Suomenhevosorilta löytyi alkukäynteihin hillittyä energisyyttä. Istuntasi myötäili hienosti Karkin liikkeitä ja säilyi hyvin rentona. Täytyy sanoa, ettei teidän ravityöskentelyssänne ollut oikeastaan moitittavaa. Hieman pehmeämpää tuntumaa voisit tietysti hakea esimerkiksi aktiivisemmalla sormien liikuttelulla, mutta muuten tämä vanha herrasmies liikkui hallitusti eteenpäin käyttäen nätisti takaosaansa. Ylitaipumista ei volteilla tullut, ja sama tempo säilyi aina läpi voltin.

Pohkeenväistössä muista pysyä itse suorassa jännittymättä. Usein tahtomattaan ratsastaja saattaa jännittää väistön menosuunnan vastakkaista kylkeä ja täten periaatteessa lähtee nojautumaan vastakkaiseen suuntaan, mikä väistö on. Tästä taas usein seuraa hevosen kaulan liiallinen taipuminen, mikä taas tekee hevosesta herkästi banaanin muotoisen. Tämä taas ei toteuta pohkeenväistön ideaa. Pyri siis rentoutumaan ja muista irrottaa pohkeesi, ettet jää apua antavalla pohkeella liian pitkäksi aikaa vaikuttamaan. Maksimi vaikutusaika saisi olla kaksi sekuntia, sen jälkeen tauko avusta ja taas maksimissaan kaksi sekuntia vaikuttamista. Muuten hevonen turtuu, minkä jälkeen alkutyöskentelyissä ollutta herkkyyttä on huomattavasti vaikeampaa saada takaisin. Sait vähitellen rentouduttua ja viimeiset pohkeenväistönne olivat upeaa katsottavaa.

Avotaivutuksessa muistathan hillitä oriin eteenpäinpyrkimystä. Taivutuksen linja tuppasi usein karkaamaan, ja avotaivutus läheni ja läheni kentän keskipistettä. Kuten itse huomasit viimeisimmissä taivutuksissa, syvälle satulaan istumalla jännittämättä istuntaasi, saat Karkin vauhtia hiljennettyä huomaamattomasti etkä joudu tarpeettomasti käyttämään käsiäsi. Laukannostoihin ei oikeastaan mitään korjattavaa. Hienoa katseltavaa, liike lähtee takaosasta ja tempo säilyy samanlaisena laukkaamisen ajan.

Yksi Parodian jouluvalmennuksiin osallistuneista ratsukoista oli Hanne suomenhevosellaan Karkilla. Karkki vaikutti energiseltä ja innokkaalta jo heti valmennuksen alussa ratsukoiden lämmitellessä hevosiaan. Kehotin Hannea tekemään muutamia loivia avotaivutuspätkiä pitkällä sivulla niin, että muutama askel avoa, suoristus ja taas muutama askel avoa. Karkki alkoi keskittyä nimenomaan työntekoon, eikä muuhun säätämiseen, ja näytti liikkuvan mukavan irtonaisesti ja pyöreästi koko kroppaansa käyttäen. Seuraavaksi ratsukon tuli tehdä pohkeenväistö uralta keskemmäs maneesia, josta suoristaa hevonen ja väistää taas uralle. Hannelle ja Karkille tämä ei ollut mitenkään erityisen haastavaa, joten kehotin Hannea nostamaan väistöjen jyrkkyysastetta ja pyytämään orilta useampia väistöaskelia ennen suoristusta. Tämän jälkeen ratsukko sai siirtyä keskihalkaisijalle, jossa tehtävänä oli siksak-väistö ennen suoristusta ja päädyssä kääntymistä takaisin uralle. Huolellisen kulmanratsastuksen jälkeen ratsukoiden tuli esittää reilu temmonlisäys ja ratsastaa pitkä sivu keskiravissa. Seuraavassa kulmassa hevonen kiinni, kootumpaan muotoon ja takaisin keskihalkaisijalle väistötehtäviin. Väistöt sujuivat edelleen ratsukolta asiallisesti, mutta keskiravissa kaipasin aluksi pitempää askelta, sillä Karkki jäi helposti kipittämään reippaammin lyhyellä askeleella. Kehotin Hannea käyttämään enemmän istuntaansa apunaan ja tukemalla oria sen avulla.

Jatkoimme tehtävää laukassa, jossa tarkoituksena oli ratsastaa keskihalkaisijalla kuvitteellista keskilinjaa pitkin loivaa laukkaväistöä takaosaa väistäen. Päädyssä nopea siirtyminen käyntiin, suunnan vaihdos ja nopea uusi laukannosto. Sitten laukassa seuraava pitkä sivu keskilaukkaa hakien, päädyssä nopea kokoaminen ja laukassa takaisin sisään keskihalkaisijalle ja väistöön. Laukkaväistöissä Karkki näytti helposti liioittelevan takaosansa siirtymistä ja pyrkivän esittämään jonkinlaista sulkutaivutusta. Muistutin Hannea siitä, että hevonen pysyy suorana väistötehtävän aikana eikä taivu mihinkään suuntaan. Temmonlisäys laukassa näytti oikein mukavalta ja ajoittain ratsukko esitti oikein hyviä pieniä keskilaukkapätkiä. Mukavan hyväntuulisen ja energisen oloinen hevonen, jota oli ilo valmentaa!

Tämä ratsukko oli ehdottamasti tämän päivän paras. Karkki kulki kuin unelma ja näytti kuuntelevan ratsastajaansa sataprosenttisesti. Se ei ollut moksiskaan ympärillään pyörivistä tammaneideistä. Ori ei edes korvaansa lotkauttanut, vaikka arabiori Asa päätti lähteä vetämään pukkilaukkaa pitkin kenttää. Askellajit näyttivät vaivattomilta, erityisesti laukka oli hyvin pyörivää ja sopivan tasaisen näköistä. Laukanvaihdoissa ori joutui alkuun laskemaan askeliaan tarkasti, mutta yhteistyö pelasi ja vaihdot alkoivat onnistua parin yrityksen jälkeen. Ratsastajan ohjasote oli juuri niin kuin pitääkin ja säilyi tasaisena koko valmennuksen, mikä helpotti Karkin työskentelyä. Erityisesti siirtymiset peruutuksesta laukkaan sujuivat nappiin. Loppuverryttelyssä ratsastaja sai myös orin rentoutumaan hyvin. Mahtavaa!

Istahdin maneesin penkkiin ja katselin Hannen ravaillessa Karkilla. Tänään tehtäisiin ravityöskentelyä oikein kunnolla. Pyysin Hannea taivuttamaan pääty ympyrällä oikein kunnolla ja tekemään lisättyä ravia oikean puoleisella pitkällä sivulla ja vasemman puoleisella sivulla koottua ravia, melkein kuin kävellessä. Hannen pitäisi istua mahdollisimman hyvin alas, jotta ori kulkisi mahdollisimman ryhdikkäästi, pyysin naista löysäämään hiukan polvia ja avaamaan nivusia, jotta istuisi paremmin satulassa ja näin luottaisi hevoseen. Karkin tukka tanssi askelten tahdissa hienosti.

Vein kentälle kaksi tötsää, joita ympäri pitäisi tehdä kummassakin päädyssä laukassa voltit, mutta toisen kohdalla vasemmassa ja toisen oikeassa laukassa. Pitkät sivut taas pitäisi mennä harjoitusravissa. Ensiksi tehtävä alkoi valmistelulla ja näpsäköillä siirtymisillä. Karkki nosti laukan erittäin ilmavasti ja reippaasti, mutta hiukan puutui, joten taas kuolaimen liikuttamista ja tehokasta pohkeiden käyttöä. Karkki asettui nopeasti alas ja teki mitä käskettiin. Erittäin hieno ori taaskin Hanne juhlisti selästä käsin ja taputteli oria loppukäynneillä.

Västerbyn Monarkki seisoi komeilemassa maneesissa, lunta satoi vaakatasossa taivaan täydeltä, joten päätimme mennä maneesiin. Hanne rupesi lämmittelemään oria reippaassa käynnissä tehden voltteja, peruutuksia ja väistöjä. Oikean puoleinen kieros oli hiukan tahmea aluksi, mutta lämmetessä orin jalka rupesi oikein liitämään. Väistössä pyysin Hannea hiukan yli taivuttamaan ja pyytämään nopeaa reaktiota orilta. Pian yhteistyö sujuikin tosi hyvin ja ravissa lisätyt onnistuivat todella hyvin. Pyysin tekemään pitkille sivuille avo- ja sulkutaivutusta, jonka jälkeen päätyihin harjoitusravissa voltit. Karkki rupesi myötäämään todella hienosti ja teki mahtavat lisätyt ravit kokorata leikkaille. Hetken hannen ratsastettuaan hän istahti alas harjoitus raviin ja rupesi taivuttelemaan oria oikein kunnolla.

Laukoissa Karkki hiukan tympääntyi ja laski päätänsä liikaa alas, muutaman äkki pysähdyksen jälkeen pyysin Hannea heiluttelemaan sormiansa, jonka takia kuolain liikkuisi nopeammin suussa. Karkki pöristeli hetken pelleiltyään sen jälkeen hienosti muodossa olevassa laukassa kolmi kaarista kiemuraa, jossa Hannen pitäisi käyttää napakammin kantapäätä, ori oli kertakaikkiaan mahtava valmennettava ja loisti kyllä todella kirkkaasti. Loppuraveihin kuului kasikon tekeminen ja sitten loppukäynneissä taivuteltiin erisuuntiin volteilla.

Makeasti ja rennosti liikkuva suokkipoika ratsastajineen liiteli pitkin maneesia. Ratsastajan kertoman mukaan Karkilla on ollut hiukan hankaluuksia vasemmassa kierroksessa, joten aloitimmekin heti työstämään oria suoraksi molempiin kierroksiin. Ennen kuin voimme alkaa taivuttelemaan, on varmistettava suoruus. Ongelman syytkin alkoivat selvitä minulla. Karkki on hyvin jäykkä niskastaan ja on hiukan vino vasempaan. Takapää punkee väkisinkin uran sisäpuolelle. Aloimme taivuttelmaan oria vuoroin oikeaan ja vuoroin vaempaan. Vaihtelimme paljon suuntaa, jotta emme jäisi vain pusertamaan väkisin, koska jumia tuntuu selkeästikin olevan jossakin päin kaulaa ja mahdollisesti ristiselän tuntumassa. Kuitenkin päästyämme avo ja sulkutaivutuksiin, niin ori alkoi olemaan jo vetreämpi. Laukassa ratsastimme loivia väistöpätkiä ja teimme vastalaukkaa hakien varsinkin vasenta takajalkaa hyvin alle. Loppua kohden alkoi ori näyyämään jo niin mainiolta, että päätimme ottaa vielä laukan vaihtojakin. Loppuverryttelyssä tarkastin orin suoruuden ja ori kulkikin jo kaikissa askellajeissa lähes suorana. Vasemmassa kierroksessa roikkui edelleen hiukan vasemmassa ohjassa. Suosittelen että hierotatte orin kunnolla ja varsinkin vaen lapa ja kaula vasemmalta puolelta.

Helmikuu helli meitä suht kirpeillä aurinkoisilla pakkaspäivillä, mutta leudompiakin päiviä mahtui mukaan. Sää vaihteli laidasta laitaan ja Karkkiakin sai olla joka toinen päivä pukemassa ja joka toinen päivä pesemässä mudasta. Remu ja Riemu ovat ottaneet Karkin osaksi riiviöremmiä ja nykyään etenkin Riemu-nuorikko huutaa Karkin perään aina kun vierailijamme haetaan pihatosta. Liekö ottanut Karkin isähahmokseen. Ratsastuksen saralla Karkin kanssa ollaan alettu löytämään mukava yhteinen sävel ja ori on tykästynyt erityisesti maastoretkiin Remun kanssa. Remu on meidän varmajalkaisin maastohevonen ja sen perässä ollaan saatu maastovarmaksi moni vähän arempikin heppa. Karkki nyt ei mitenkään erityisen arka ollut alun alkajenkaan, mutta sillä meinasi lähteä menojalka vipattamaan ensimmäisillä maastoilukerroilla. Remu piti hyvin veturin paikkaa ja teki selväksi, ettei häntään kiinni tulla hengittämään tai varsinkaan ohi kiilailemaan. Työskenneltiin me myös kentällä jonkin verran, mutta kyllä meillä aika leppoisa helmikuu on ollut. Kenttä on myös ollut aika-ajoin niin kamalassa kunnossa vaihtelevien säiden vuoksi, että pellot ovat olleet ainoa alustavaihtoehto.

Kun Karkki haettiin Jukolasta meille ylläpitoon kevään ajaksi, mielessä oli ihan hetken ajan pelkkää kauhua. Orin lastaaminen oli kamalaa ja tunsin itseni aivan liian kokemattomaksi koko ylläpidon suhteen. Karkin omistaja Hanne rauhoitteli minua naureskellen ja kysäisi mikä minuun on mennyt, onhan meillä kotona kuitenkin aika paljon hevosia ja nuorienkin jästipäiden kanssa olen pärjännyt. Kotimatkalla kykenin asennoitumaan ylläpitoon jo vähän paremmin ja viimeistään siinä vaiheessa, kun laskin matkasta tokkuraisen, mutta uudesta paikasta selkeästi kiihdyksissä olevan orin pihattoon suoraan meidän kahden muun suomenhevosorin kaveriksi, pystyin huokaisemaan helpotuksesta oikeasti. Karkki juoksi suoraan Remun ja Riemun luokse ja pojilla tuntui olevan heti selvät sävelet siitä, mikä meininki pihatossa tästä päivästä lähtien vallitsisi. Remu, tallimme vanhin ja rennoin ori, otti heti pomon paikan itselleen, mutta mitään radikaalia sen ei tarvinut tehdä. Karkki koitti kerran isotella Remulle, joka seisoi neljällä jalalla vakava ilme kasvoillaan ja osoitti kylmäpäisyydellään heti Karkille, ettei hänen ylitseen kävellä. Riemu, nuorempi orimme, haastoi Karkin leikkiin. Vaikka minä välillä hermoilenkin omien taitojeni suhteen, sen kuitenkin osasin hevosten eleistä tulkita, että Riemusta ja Karkista oli muotoutumassa mahtava kaksikko. Ne eivät ehkä olleet ihan perillä siitä kuka määrää, mutta suhtautuivat toisiinsa kuin veljet ja nahistelivat leikkisästi heti ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Ensimmäiset päivät sujuivat ihan kohtuullisen hyvin. Käväisin Karkin selässä joka päivä lähinnä kentällä, mutta aika nopeasti uskalsin hypätä selkään myös tallin pihassa ja käydä aurinkoisena pakkaspäivänä lenkkeilemässä maastossa. Ensimmäisinä päivinä ori vierasti minua ratsastaessa, eikä oikein tiennyt miten päin olla ja mitä siltä halusin. Kolmantena päivänä meni jo paremmin. Ja kokoajan Karkki on ollut hyvin kohtelias ja kunnollinen: se ei turhia kukkoile ja yrittää kyllä parhaansa mukaan olla kunnolla.

Karkkia ei tuntunut uusi koti paljon haittaavan ja oripihaton elämä tuki muutosta ilmeisesti aika hyvin. Remu ja Riemu pärjäävät pikkupakkasilla ilman loimea, sillä ne ovat varautuneet talveen mojovien talviturkkien voimin. Karkki vaikuttaa viluisemmalta ja sitä on saanut loimittaa niin sateella, tuulella kuin pakkasellakin. Välillä olen löytänyt Karkin makuuhallista, vaikka muut pojat ovat riekkumassa ulkona. Konsultoin Hannea tässä asiassa ja hän vakuutti Karkin kyllä pärjäävän, kunhan sitä loimittelee. Olihan Karkillakin karvaa, mutta paljon hennommin kuin noilla meidän möröillä.

Suin Karkkia hiljaisella tallikäytävällä kuntoon. Ori oli saanut paljon huomiota viimeaikoina, sillä valmistelin sitä laatuarvosteluun. Olimme yhä vasta puolivälissä tavoitetta ja valmentautua pitäisi ankarasti. Tänään kuitenkin unohtaisimme hetkeksi hikisen treenaamisen ja lähtisimme pienelle maastolenkille. Tallilla ei ollut vielä ketään, sillä kello oli vasta yhdeksän aamulla. Aurinko oli jo noussut ja ulkona oli upea ilma, eikä pakkastakaan ollut juuri nimeksikään, mikä tosin oli hyvin erikoista tähän aikaan helmikuusta. Noh, eipähän tarvinnut toppautua niin hirveästi. Talutin Karkin raikkaaseen ulkoilmaan ja painoin kypärän päähäni. Kurotin jakkaran tallin oven vierestä orin viereen ja jalustimet säädettyäni kapusin selkään. Ori oli vähän pörhäkkänä eilisen vapaapäivän jäljiltä, mutta hetken käveltyämme se alkoi taas rentoutua. Lähdimme kylänraitille vievälle tielle ja ihastelin matkan varrella harvakseen vastaantulevia pikku mökkejä. Ei aikaakaan kun uppouduin ajatuksiini ja annoin Karkin kuljettaa minua eteenpäin rauhallisessa käynnissä.

Hetken päästä kannustin orin raviin ja käännyimme leveälle metsätielle juuri ennen Kaimon kyläportteja. Tie kiertäisi takaisin tallille matalan vaaran viertä kulkevan mutkaisen polun kautta, jolla täytyisi siirtyä taas käyntiin. Kello oli vähän yli kymmenen ja aurinko oli siirtynyt keskelle kirkasta taivasta lämmittäen mukavasti selkääni ja rautiaan suomenhevosen karvaa. Kävelimme polkua pitkin reippaassa tahdissa ja ihastelin auringossa kimmeltävää hankea ja pieniä vesipisaroita, jotka tipahtelivat puiden oksilta lumen sulaessa. Maisema oli kuin sadusta. Saavuimme tallitielle, jolla otimme vielä pätkän ravia ennen loppukäyntejä. Aiemmin suorastaan ylivirkeä ori ravasi nyt rauhallisessa tahdissa ja oli selvästi tyytynyt hieman rauhallisempaan maastoreissuun.

Tallilla riisuin Karkin varusteista ja harjasin sen pikaisesti. Ori ei ollut lainkaan hikinen, joten tuuppasin sen päiväruuat syötettyäni suoraan tarhaan muiden suokkipoikien seuraan. Orit vaativat jo päiväheiniään äänekkäästi ja astelinkin ripeästi talliin niitä hakemaan. Heinienjaon jälkeen sitä voisi varmaankin putsata Karkin varusteet...

Olimme sopineet Hannen kanssa että valmennan häntä ja Karkkia, mutta Hannen sairastuessa hän pyysi että ratsastaisin itse oria. Tämähän sopi ja kun tulin tallille oli hevonen jo valmiina. Menin ensin käynnissä löysin ohjin jonkin aikaa ja tutustuin hevoseen. Pyysin taivutuksia, kiemurauraa, pysähdyksiä ja peruutuksia ja Karkki teki kaiken ensimmäisestä kevyestä pyynnöstä ja erittäin helposti. Jatkoin raviin ja aluksi ori tuntui hieman leviävän käsiin, mutta muutamien puolipidätteiden ja temmonvaihteluiden, sekä taivutusten jälkeen se keräsi hienosti itseään kokoon ja peräänantoon. Tunsin kun sen takajalat alkoivat tehdä töitä ja ori herkyi vielä lisää mikäli mahdollista. Otimme temmonvaihteluita pitkillä sivuilla ja Karkki yritti jo tarjoilla laukkaa. Nostin laukan ja se hieman haparoiden ja horjahdellen nousi, joten otin takaisin raviin ja taas uudelleen. Nostin laukan muutaman kerran jonka jälkeen se nousi puhtaasti ja helposti kumpaankin suuntaan. Laukassa teimme vain rentoja pääty-ympyröitä, kahdeksikkoa ja muutaman kerran annoin sen kiihdytellä pitkillä sivuilla ennen siirtymistä takaisin raviin. Annoin orin venyä ja rentoutua kaikessa rauhassa, sillä tarkoitus oli vain ratsastaa se läpi ja pitää rauhallinen tunti. Ravissa jatkoi avo- ja sulkutaivutuksilla jotka hevonen hallitsikin erinomaisesti. Myös ravista pysähdys ja laukannosto paikaltaan sujuivat erittäin hienosti. Kaikkiaan hieno ja herkkä hevonen, joka pyrkii miellyttämään ratsastajaa ja tekee mitä pyydetään. Lopettelimme käynnissä puolipitkillä ohjilla pohkeenväistöihin ja peruutuksiin. Loppuun teimme kunnon eteen- ja alasvenyttelyt.

Astelin reippaasti talliin, jossa minua odotti Västerbyn Monarkki. Pääsisin kokeilemaan suomenhevosoria, omistajansa Hannen valvonnassa. Tallissa Hanne ohjasi minut samantien Karkin karsinalle, josta tummanrautias ori kurkistelikin jo uteliaana. Harjapakki oli jo tuotu karsinalle ja minulle annettiin pikaiset hoito-ohjeet. Käytävällä sattui olemaan tilaa, joten nappasin riimun narun kera ja menin hakemaan orin karsinastaan. Pian herra seisoikin käytävällä ja aloin harjailemaan todella uteliasta Karkkia. Se olisi mielellään tutkinut kaikki taskuni, mutta minulla oli kiire kentälle, joten yritin suoriutua nopeasti. Hanne oli nimittäin luvannut pitää minulle eräänlaisen yksityistunnin ja ilmestyisi kentälle pian.

Harjauksen ja varustamisen jälkeen talutin orin kentälle. Hannea ei vielä näy, mutta tallissa saamieni ohjeiden mukaan taluttelen oria pari kierrosta ja säädän kaiken tarpeellisen. Muutaman kierroksen jälkeen Hanne saapui paikalle. Sain lämmitellä orin vapaasti käynnissä ja kevyessä ravissa Hannen ohjeistaessa aina väliin, miten mitkäkin asita tulisi tämän hevosen kanssa tehdä.

Lämmittelyn jälkeen aloittelimme käynnissä pohkeenväistöillä ja hetken päästä jatkoimme väistöjä harjoitusravissa. Karkilla ei ollut mitään ongelmia kummassakaan ja se näytti nauttivan kouluväännöistä. Välillä, ettei menisi tylsäksi, teimme laukassa pääty-ympyrän tai pari. Pian vaihdamme tehtäväksi ihan perus laukannostot ja niistä nopeat siirtymiset käyntiin. Laukka nousi aluksi jotenkin todella kankeasti, mutta pian Hannen ohjeilla ja muutamalla toistolla kankeus katosi kuin tuhka tuuleen. Aluksi käyntisiirtymiset tulivat ravin kautta, pari kertaa taas pysähdyttiin kokonaan. Lopulta sain pidätykseni toimimaan sopivalla vahvuudella ja sain orin suoraan käyntiin muutaman kerran.

Kun laukannostot sujuvat molempiin suuntiin, otamme lopuksi vielä vähän laukkaa koko uralla. Karkki pysyi hallinnassa koko ajan, mutta selvästi myös rentoutua saadessaan laukata kentän ympäri. Lopuksi tehtiin tietenkin loppuverkat, eli toisin sanoen löysin ohjin ravailua ja lopuksi käyntiä vapailla ohjilla. Tallissa sitten hoitelin herran vielä pois.

Huokaisin syvään Karkin heittäessä jälleen uuden harjan pakista karsinan pohjalle. Halvat huvit omistavasta oristani oikein huokui tyytyväisyys tämän saadessa pölyharjan ensin hampaisiinsa ja karsinan lattialle, eikä sille oikein osannut kuin nauraa. Olimme saapuneet jo aamuvarhaisella Kuopioon Mibulan Klaanin tiluksille ja matkan tarkoituksena oli... Mikäs muukaan kuin jouluvaellus! Tämä talvi onkin ollut yhtä vaellusta hevosten kanssa, niin kotitallilla, kuin vieraillakin talleilla. Tämänpäiväinen olisi nyt kuitenkin joulun viimeinen kotitallin ulkopuolella tehtävä reissu. "Hei nyt riittää taas!" huudahdin orin jälleen vaivihkaa nyplätessä uudelleen tekemääni vetosolmua auki kaltereista.
Karkki katsoi minua suorastaan järkyttyneenä komennuksesta ja puistelin päätäni.

Kun hevoset oli satuloitu, oli aika kokoontua tallin edustalle kuulemaan ohjeet ja järjestäytymään jonoon. Meitä oli yhteensä kolme ratsukkoa vaellusta johtavan mibulan lisäksi. Minä suokkiorini Karkin kanssa, suloistakin suloisempi kirjava shetlanninponi, sekä tummanpuhuva puoliveritamma ratsastajineen. Juuri ajallaan, kellon lyödessä 12 pääsimme lähtemään pihasta kohti Savolaisia metsiä ja pusikoita. Lunta sateli hiljalleen ruskean maan peitoksi, mutta lämpötila oli silti aavistuksen plussan puolella. Säätiedotuksia seuranneena en voinut muuta kuin olla kiitollinen siitä, että tallimme sijaitsee lumen verhoamassa Lapissa, eikä etelämpänä. Lumeton joulu näyttäisi uhkaavan melko suurta aluetta eteläisempää Suomea tänä vuonna.

Saavuimme järven rantaan ja lähdimme kulkemaan sen viertä ravissa. Karkki oli reippaana ja jouduin hieman pidättelemään sitä. Järvi oli vähälumisesta maisemasta huolimatta jäässä ja todella upean näköinen! Hetken ravattuamme oli Karkkikin jo vähän rentoutunut, tai ehkä vain tyytynyt menemään rauhallisemmin, kun en päästänyt sitä kovempaa vauhtia. Joka tapauksessa tunnelma oli korkealla ja käyntiin siirryttäessä aloimme jutella niitä näitä ja kommentoida kauniita maisemia. Ilma oli reissun aikana hieman pakastunut, eikä talvitakista ollut siis yhtään haittaa. Erityisesti laukkapätkien aikana siitä oli vain hyötyä jääkylmän viiman puhaltaessa vastaan kovassa vauhdissa. Pääsimme laukkamaan kerran myös pellolle, jolla sain laskea Karkin ihan kunnolla päästelemään - ja voi että se nauttikin! Reilun kahden ja puolen tunnin jälkeen aloimme lähestyä Klaanin pihoja ja siirsimme ratsut viimeisen ravipätkän jälkeen käyntiin. Varpaita hieman paleli ja kolmen tunnin reissu tuntui jaloissa, mutta muuten olimme todella hyvillä mielin palatessamme tallin pihaan.

Riisuin Karkin varusteista, ja päästin sen hetkeksi tarhailemaan ennen pitkää kotimatkaa. Vietimme porukalla vielä aikaa tallin vintillä kaakaota juoden. Pian koitti vajaan kuuden tunnin kotimatkan aika ja pakkasin Karkin autoon. Hyvästeltyäni vielä mibulan ja uudet tuttavuudet, lähdimme suokkiorini kanssa huristelemaan kotia kohti.