Naatje v. Claeys

Ratsukko verrytteli maneesissa itsenäisesti ja he etenivät keskiympyrällä isoa laukkaa. Ennen laukkaverryttelyä oltiin kävelty kunnolla ja tehty hyvä kevytraviverkka. Kun ratsukko oli valmis, aloitimme valmennuksen harjoittamalla pehmeää ohjastuntumaa ja samalla ratsastaen sisätakajalkaa hevosen alle. Alkuun Naatjee teki liikaa ja takapuoli karkasi kokonaan ulos, mutta kun aloimme tehdä avotaivutuksia, homma loksahti kohdilleen. Hanne siis alkuun ratsasti liiankin aktiivisesti takajalkoja. Laukassa otimme kokoamisharjoitteita ja ¼ osa käännöksiä takaosan ympärillä eli painon siirtoa takajalkojen päälle. Tamma suoritti tehtävät vaivatta ja lisäsimme laukanvaihdon käännöksen jälkeen. Teimme hetken tätä, mutta vaihdoimme harjoitusta ennen kuin tamma väsyi.

Seuraavassa harjoituksessa kävimme läpi lisättyjä askellajeja. Ratsastajan tulee muistaa olla rauhallinen ja hiljaa lisäyksien aikana, eikä alkaa häiritä tuuppaamisella tamman työtä. Ratsukko ehti näyttää vielä haasteellisen piaffesta passageen siirtymisen ja päinvastoin. Näissä tuli ilmi että Hanne tekee liikaa, eikä anna tammalle omaa aikaa ajatella. Valmennus päättyi kevyeeseen raviin, jossa tamma ratsastettiin eteen ja alas rennoksi. Loppukäynneille Hanne ja Naatje lähtivät läheiselle maastopolulle.

Naatjella oli vauhti päällä heti alusta lähtien. Jo noustessasi ratsaille tamma meinasi tuon tuostakin lähteä liikkeelle ennen aikojaan. Ihmettelinkin mielessäni, oliko tamma kenties viettänyt pari viikkoa vapaata putkeen vai miten kummassa se oli näin ylienerginen. Sillä samaisella hetkellä kerroitkin pahoitellen, että Naatje oli aina tällainen vauhtihirmu, pureva pakkaskelikään ei sen intoa jäädyttänyt! Reippaat ja keskittymistä vaativat alkuverryttelyt onneksi tasasivat tamman menohaluja edes hiukan.

Olit etukäteen toivonut valmennuksessa petrattavan stoppeja sekä laukanvaihtoja, mikä sopikin laatimaani valmennussuunnitelmaan mitä parhaiten. Olin nimittäin ajatellutkin pitää teille temmonvaihteluihin painottuvan treenirupeaman. Aluksi kertailtiinkin siirtymistä käynnistä harjoitusraviin ja siitä suoraa päätä laukkaan, jossa sitten näytitte, miten laukanvaihto askeleessa luonnistui. Eihän se onnistunut alkuunkaan, Naatje päätti vain jatkaa myötälaukkaa. Huomasin tämän johtuvan siitä, ettei tamma oikein ymmärtänyt, mitä siltä halusit. Käytä siis selkeämpiä apuja! Pohkeiden käyttö kyllä oli ihan hyvää, mutta muista myös nojata taaksepäin ja pitää katse menosuuntaan. Kun näin teit, Naatje alkoi jo päästä jyvälle asiasta. Harjoitelkaa tätä säännöllisesti myös kotona!

Pysähdykset olivat tamman mielestä selkeästi koko valmennuksen ikävin osuus. Ihan ensin se ei meinannut edes pysähtyä muuta kuin vasta monen metrin päässä siitä, minne sen oli ollut tarkoitus jäädä. Pysähdykset eivät myöskään olleet kovin tasapainoisia, vaan vähän tyyliin yksi jalka siellä ja toinen täällä. Kun aloit ajaa Naatjea paremmin eteen pohkeiden lisäksi myös istunnalla ja sen jälkeen rajoitit liikettä, alkoivat pysähdyksetkin näyttää kauniimmilta. Loppuverryttelyihin päästessänne teillä oli syytä tyytyväisyyteen - edistyitte tosi paljon näissä teille pulmallisissa tehtävissä vain parin tunnin aikana!

Kentällä verrytteli rautias ja todella upean näköinen belgian puoliveritamma, jonka Hanne esitteli minulle Naatjeksi. Hanne oli ehtinyt jo hieman verrytellä tammaansa, joten aloitimme työstämällä käynnissä avo- ja sulkutaivutusta. Naatje näytti hakevan todella kauniisti peräänantoon jo heti alkuunsa, pyysin Hannea ratsastamaan tammaansa kuitenkin hieman reippaammin eteen ja pidentämään hieman askeleen pituutta, jotta taivutukset olisivat hieman etenevämpiä ja sujuvampia. Pienen hiomisen jälkeen avot- ja sulkutaivutukset onnistuivat moitteetta, Naatje vaikutti hyvin kuuliaiselta ratsulta. Pyysin ratsukkoa siirtymään harjoitusravia uralle ja näin alkuun työstettiin lyhyillä sivuilla koottua ravia, jokaiseen kulmaan mahdollisimman pyöreät voltit ja pitkillä sivuilla lisättyä ravia, kokoajan harjoitusravissa istuen. Naatje esitti minulle upeat ravin lisäykset ja koottu ravikin onnistui hienosti, vaikka tamma reagoikin Hannen apuihin kerran hieman vihaisesti häntäänsä huiskauttaen. Voltit sujuivat hyvin ja Naatje oli todella kiitettävästi ratsastajansa pohkeen- ja ohjan välissä.

Annoin ratsukon hetken aikaa kävellä, jonka jälkeen alettiin hiomaan laukanvaihtoja lävistäjällä. Myöhemmin tekisimme vielä muutamia pysähdyksiä suoraan laukasta. Naatje ei malttanut laukanvaihdoissa odottaa täysin Hannen apuja, mutta pikkuhiljaa Hannen istuessa maltillisesti syvällä satulassa tamma alkoi nöyrtymään ja kuunteli jo paremmin vaihtoavut. Vaihdot onnistuivat loppujen lopuksi todella hyvin, eikä laukkapysähdyksissäkään ollut huomautettavaa. Loppuun pyysin ratsukkoa vielä ottamaan hieman passagea toisella pitkällä sivulla. Hevonen handlasi homman todella upeasti, mutta kehotin Hannea pitämään ulkolavan paremmin kurissa. Muuten passage onnistuikin tänään hienosti ja Naatje pysyi hyvin koottuna! Loppuravit otettiin eteen ja alas periaatteella, sekä pyöriteltiin hieman kahdeksikolla ja kiemuraurilla. Valmennus sujui ratsukolta pääosin todella hyvin, jatkakaa samaa rataa!

Saavuin Jukolaan hyvissä ajoin ennen valmennustunnin alkua. Kentällä verryttelevä ratsukko, Hanne ja Naatje, näyttivät toimivan hyvin yhdessä. Hanne kertoi hieman hänen ja ratsunsa yhteisestä taipaleesta ja tavoitteista. Aloitimme valmennuksen avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa. Alkuun Hannen hieman epäselvät avut kehottivat tammaa pikemminkin pohkeenväistöön, kuin avotaivutukseen. Nopea korjaus tapahtui ratsastajan taholta vikkelästi ja asiasta hieman hämmentynyt Naatje luimisti korvansa ja heilautti häntäänsä kärttyisesti. Kun oikeat avut oli saatu läpi ja avo- ja sulkutaivutukset sujuivat moitteettomasti, oli vuoro siirtyä askellajien kokoamiseen. Aloitimme käynnissä, jossa tamma kokosi itseään ja lyhensi askeltaan hyvin. Välillä se olisi tahtonut kävellä pidempänä ja painoi hieman Hannen kädelle. Hän kuitenkin sai tamman taas nopeasti kuulolle. Ravissa kokoamiset onnistuivat mainiosti. Pyysin ratsukkoa tämän jälkeen laukkaamaan ensin hieman reippaampaa laukkaa eteen. Innostunut Naatje päästi muutaman pienen pukin Hannen käskiessä sitä pidempään ja reippaampaan laukkaan. Sen jälkeen oli vuorossa kokoaminen laukassa. Tuon tason hevoselta sen pitäisi sujua, mutta aikaisempi eteen ratsastus vaikeutti Hannen työtä huomattavasti. Naatje kiukustui hieman yhtäkkisestä kokoamisesta, mutta reippaalla kehotuksella ne kootutkin askeleet löytyivät taas hyvin. Loppuun verrytteltiin hieman rennossa ravissa, jonka jälkeen ratsukko sai kävellä.

Naatjen herkkä ja kevyt olemus tuli heti alkutunnista selväksi kun tamma reagoi pienenpieniin apuihin ja helposti nosti päänsä ylös ja jännitti selkäänsä, mikäli ratsastaja otti ohjasta vähänkään liian vahvasti. Kehotinkin ratsastajaa olemaan kädestään pehmeä ja kevyt sekä varovainen pohkeen kanssa, tamma kun tuntui hieman ylireagoivan. Verryttely sisälsi reippaamanpuolesta ravailua ja muutamia laukkapätkiä ympyröillä sekä suoralla uralla. Tamma rupesi pikkuhiljaa lämpenemään mukavasti ja pääsimmekin aloittamaan varsinaisen työskentelyn.

Ensimmäisenä tehtävänä oli käynnistä pysähdyksiä, joista tulisi siirtyä raviin. Ravissa tulisi jatkaa pieni pätkä jonka jälkeen siirtyä takaisin käyntiin. Ohjeistin ratsastajaa olemaan nopea avuistaan ja myötäämään heti tamman tehdessä oikein. Ratsastajan tulisi vaatia Naatjelta kunnollista työskentelyä reippaassa tahdissa ja kunnolla keskittyen, pitäen tasainen tuntuma ja hallinta hevoseen. Käynnissä tamma oli hieman jäykähkö, mutta kulki silti hyvin eteen. Pysähdykset ratsukko suoritti kerta kaikkiaan mainiosti, tamma pysähtyi tasaisesti ja heti ratsastajan avuista, seisoi tasajaloin odottaen ratsastajan merkkiä liikkeellelähdöstä. Raviin siirtyminen olisi saanut olla ponnekkaampaa ja lähteä kunnolla eteen, nyt takaosa jäi hieman laahustamaan. Ravista käyntiin siirtymiset sujuivat kohtalaisen hyvin, joskin hieman jännittyen. Tasaisuutta ja pehmeyttä vielä kädelle niin hyvä tulee. Jatkoimme laukannostojen pariin. Tehtävänä oli käynnistä laukannostot, 5 askelta laukkaa ja pysähdys. Naatje oli laukassa alkuun hieman jäykkä, mutta rentoutui kyllä tehtävän edetessä. Laukannostot sujuivat käynnistä oikeinkin hyvin, ei siis moitittavaa. Laukka eteni hyvässä tahdissa ja tamma oli hyvin kuulolla. Laukasta tehdyt pysähdykset olivat ratsukolle alkuun hieman haastavia, mutta rupesivat kyllä sujumaan ihan hyvin. Laukassakin toivoisin vielä lisää rentoutta ja pehmeyttä, Naatje oli hieman jännittyneen oloinen ja varmasti suoriutuisi tehtävästä paremmin kun olisi pehmeämpi suustaan ja rennommassa muodossa.

Olipa kyllä taas kuningasidea ottaa suorastaan räjähdysherkkä koulutamma ryhmämaastoon. Ja vieläpä laukkapainotteiselle sellaiselle! Yllättävää kyllä, Naatje käyttäytyi alkuverryttelyissä oikein mallikelpoisesti, eivätkä edes muut hevoset ärsyttäneet sitä, kuten yleensä... Tarpeeksi käveltyämme siirryimme kevyeeseen raviin ja tein normaalin raviverryttelyn, kuin olisin alkanut treenaamaan koulua kentällä. Tosin sisällytin tavallista enemmän pysähdyksiä ja siirtymisiä näihin verryttelyihin, eihän tästä herkkihipiästä koskaan tiennyt milloin pienetkin pidätteet menevät läpi ja milloin ollaan kuin ratsastajaa ei selässä olisikaan. Ehdimme tehdä vielä muutamat, jopa ihan hallitut laukannostot, ennen kuin Kama ilmoitti lähdöstä. Kaikki siirsivät hevosensa laukkaan ja teimme vielä pienen kierroksen pellolla, jotta päästäisiin sopivaan ja hallittuun järjestykseen.

Naatjen korvat olivat tiukasti eteenpäin laukan aikana ja se alkoi pikkuhiljaa tuntua dynamiitilta, vaikka tahti olikin vielä toistaiseksi hillitty. Kapea polku ja edellä menevä, Naatjen mielestä varsin ällöttävä ruuna kuitenkin estivät sitä kiihdyttämästä liiaksi vauhtia, joten saatoin jopa hieman rentoutua. Polkua reunustavien kuusten oksat tulivat paikoin turhankin alas ja sain tehdä töitä väistelläkseni niitä. Tuntui melkein kuin tammani oikein tähtäisi niiden kohdalle, tietty niin, ettei yksikään oksa osunut sen tielle.

Tulimme loivan ylämäen juurelle, jossa tie leveni huomattavasti, ja sitä oli jäljistä päätellen käytetty traktorireittinä. Kama viittoi kädellään eteenpäin, mikä ilmeisesti tarkoitti kovempaa vauhtia. Enempää en kuitenkaan ehtinyt huomata, kun tamma kiihdytti jo korvat luimussa edellä menevän ruunan perään, purren samalla lujasti kuolaimeen kiinni. Minua hirvitti ja kauhulla odotin sitä, kun pitäisi taas hiljentää mäen päällä. Toisaalta olo oli myös tietyllä tapaa vapautunut, tamman voimakkaat askeleet tunsi selkeästi satulaan sen ponnistellessa mäkeä ylös määrätietoisesti. Ylös päästyämme Naatje yllättäen hiljensikin ihan itse, ei varmaankaan halunnut joutua inhokkiruunan takapuoleen kiinni. Huokaisin helpotuksesta ja ilmeet muidenkin ratsastajien kasvoilla kielivät vapautuneesta jännityksestä.

Nautin suunnatomasti kävelypätkästä, jonka teimme ylämäkilaukan jälkeen. Naatjekin älysi rentoutua ja venytti kaulaansa astellessamme kauniilla metsäpolulla. Pian tulimme koivikon luokse ja Kama selitti seuraavan pätkän idean. Kulkisimme koivikon läpi hillityssä laukassa ja mutkittelevan polun vuoksi painoavut tulisivat erityiseen tarpeeseen. Lähdimme hieman eri aikaan liikkeelle, jotta välimatkat saatiin tasattua. Naatjen lisäksi muutamalla muullakin ratsulla oli vaikeuksia pysyä housuissaan ennen kivaa laukkapätkää. Meidän lähtömme oli outoa superkoottua laukkaa paikoillaan, joka sitten vapautui hieman liiankin vauhdikkaksi menoksi. Sain tamman kuitenkin aisoihin ja se tajusi itsekin ettei ehkä kannata juosta puuta päin. Yllättäen Intermediate-tasoinen koulutykkini alkoikin tehdä laukanvaihtoja muutaman askeleen välein ohjatessani painoavuilla sitä lähes pujotteluratamaista polkua pitkin. No, olihan herkkyyden eteen tehty töitäkin, mutta eipä koskaan aiemmin maastossa! Oli siinä muilla hauskaa, kun tammani lähtikin tekemään vaativien koululuokkien liikkeitä kesken rennon maastoreissun.

Viimeinen vauhtipätkä oli edessäpäin ennen palauttelevaa loppukävelyä. Maisema, jossa yhdistyivät puoliksi sulanut niitty ja kevätauringossa virtaava leveä puro, oli aivan uskomattoman kaunis. Enempää en kuitenkaan ehtinyt ihailla, kun piti jo olla ajan tasalla täyteen vauhtiin kiihdyttävän tamman kanssa. Korvissa todellakin suhisi ja tuuli heitteli poninhännällä olevia hiuksiani miten sattuu. Nyt edessä oli kuitenkin niin laajalti tilaa, että annoin tamman tällä kertaa vain mennä ja pystin myös nauttimaan vauhdin hurmasta. Puro oli hienohelmaiselle koulupeeveelleni tietenkin oikea ilmestyskirjan kauhistus ja läpi juoksemisen sijaan se teki aivan liioitellun suuren loikan vastarannalle, jolla oltaisiin taatusti pärjätty vaikka kenttäkilpailuissa. Onneksi ehdin vauhtihuumassani varautua tähän ja pysyin hypyssä hyvin mukana. Hevoset saapuivat niityn toiseen laitaan yksitellen ja kun kaikki olivat saaneet ratsunsa pysäytettyä jatkoimme käynnissä kohti Mellonia. Hevoset puuskuttivat ja osa oli huomattavassa hiessäkin. Kaikki pysyivät kuitenkin hienosti mukana vauhdikkaissakin pätkissä ja reissu oli kyllä erinomaista kunnonkohotusta, niin hevosille kuin meille ratsastajillekin! Omat reiteni ainakin huutavat taatusti hallelujaata seuraavana päivänä...

Tamma oli tänään yllättävän pirteä ja hyväntuulinen jo hakiessani sen tarhasta. Kävimme treenaamassa kevyesti kentällä ja lähdimme sitten maastoon pienelle köpöttelyreissulle. Treenissä keskityimme lähinnä ravin tahtirikkoihin, jotka ovat olleet ongelmana viimeaikoina, sekä laukanvaihtoihin. Tamma oli koko ajan täysillä mukana ja keskittyi hyvin, liekö sitten ikää jo tullut tarpeeksi, ettei se jaksa enää riekkua ja kiukutella niin paljoa. Maastossa se sai vetää kunnon laukkaspurtin sänkipellolla, mutta muuten tosiaan kävelimme vain.

Tamma on jo pääasiassa kilpailunsa kilpailut ja olen miettinyt jo jonkin aikaa pitäisikö se astuttaa tässä syksyn aikana. Olisi mukavaa tyrkätä se kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun vielä tämän vuoden sisällä, joten muutama jälkeläinen ei olisi pahitteeksi. Jos sopiva ori sattuu kohdalle, voi ollakin että talliin tupsahtaa pieni puoliverivarsa..

Tänään Samppa kiikutti minulle aamukahvin seuraksi odotetun kirjeen. Naatje hyväksyttiin hevosrekisteriin! Myös ensimmäiset kouluratsastusjaoksen alaiset kilpailut ovat takana, sijoituksia ei tosin vielä näkynyt. Eikä se kyllä tässä vaiheessa haittaa, onhan neito vasta opettelemassa kilpailun saloja. Yllättävän hyvin tamma on liikkunut kotikentällä vaikka välillä esittääkin prinsessaa, jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Uskon kuitenkin vahvasti että saamme pian myös niitä sijoituksia.

Pitkän ajomatkan jälkeen Samppa parkkeerasi vihdoin trailerimme tallin eteen. Belgiasta asti saapunut, ilmeisen stressaantunut nuori tamma potki yhä kärsimättömästi trailerin takaseinää, vaikka olikin hieman rauhoittunut matkan aikana.
"Kuusi tuntia ajoa hevosen takia! Tähän ei kyllä enää ryhdytä", vannotin miehelle avatessamme lastaussiltaa.
"Ei ainakaan jos minä joudun ajamaan", Samppa naurahti väsyneenä.
Ennenkun ehdin vastata, peruutti jostakin uusia voimia kerännyt tamma salamana ulos kuljetuskopista, riuhtaisi itsensä irti otteestani ja lähti häntä suorana painelemaan kohti tarhoja kuin ohjus.
"Loistavaa!" huudahdin ja katsoin toivottomasti miestäni.
"Turha sitä on lähteä jahtaamaan, mennään katsomaan mitä se tekee", hän vastasi ja lähdimme tamman perään.
Hämmentynyt tamma oli pysähtynyt oritarhan viereen ja tuijotti hölmistyneenä isoa puoliverioria ja pientä vuonohevosoria, jotka olivat ilmeisen mielissään saadessaan naiskauneutta läheisyyteensä. Eetun pehmeä hörinä ei kuitenkaan neitiä ilmeisesti miellyttänyt ja tämä irvisti pojille rumasti korvat luimussa ja sipsutti kohti meitä. Samppa oli napannut kauraa tallista ja se näytti tepsivän. Olkoon kuinka ulkomaalainen tamma tahansa, kauraa ei sekään voinut näemmä vastustaa. Tamman syödessä sain sen helposti napattua taikaisin kiinni. Lähdimme kävelemään kohti tallia, jotta se pääsisi tutustumaan karsinaansa.

Olimme siirtäneet aiemmin päivällä suomenhevostamma Heinin pääoven puoleiselle käytävälle, jotta uudella tulokkaalla olisi seuraa heti alusta alkaen. Talutin tamman viereiseen karsinaan ja annoin hevosten tutustua toisiinsa kaltereiden välistä. Tammat haistelivat toisiaan hieman varuillaan ja parin tunnin kuluttua, muutamien vinkaisujen jälkeen ne näyttivät tulevan oikein hyvin toimeen.
"Siinä on meillä kaksi nirppanokkaa", hymyilin ja päätimme laskea hevoset tarhaan.
Pierupukkilaukkailut hoidettuaan molemmat tammat rauhoittuivat ja Heini alkoi mutustaa heinää tuorepaalista. Belgialainen sen sijaan tuijotti silmät suurina moista mötikkää ja oli suorastaan peloissaan. Päätäni pudistellen kävin hakemassa tallista heinää raukalle, ei ole tainnut ulkomailla valkoiseen muoviin käärittyä tuorepaalia ikinä nähdäkään. Kun tilanne näytti rauhalliselta, jätimme hevoset kahdestaan. Katsotaan mitä tästä vielä tulee.