuin alussa, mutta onnistuihan ne avotaivutuksetkin ainakin jotenkin. Kun ravissakin taivutukset sujuivat hyvin, niin lopuksi tehtiin vielä laukassa. Nekin menivät hienosti.

Valmennuksen alettua käskin ihan ensimmäiseksi Miseryn ottaa Hallalla alkukäyntien jälkeen hieman ravityöskentelyä keskiympyrällä. Tehden samalla siis myöskin vähän käyntiin siirtymisiä, sekä pysähdyksiä aina kun tarve niin vaatiikin. Tänään valmennuksen pääharjoituksena olisi kuitenkin pohkeenväistöt, ei siis pysähdykset ja siirtymät, mitä alussa tehtiin. Alkuraveissa oli myös tarkoituksena taivutella mahdollisimman paljon ratsua, sekä saada sitä kuuntelemaan kuskiaan. Pian alettiinkin jo kunnolla hommiin, eli siis tietysti pohkeenväistöjen pariin! Ensin niitä tehtiin vain käynnissä uraa pitkin, mutta vain pitkillä sivuilla. Lyhyet sivut sai ravata, jos siis vain halusi. Pitkien sivujen pohkeenväsitöharjoituksien johdosta selostin Miserylle ja Hallalle seuraavan tehtävän, joka kuului siis tähän tapaan; Tehtävä alkaa pitkän sivun alusta. Pitkä sivu siis ravataan, ja lyhyen sivun alussa siirrytään takaisin käyntiin, ja lyhyen sivun keskeltä siis käännytään kentän keskelle ja väistetään käynnissä takaisin uralle. Samaa tehtiin myöskin ravissa, ja todella hyvin meni niin Miseryn, kuin Hallankin osalta! Loppuravit ja -käynnit mentiin taivutellen rennosti.

Kaarsin kopin kanssa tallin etupihalle ja sammutin auton. Avasin kuskinpuoleisen oven ja kuuntelin hetken. Hiiren hiljaista. Tallin pääovi aukesi ja tallityöntekijä Meri asteli kohti ajoneuvoyhdistelmää.
"No sehän on hiljainen kaveri", tämä sanoi hymyillen ja avasi kopin etuoven. "Hallako tämän nimi oli?"
Suurehko rautias suomenhevonen säpsähti, mutta jatkoi sitten heiniensä mutustelua kaikessa rauhassa.
"Joo. Moon Halla. Kiva saada vaihteeksi tällainen jo iäkkäämpi ja fiksumpi tamma talliin. Viimeksi tulleesta Cissestä ei voi sanoa ihan samaa", totesin kävellessäni Merin ohi trailerin taakse. "Otatko sen edestä irti jos avaan sillan?"

Ei aikaakaan kun tamma oli ulkona ja katseli hämmentyneenä ympärilleen.
"Täytyy keksiä sille joku karsina päätallista... Tai laita se vaikka Joikun karsinaan nyt aluksi", ohjeistin Meriä.
Rautias suomenhevostamma seurasi tallimestariamme kuuliaisesti vieraaseen talliin. Itse jäin vielä keräämään sen tavaroita, lähinnä satulaa ja suitsia kopista. Seurasin tavarat käsissäni Meriä talliin ja läväytin kaiken keskelle varustehuonetta toistaiseksi.
"Noihan voisi laittaa vaikka Venlan paikalle?" Meri ehdotti ja kävimme tuumasta toimeen.

Viimein kuljetuskoppi oli saatu tyhjennettyä tavarasta ja autostakin lähes kaikki tarvikkeet olivat nyt paikoillaan varustehuoneessa. Seisoskelimme Merin kanssa uuden tulokkaan karsinalla ja keskustelimme tamman tulevaisuudesta.
"...tällähän on oikeastaan aktiivinen kilpaura jo takanapäin", kerroin Merille. "Se on kilpaillut kouluratsastuksessa Vaativa B:tä. Ihan selkeä kouluhevonen kasvattajan mukaan ja näkyypä lajin vaikutus jo sukutaulussakin."
"Meinaatko siitä uutta siitostammaa sitten? Tai voisithan taikoa siitä vaikka jonkun agilityponin", Meri vinoili.
"No kolme jälkeläistähän tällä jo onkin - ja kaikki hyvin menestyneitä", vastasin. "Että kyllä siitä vähän himottaisi tehdä ainakin yksi varsa meille Jukolaankin. Mitä agilityyn tulee niin aion kyllä ihan vakavissani kokeilla mitä se sanoisi valjakkovaunuihin..."
"Oho, sun täytyy kyllä pyytää mut sitten mukaan", Meri innostui. "Onko sillä aiemmin edes ajettu?"
"Eipä tosiaan tullut myyjän kanssa puheeksi... Kaipa se on varsana ajokoulutettu ennen ratsun uraa?", sanoin ja katselin karsinassa möllöttävää tammaa. "No kohtahan tuo nähdään."

Olin aivan tallin nurkilla, kun vastaani hiekkatietä pitkin käveli hevonen. Olin jo valmiina tervehtimään ratsastajaa, kunnes huomasin, ettei hevosella sellaista ollut. Eikä sen koommin varusteitakaan. Lähestyin rautiasta hevosta varovasti, mutta se käveli suoraan minua kohti reippaasti. Lopulta se pysähtyi eteeni, ja hetken aikaa tuijotimme toisiamme hämmentyneinä. Lopulta päädyin siihen, että tamman täytyi olla karannut joko tallista tai laitumelta, mutta miksi se oli tännepäin lähtenyt kävelemään? Koska tammalla ei ollut varusteita, täytyi minun yrittää taluttaa tammaa harjatuposta. Kumma kyllä se lähti kulkemaan vieressäni nätisti, aivan kuin se ei olisi edes tajunnut pääsevänsä vapaaksi tuosta noin vaan?

Saavuimme melko pian tallille, jossa meitä vastassa oli eräs työntekijä. Hän kertoi jättäneensä tamman ihan hetkeksi seisomaan paikoilleen käytävälle, ja tamma oli päättänyt lähteä tutkimaan tallipihaa. Työntekijä naurahti Hallan olevan sellainen hevonen, ettei se edes saisi päähänsä karata omaa tallialuetta kauemmaksi. Ja olipa tamma myös niin pöljä, että se kulki vierelläni luullen olevansa paremmin kiinnitettynä. Veimme Hallan takaisin karsinaan, jossa sitä odotti hoitohetki ennen ratsastusta. Jäin tuon kyseisen työntekijän kanssa hoitamaan tammaa kuntoon - joka muuten seisoi kiltisti paikoillaan ilman kiinnitystäkin.