† Aidan Savory †

Tämä Nappisilmä oli alusta asti hyvin rento. Se tutkaili vähän ympärilleen, mutta pääsääntöisesti keskittyi ja vastasi ratsastajan apuihin. Ulkoapujen sisäänratsastuksessa oli aluksi hieman takkua. Letkeästä meiningistä huolimatta Roni oli hyvin kankea etenkin vasemmalle ja ratsastaja sai todellakin tehdä töitä saadakseen Ronin asettumaan ympyrällä. Ratsukko sai tehtäväkseen ratsastaa isolla keskiympyrällä jota pienennettiin ja suurennettiin pelkillä pohjeavuilla. Tärkeintä oli pitää poni jatkuvasti asettuneena ja huolehtia myös takajalkojen työskentelystä. Ronin oli reagoitava ulkopohkeeseenkin ja käännyttävä myös niin pienelle ympyrälle, että asetus oli lähellä sen omaa takapuolta - no, ehkä hieman liioittelua, mutta pieni se ympyrä oli! Roni sai todella koota itsensä ja lopputunnista ori olikin hikimärkä.

Hanne ja Roni saapuivat maneesiin juuri sopivasti, kun esteet olivat pystyssä. Ratsukko oli käynyt pienellä maastopolulla lämmittelemässä ja poni tuntui nauttivan päästessään maneesin lämpöön. Ulkona oltiin jo pakkasen puolella. Tälle päivälle olin suunnitellut vähän jumppasarjaa ja reippaampia kurveja esteiden välille, mutta estekorkeus saisi pysyä maltillisena. Samoin vauhti, vaikka Ronilla oli tapana pistellä menemään oikein kunnolla.

Ohjeistin ratsukon ensimmäisenä pikkuiselle ristikolle, jonka takana odotti okseri. Puomit olivat vielä maassa ja niiden väliin oli tarkoitus mahduttaa kaksi laukka-askelta. Roni otti hurjan vauhdin ristikolle pidätteistä huolimatta, ja harppoi puomit yli kesken laukka-askeleen. Pyysin Hannea kokoamaan laukkaa enemmän ja muistamaan puolipidätteet. Seuraavalla kerralla askeleet mahtuivatkin paremmin väliin. Tehtävä sujui hyvin myös nostettuani okserin puomit kannattimille.

Tein ristikko-okseri-sarjan eteen vielä pari kavalettia laskien puomit hyvin matalalle. Pyysin ratsukkoa menemään ensimmäisten esteiden välit yhdellä laukalla, vaikka matka oli lyhyt. Okserin eteen mahtui nyt paremmin kaksi laukkaa, kun vauhti oli vähän hiipunut. Nostin kavaletit myöhemmin pieniksi pystyiksi, ja Hanne ja Roni suoriutuivat tehtävästä jälleen hyvin.

Maneesin toisella sivulla odotti seuraava tehtävä. Olin kasannut kolme pystyä vierekkäin niin, että niiden välistä mahtui menemään, jos tarve vaatii. Niitä edelsi yksi pysty, ja yhdessä esteistä tuli L-kirjaimen muotoinen rata. Pyysin ratsukkoa menemään yksittäisen esteen, ja kaartamaan sitten sille esteelle, mikä tuntui hyvältä. Hannella oli mahdollisuus käyttää aikaa Ronin kokoamiseen esteen jälkeen ennen kaartamista seuraavalle, mutta taitavina ratsukko kaarsi heti keskimmäiselle esteelle.

Vielä oli tarkoitus tulla yksittäiselle esteelle, kaartaa saman tein vieressä olevalle ja siitä U-käännöksen tavoin viereiselle esteelle. Kehotin Hannea ottamaan ainakin alkuun pidemmän matkan kääntymiseen, että esteelle tultaisiin suoraan. Roni osasi ketterästi vaihtaa laukankin esteen päällä, vaikkakin meni siitä vähän hämilleen. Tehtävä sujui kuitenkin hienosti, ja lopuksi hyppäsitte tehtävän uudestaan ja vielä jumppasarjan perään. Hienoa työtä!

Ronin vasen puoli todella vaikutti hyvin jäykältä saapuessanne maneesiin. Aivan alkuun emme kuitenkaan keskittyneet taivutteluihin tai vastaaviin, notkistaviin liikkeisiin, vaan pyrimme saamaan peruslämpöä ylle mahdollisimman pienellä taivuttelulla. Mikäs sen parempaa kuin isot, laajat pääty- ja keskiympyrät sekä hyvin loivat kiemuraurat käynnissä ja ravissa.

Orin jäykkyys tuntui vähenevän ihan pikkuriikkisen, kun huolelliset ja melko pitkäkestoiset alkuverryttelyt oli saatu tehtyä. Seuraavaksi tehtävänne oli erisuuruiset voltit - uralta lähdettäessä tehtiin ensin normaalikokoinen voltti, muttei palattukaan takaisin uralle voltin jälkeen, vaan pienennettiin volttia niin pieneksi kuin mahdollista ja sen jälkeen se suurennettiin normaalikokoiseksi. Aluksi tehtävää tehtiin käynnissä kumpaankin suuntaan tarkoituksena saada Ronin kylkiä hieman venymään. Käynnissä tehtävä tuntui helpolta, vasenta kylkeä kuitenkin venyttäessä Ronin lapa herkästi puski ulos voltilta. Tämä selvästi johtui siitä, että vasemman puolen ollessa jäykempi (ja täten mahdollisesti hieman kipeämpi), ei ori sitä olisi halunnut mielellään venyttää.

Ravissa volteista ei toki saatu yhtä pieniä kuin käynnissä, sillä voltilla oli tärkeää huomata, että temmon tuli pysyä samanlaisena kaikissa voltin vaiheissa. Reaktio vasenta kylkeä venyttäessä oli samanlainen kuin käynnissä - lapa työntyi helposti ulos voltilta ja ori pyrki kulkemaan suorassa, ei niinkään banaanina. Vasenta puolta venytettiin hieman enemmän. Ravivolttien jälkeen teimme myös muutamia kahdeksikkoja, joista oli huomattavissa oikean puolen parempi taipuisuus. Tulee vain muistaa, että jäykempää puolta kannattaa venytellä mahdollisimman paljon kohtuuden rajoissa.

Tästä syystäpä siirryimme hetkeksi työskentelemään suoralle uralle tehden erilaisia temponlisäyksiä ja siirtymiä. Teitte erinomaisia siirtymiä - ravi lähti takapäästä eikä ollut yhtään etupainoista. Temponlisäyksissäkään ei ollut moittimista. Saitte nostaa muutamat laukat ennen kuin siirryimme loppuverryttelemään.

Loppuverryttelyssä teimme aivan muutamia kertoja pohkeenväistöä sekä vasta-avotaivutusta, mitkä sujuivat teiltä hienosti. Roni reagoi hyvin kevyisiinkin apuihin ja sitä on upeaa seurata eritoten tällaisissa liikkeissä. Muuten loppuverryttelynne sisälsi ravissa vapain ohjin laajoja pääty-ympyröitä kumpaankin suuntaan.

Roni on selvästi hyvätapainen ori ja toimi hyvin lähes koko valmennuksen ajan. Se ei myöskään sokaistunut tammaloistosta, vaikka sitä ympärillä olikin paljon. Kimo ori myös keskittyi tiivistii ratsastajaan, vaikkakin oli aluksi melko tahmea. Siirtyessämme ravi tehtäviin Roni hieman testasi ratsastajaa millä tasolla tässä ollaan. Onko ihan pakko ravata muodossa jatkuvasti vai riittäisikö hieman hitaampi tempo. Valmentaja piti silti huolen, että ratsukko sai hien pintaan jo lämmittelyssä. Kun oikea tempo otetaan heti alkuun, se ei tule lopahtamaan loppuakaan kohden. Roni oli kuitenkin innoissaan aktiivisesta työskentelystä ja halusi laittaa parastaan. Ja sen todellakin huomasi. Loppuverryttelyssä ori sai ansaitusti paljon kehuja ja kiitosta ratsastajaltaan.

Saavuin Jukolaan valmentamaan Hannea ja connemaraori Ronia. Komea kimo poni ravasi reippaasti uralla saapuessani paikalle. Aloin heti rakentamaan rataa ja siinä samalla ohjailin hieman ratsukkoa. Valmennuksen aiheena olisi tänään sarjat ja lähestymiset. Aloitimme ensin kolmella maapuomilla, joiden yli piti tulla ravissa. Roni nosteli jalkojaan korkealle ja suoritti tehtävän innokkaasti. Kokeilimme samaa myös laukassa ja kaikki sujui hyvin. Lisäsin loppuun vielä ristikon. Roni lähti hyppyyn hieman liian aikaisin, mutta ylitti pienen esteen puhtaasti. Neuvoin ratsastajaa ajamaan reippaasti eteen kunnolla esteelle. Nyt poni hyppäsi paljon paremmasta kohdasta. Korotin muut puomit myös ristikoiksi ja viimeisen esteen pystyksi. Keskimmäisellä esteellä Roni lähti taas liian aikaisin hyppyyn ja seuraavalle esteelle tuli huono lähestyminen. Kehotin ratsastajaa pysymään hereillä, ettei ori pääsisi hyppäämään liian aikaisin. Nyt sarja sujui hyvin, joten korotin hieman esteitä ja muutin kaikki pystyiksi. Neuvoin ratsukkoa tulemaan nyt toisesta suunnasta. Roni tuli innokkaana tehtävään ja ensimmäinen väli sujui hyvin. Toisessa välissä vauhti vähän kiihtyi ja askelia tuli liian vähän ja ori lähti hyppyyn viime tingassa. Neuvoin ratsastajaa taas pitämään tahdin koko ajan sopivana. Tulitte vielä sarjan kerran, jonka jälkeen siirryimme vielä vinoihin lähestymisiin. Olin laittanut lävistäjälle yhden 90cm korkean pystyn ja sen jälkeen hypättäisiin vielä tämän sarjan viimeinen este. Ensimmäisellä yrityksellä Hanne hieman myöhästyi kääntämisessä ja poni pyyhälsi kovaa ohi. Toisella kertaa ratsastaja oli tarkkaavaisempi ja sai oriin esteelle. Vieläkin lähestymisessä oli hieman parannettavaa, mutta viimeisellä kerralla kaikki onnistui mallikkaasti. Tähän oli hyvä lopettaa valmennus. Kerroin Hannelle vielä, että oriin kanssa kannattaa keskittyä erityisesti hyppypaikkoihin. Valmennus oli hyvin onnistunut ja ratsukkoa oli kiva valmentaa.

Ronin kanssa oli tänään tarkoitus tehdä puomi- ja esteharjoituksia. Alkukäynneillä pyysin ratsastajaa hakemaan reipasta ja irtonaista käyntiä, jotta ori työskentelisi alusta alkaen. Lyhyehkön raviverryttelyn jälkeen laitoin teidät suorittamaan koordinaatiota vaativaa maapuomirataa. Selvisitte siitä ihan hyvin, mutta Ronilla oli välillä vaikeuksia ymmärtää, mitä pyysit siltä. Asia saatiin korjattua seuraavilla kerroilla karsimalla avut minimiin. Yhteistyönne parani suoritus suoritukselta. Puomien jälkeen teimme muutamia laukannostoja ennen varsinaisia esteitä, jotta laukka saataisiin rytmikkääksi ja pyöriväksi. Kun sitten teetin teillä kavaletti- ja estesarjaa, oli Roni hyvin kuulolla ja reippaana. Sillä meni oma aikansa löytää oikea rytmi ja sopiva lähestymispaikka, sillä olin asettanut esteet epätasaisin välimatkoin kentälle. Kompuroinneilta vältyttiin, ja loppuvaiheessa Roni hyppäsi täydellisyyttä hipoen metriin korotetun, vähän hankalamman pystyesteen, jota oltiin aloitettu hyppäämään puolen metrin korkuisena. Lopetimme tähän hienoon suoritukseen ja annoin teille ohjeet loppuverryttelyyn.

Valmennus hieman jännitti aluksi, onhan ori vielä nuori ja raaka. Onneksi yhteistyökykyä löytyy ja valmennus sujui sen osalta ihan hyvin, vaikka orilla virtaa olikin. Hypyt jäivät vähän roikkuviksi hyvistä ponnistuksista huolimatta, Roni pitäisi saada käyttämään enemmän selkäänsä. Siinä on minulla petraamisen varaa. Täytyy muistaa herätellä ponia jo alkuverkassa ja terävöittää puolipidätteillä ratsastuksen aikana, jotta Roni myös pysyy hereillä. Nuoren kanssa keskittyminen meinaa herkästi herpaantua, joten tehtävät pitää tehdä niin mielenkiintoisiksi kuin mahdollista.

Olitte Ronin kanssa todella mukavia valmennettavia! Vaikka teillä oli ajoittain erimielisyyttä vauhdinsäätelyssä ja hyppyjen pontevuudessa, otit neuvot hyvin vastaan ja paransit jokaisella hyppykerralla suoritustanne. Kiinnitä huomiota jo alkuverryttelyissä siihen, että poni on kunnolla hereillä, käyttää koko "kroppaansa" ja verkkahypyissä imee esteelle reippaasti. Sitten itse esteradalla on helpompi saada Roni ylittämään esteet tyylikkäästi. Teillä kyllä sujuu se paljon puhuttu sanaton yhteistyö hypätessä, kunhan lähestytte kumpikin virkeänä estettä.

Saavuin Jukolaan aamulla valmentamaan Hannea ja hänen connemaraoriansa Ronia. Aloitin kokoamaan rataa sillä välin kun suorititte alkuverryttelyt loppuun. Aloitimme tehtävällä, jossa oli kahdeksikossa kolme 50cm pystyä. Nostitte laukan uralla ja siirryitte nopeasti kahdeksikolle. Ensimmäinen este oli uralla maneesin oven kohdalla. Hyppy onnistui hienosti ja onnistuitte hienosti pysymään kahdeksikossa. Seuraava este oli kahdeksikon risteyskohdassa. Esteen jälkeen täytyi vaihtaa laukka, joka onnistui teiltä hienosti. Viimeinen este oli myös uralla ja senkin hyppääminen onnistui mahtavasti. Jatkoitte tehtävää vielä muutaman kierroksen ajan.

Muutin tehtävää. Nyt uralla oli kaksi 70cm korkeaa hyppysarjaa, jossa oli molemmissa neljä estettä. Hyppysarjat olivat pitkillä sivuilla. Nostitte oikean laukan lyhyen sivun puolivälistä ja lähditte tulemaan kohti sarjaa. Ensimmäinen hyppysarja onnistui hienosti. Lähestyitte toista sarjaa. Ori hyppäsi ensimmäisen esteen hienolla ilmavaralla ja kaikki muutkin hienosti. Nyt tein ihan kokonaisen radan ympäri maneesia. Kaikki esteet olivat 100cm pystyjä. Ensimmäinen ja kolmas este tippuivat, kun katseesi herpaantui hetkeksi maahan. Muut esteet menivät hyvin. Aloitit radan tulemisen uudestaan Ronin kanssa. Nyt katseesi oli menosuunnassa, joten hypyt onnistuivat hienosti. Aloititte itsenäiset loppuverkat, joita jäin kuitenkin katsomaan. Muista pitää radalla katse aina menosuuntaan, jotta pysyt mukana hypyissä.

Minä, Ida ja Linkki ihmettelimme edellisen ratsukon menoa kentän vierellä. Koko homma oli meille ihan uutta. Näin netissä ilmoituksen näistä kilpailuista, ja maanittelin oppisopimustyttöämme Idaa lähtemään kokeilemaan lajia. Tyttö suostui ilomielin, kuten muihinkin hullutuksiini ja istui nyt kirjavan shetlanninponioriin selässä. Ida kun oli pienen kokonsa vuoksi ainoa, joka sitä tällä hetkellä ratsasti.

Yksinkertaisesti lajin ideana oli pujotella puiset tynnyrit oikeassa järjestyksessä niin lujaa kuin mahdollista. Kyselin Idan ja Linkin vuoron tullessa, tiesikö tämä nyt varmasti mitä piti tehdä. Tyttö nyökkäsi huolettomasti ja ratsasti innokkaasti tikuttavan ponin kanssa kentälle. Lähtömerkin jälkeen Ida kannusti ponin samantien laukkaan ja he lähestyivät kohti ensimmäistä tynnyriä. Linkki pujotteli ketterästi ja Ida näytti säilyttävän hyvin tasapainonsa pienen oriin selässä. Ratsukon menoa katsoessani tajusin pian, että se muistutti paljon valjakkokilpailujen pujotteluosuuksia. Ja niissähän Linkki oli varsin hyvä!

Suorituksen jälkeen Ida lähti loppuverryttelemään Linkkiä läheiselle pellolle, jossa oli muitakin ratsukoita. Minä hain puolestani valmiiksi conneamaraori Ronin, jonka olin myös ilmoittanut kisaan. Ida ratsastaisi itse suorituksen myös Ronin kanssa, mutta lupasin alkuverrytellä sen hänelle. Pääsisin toki itsekin nauttiman tynnyrijuoksusta suomenhevosori Leon kanssa, joka olisi vasta viimeisen luokan lähtölistan häntäpäässä. Ida ja Linkki sijoittuivat ensimmäisessä luokassa toisiksi ja saivat palkinnoksi hienon pokaalin ja ruusukkeen. Vaihdoimme poneja lennossa, sillä Ida olisi seuraavan luokan alkupäässä. Talutin Linkin jo kuljetusautoon ja annoin sille pari hyvin ansaittua porkkanaa.

Ida ja Roni olivat juuri lähteneet matkaan saapuessani taas kentän laidalle. Connemaranponi ei ollut yhtä ketterä kuin valjakkoshettiksemme ja aikaa meni huomattavasti enemmän, vaikka toisaalta rataakin oli pidennetty. Ratsukko meni myös vahingossa viimeisen tynnyrin ohi, kun Roni ei ollut valmistautunut ihan niin tiukkaan käännökseen. Ida vaikutti suorituksen jälkeen vähän pettyneeltä, mutta lohdutin häntä muistuttamalla Linkin kanssa tehdystä upeasta radasta. Tyttö lähti jälleen pellolle jälkiverryttelemään Ronia ja minä puolestani kävin hakemassa autosta valmiiksi varustetun Leon.

Hevosluokassa oli monta kovaa vastusta, kuten appaloosa Comin' In Coyotes, joka pujotteli tynnyreitä sulavasti kuin gebardi ja hirveällä vauhdilla. Valjakkokokemuksesta oli selvästi kyllä hyötyä tässä lajissa, sillä ei Leokaan hullumin suorittanut. Vauhtia siltä ei löytynyt ihan niin paljon kuin kevytrakenteisimmilta hevosilta, mutta tarkasti se pyörähti jokain tynnyrin ympäri kuin kolikon päällä. Neljänsiksi me lopulta sitten sijoituimme, eikä harmittanut ollenkaan, vaikka emme varsinaisille sijoille päässeetkään. Saatiinpa me lohdutuspalkinnoksi vielä yllätyspussikin, josta paljastui nameja Leolle ja Ronille, jotka muuten jäivät ilman palkintoa. Tynnyrijuoksukisa osoittautui hurjan hauskaksi ja turha vakavamielisyys jäi tässä hommassa kyllä taka-alalle!

Laukannosto, tuomarin pillin vihellys, ensimmäinen este.

"Olisipa minulla joskus varaa ostaa juuri tuollainen poni. Isä ja äiti on kyllä sanoneet että sitten kun minulla on itse tienattua rahaa, saan käyttää ne mihin haluan. Ehkäpä saisin säästämällä kasaan ponin verran. Eihän ne niin kalliita voi olla. Eerikakin maksoi Pullasta viisisataaviisikymmentä. Oi pahus, unohdin kuvata!"

Muutama kameran räpsähdys, viimeinen este, puhdas rata.

"Valkoinen prinsessaponi tykitti menemään! Kyllä nyt pikku ponitytöt on kateellisia."