Huvitutin Loitsutar

Seuraavana aamuna Loitsu oli jo selkeästi rennompi alusta alkaen, eikä alkuverryttelyissä taivutuksiin tarvinnut käyttää ihan niin paljon aikaa. Tosin tällä kertaa vuorossa oli estetreeni, mikä ei kuitenkaan hetkauttanut tammaa kovinkaan suurissa määrin. Moni hevonen otti heti pari lisäjalkaa mahan alle esteet nähdessään, mutta Loitsu suhtautui tilanteeseen kuin vanha konkari. Tämä hämmenti minua melkoisesti, sillä jossain sivulauseessa olin kuullut Hannen maininneen Loitsun olevan vasta nelivuotias! Kuinka moni sen ikäinen käyttäytyikään näin fiksusti...

Suomenhevonen ei kiirehtinyt treenin aikana yhdellekään esteelle, eikä vaikuttanut muutenkaan kuumuvan Hannen käsissä. Nainen osasi selkeästi käsitellä tammaansa ja ohjasi Loitsun päättäväisesti jokaiselle esteelle, eikä jäänyt kyselemään turhia. Tämä tapa tuntui purevan, sillä rautias luotti ilmeisen paljon ratsastajaansa, eikä kieltänyt kertaakaan tai edes osoittanut siihen suuntaan mitään merkkejä. Muutenkin Loitsun hyppytyyli oli oikeanlainen ja sen takaosasta löytyi voimaa ponnistusvaiheessa niin paljon, että ilmavaraakin jäi reippaanlaisesti. Ratsukon hypättyä alkuun lähinnä yksittäisiä esteitä, annoin heidän seuraavaksi lähteä esittelemään minulle ratataitojaan. Edelleenkin päättäväisesti Loitsu suoritti, mutta tällä kertaa sekaan mahtui myös muutama hiukan haparoiva hyppy, jonka seurauksena ylin puomi kolahti paikoiltaan.

Kumpikaan ratsukon osapuolista ei tästä kuitenkaan lannistunut, päinvastoin Hanne teki töitä entistä uutterammin. Neuvoin naista ottamaan esteiden välissä vielä hiukan reippaampaa tahtia, mutta samalla tasaista, joka auttaisi myös sarjojen välissä hahmottamaan, montako askelta väliin mahtui. Ohjeistani oli selkeästi apua, sillä suoritus parani koko ajan. Tämä parivaljakko niittäisi vielä aivan varmasti valtavan määrän ruusukkeita!

Jukola aukeni eteeni kauniissa Lapin syysruskassa, enkä voinut todellakaan pistää asiaa pahakseni! Olimme sopineet Hannen kanssa varsinaisesta tehoviikonlopusta, jonka aikana valmentaisin häntä peräti seitsemän kertaa ja tämä rutistushan tulisi totisesti vaatimaan niin minulta kuin tallin omistajaltakin hermoja. Onneksi perjantai-ilta oli vasta nuori, joten saatuani kamppeeni rahdattua Hannen ohjeistuksien avulla sisälle, lähdimme viipymättä suuntaamaan talliin ja tummahiuksinen nainen alkoi laittaa ensimmäistä ratsuaan treenikuntoon. Minä sen sijaan suuntasin ulkokentälle, joka oli ihanteellinen vielä tähän aikaan vuodesta. Aurinko paistoi jo nyt melko matalalta, mutta uskoin meidän saavan tämän päivän valmennukset pulkkaan vielä päivänvalon aikaan.

"Reippaasti vain ratsastat sitä eteenpäin", ohjeistin Hannea tämän lopetettua hetki sitten alkuverryttelyt.
Hänen allaan olevan Loitsu oli selkeästi vähän rauhallisempaa sorttia, jopa liiankin nostellessaan takasiaan hieman laiskanpuoleisesti. Suomenhevonen kyllä kuunteli ratsastajaansa, mutta siltä piti selvästi pyytää kunnolla, jos halusi saada tulosta aikaan. Todennäköisesti uuden ratsastajan kanssa tamma olisi kokeillut enemmän rajojaan, mutta nyt se tyytyi etenemään kuuliaisesti ja pyrki ainakin jouhevaan työskentelytapaan. Hanne keskittyi työskentelyyn antaumuksella, mikä oli valmentajan näkökulmasta varsin miellyttävää. Temponmuutokset sujuivat ongelmitta, kun ratsastaja sai Loitsun kunnolla hereille, eikä hevonen kulkenut enää läheskään niin muodottomasti kuin hetki sitten. Tässä vaiheessa saatoin antaa parivaljakolle takaosakäännöksen purtavaksi, mikä vaatikin jo useampaan asiaan huomion kiinnittämistä. Hanne sai hyvin koottua Loitsun tehtävää varten, eikä asettaminenkaan ollut ongelma. Tamma tuppasi alkuun tarjoamaan hiukan kankeampaa käännöstä, mutta alkoi muutaman yrityksen jälkeen taipua jo varsin mallikelpoisesti.

Laukkatehtävät odottivat vuoroaan, mutta ennättivätpä nekin mukaan treeniin! Loitsun laukka oli varsin pyörivää ja tamma tuntui nauttivan kyseisestä askellajista täysin siemauksin. Tämän takia laukan vaihtaminen käynnin kautta oli hiukan tahmeaa touhua, hevonen kun olisi niin kovasti halunnut vain jatkaa, eikä niinkään hidastella. Loitsun mielestä moinen oli ihan tyhmää! Kyllä se Hannen päättäväisyydellä kuitenkin onnistui ja sainpa nähdä muutaman oikein onnistuneenkin suorituksen. Eipä tässä vaiheessa voinut enää oikein muuta sanoa kuin että eiköhän tältä päivältä Loitsu ollut treenattu.

Valmennusviikonlopun toisena päivänä Huvitutin Loitsuttaren kohdalla oli vuorossa estetreeni, jossa harjoiteltaisiin uusintaratoja varten nopeita ja tarkkoja teitä tiukoilla käännöksillä ja riittävällä vauhdilla. Etukäteen edellisen päivän valmennuksen perusteella kehotin ratsastajaa keskittymään huolelliseen ja tarkkaan verryttelyyn. Loitsun olisi lähdettävä eteen ja käännyttävä pienestä avusta, ja siihen päästiin edellisenä päivänä huolellisella käyntityöskentelyllä sekä suht lyhyellä ravi- ja laukkatyöskentelyllä. Kentällä oli valmiina edelliseltä ratsukolta kuuden esteen lyhykäinen rata, joka sisälsi yhden kaksoissarjan yhdellä laukka-askeleella, muutamam suhteutetun välin ja yhden haastavassa paikassa olevan trippelin. Verkkahypyissä Loitsu näytti mukavan rennolta, mutta eteenpäinpyrkimystä se kaipasi edelleen vähän lisää. Verkkahyppyjen myötä se kuitenkin parani ja ensimmäisen kerran sarjan ylitettyään alkoi ratsukon meno näyttää jo melko hyvältä. Rataa ryhdyttiin työstämään pikku pätkissä aloittaen suhteutetuista väleistä. Alkuun Loitsu tuli kokoajan vähän turhan lähelle esteitä, mutta kun ratsastaja uskalsi luottaa eteenpäinpyrkimyksen löytyneen ja ratsastaa tammaa reilummin esteiden väleissä, alkoivat ponnistuspaikat löytyä paremmin. Yllättäen sarja ei tuottanut enää minkäänlaisia vaikeuksia vaan rata viimeistä trippeliä lukuunottamatta sujui jo helposti, ja riittävää vauhtiakin löytyi. Trippelille ratsukko tuli alkuun muutaman kerran huonolla lähestymisellä, mutta uskomattomalla tuurilla selviytyi kerta toisensa jälkeen puhtaasti yli - taito sekin noin niinkuin uusintaratoja ajatellen. Pienellä keskittymisellä molemmat saivat kuitenkin jutun juonesta kiinni, ja lopulta koko rata suoritettiin hienosti. Treeni oli tammalle raskas, joten määräsin ratsukon huolelliseen loppuverryttelyihin.

Suomenhevostamma Huvitutin Loitsutar ratsastajineen saapui täsmällisesti valmennusviikonlopun ensimmäiseen valmennukseen. Ensimmäisen päivän teemana oli kouluratsastus, ja tarkoitus oli lähinnä hakea apuja ratsukon yhteistyöhön. Valmennuksessa korjattaisiin mahdollisia merkittävimpiä virheitä ja muutenkin harjoiteltaisiin seuraavan päivän estevalmennusta ajatellen. Loitsu vaikutti alkuun vähän haluttomalta liikkumaan eikä se käyntityöskentelyssä meinannut taipua rehellisesti läpi koko kropan. Jumppailimme tammaa aika pitkään ihan vain käynnissä volteilla sekä pohkeenväistäillä ja haimme liioitelluilla etuosankäännöksillä takaosaan liikkuvuutta ja parempaa alleastumista. Pikku hiljaa tamma lämpeni, ja kun siirryttiin raviin, ei pitkä käyntityöskentely haitannut enää ollenkaan. Toisten hevosten kanssa vain on parempi lämmitellä kunnolla käynnissä ja lisätä vauhtia vasta sitten, kun paketti on kasassa. Loitsu oli nimittäin ravissa erittäin hyvän näköinen. Se liikkui omalla moottorilla tasaisesti kohti tuntumaa ja teki kuuliaisesti töitä. Ratsastaja saisi olla tarkempi siirtymisissä, joissa hän jäi hieman jälkeen, eivätkä siirtymät ole silloin niin siistejä ja täsmällisiä. Ei-niin-eteenpäinpyrkivän hevosen kanssa kannattaa ennemmin myödätä liioitellusti kuin ratsastaa käsijarru päällä. Ravissa teimme lyhyesti molempiin suuntiin lähinnä tempon muutoksia ja taivutteluja ennen laukkatyöskentelyä. Laukassa tarkoitus oli hakea säädeltävyys myös laukkaan ja herkistää tamma nopeille käännöksille, joita tultaisiin toisena päivänä tarvitsemaan. Loitsulla piisasi virtaa ja yllättäen ratsastaja joutui sitä vähän jopa pidättelemään laukkaharjoitusten alussa. Teimme ihan vain yksinkertaista harjoitusta, jossa pitkät sivut ratsastettiin reipasta laukkaa, mutta sivun keskellä tehtiin voltit lyhyemmässä laukassa. Ratsukko selvisi tästä hienosti. Ratsastaja muisti myödätä, josta seurasi mielellään töitä tekevä hevonen.

Tammikuun ja samalla koko vuoden kolmantena viikonloppuna pakkasimme Jukolasta pienen hevosvalikoiman autoon ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata. Upeassa Mandelbackessa järjestettiin kilpailuviikonloppu, jossa lauantaina kilpailtiin kouluratsastuksessa ja sunnuntaina puolestaan esteiden parissa. Moni pitäisi vähän hulluna ajaa Ylitorniosta Ahvenanmaalle yhden kisaviikonlopun takia, mutta olin aina palanut halusta vierailla Mandelbacken upeilla moderneilla tiluksilla ja samalla tutustua netissä ihailemani tallin upeisiin hevosiin - varsinkin oreihin. Jukolassa ei ole syntynyt kasvatteja hetkeen ja varsakuume alkoi jo pikku hiljaa kolkutella. Täällä Lapin suunnilla ei myöskään ollut tällä hetkellä kilpailuja tarjolla ja hevoset oli talven aikana viritelty kisakuntoon, joten päätös pienestä reissusta oli melko selvä.

Tyhjin käsin ei myöskään tarvinnut palata kotiin. Loitsu teki sunnuntaina 80 cm esteluokassa hienon puhtaan radan ja voitimme koko luokan! Suorituksesta tienasimme 120 v€ sekä sinivalkoisen ruusukkeen.

Tehtävänanto: Onko teillä tapana kuunella biisi ennen kisasuoritustanne? Joka nostattaa fiilistä ja tuo taisteluntahtoa? Mikä biisi kenties on kyseessä? Linkkaa teidän voimabiisinne youtubesta.

Tällä kertaa mentiin Disco Ensemblella kohti suoritusta. Fight Forever! Taistelutahto ei kuitenkaan kantanut ihan loppuun saakka, ja niimpä saimme antaa paremmille ratsukoille tilaa sijoittuen viidensiksi. Loitsu teki kuitenkin parhaansa ja se on tärkeintä.

Tehtävänanto: Kupruja kentällä. Aiheuttiko lumikinoksien reunustama koulukenttä ongelmia vai työskentelittekö lumessa kuin vanhat tekijät? Kenties olitte harjoitelleet maneesin lämmössä ja heppasi ilmaisi kisapaikalla vahvan mielipiteensä muhkuraisesta pohjasta? Vai tekikö epätasainen alusta energisestä ratsustasi hillitymmän?

Jos meno Pullan kanssa oli aiemmin hieman tökkinyt, niin Loitsu tuntui olevan ihan toisella tuulella. Tamma oli kai kerännyt virtaa pakkasesta ja elvisteli keskiravipätkillä kuin mikäkin voimiensa tunnossa oleva ori. Yleensä tammaa sai suorastaan potkia eteenpäin, mutta nyt kootut askellajit tuottivat vaikeuksia, kun Loitsu tuntui tulkitsevan pohkeen vain yhdellä tavalla – kovaa ja eteenpäin. Noh, ainakin saataisiin kerrankin pisteitä lennokkaasta keskiravista.

Tehtävänanto: Kerro kilpailupäivästäsi mahdollisimman monen Finnhitin nimen täydentäminä. Tekstillä ei ole maksimipituutta, kirjoittaa saa niin paljon kuin sielu sietää. Arvioinnissa painotetaan kuitenkin pituutta enemmän hyvää ja johdonmukaista sisältöä. Huumorin käyttö sallittua.

Hyvästi yö, Hyvää huomenta Suomi! Banaania poskeen ja matkaan. Pakkaan autoon Tyttöni mun. Käyn ahon laitaa Mäntsälä mielessäin, vaikka viitassa lukee vasta Kuusamo. Radiossa pauhaa Katri Helena ja Katson sineen taivaan.

Sininen ja valkoinen on päivän värimme, kun verryttelemme ratsuni kanssa kentällä. Jos voittaisimme tämän Yhden kerran, Päivä tuskin päättyis kauniimmin... Mutta Moottoripyörä on moottoripyörä ja hevonen on hevonen. "Oma kultasein, Olet mulle maailmain. Yritetään yhdessä vielä?" kuiskasin tammani korvaan ennen kuin kilpailukentän Portit aukenivat. Lapsuuteni sunnuntait mielessäni lähdin suoritukseen. Se on Kerrasta poikki nyt!

Suorituksen jälkeen olo oli Hasardi. Näinkö aina meille täällä käy?
"Kotiinpäin äiti, On uusi päivä huominen", toteaa ratsuni. Niin päättyi kilpailupäivä, Vasten auringon siltaa.