† Kingston Tigris †

Kaunis ja minulle jo eilisestä valmennuksesta tuttu ratsukko ravasi irtonaisin liikkein pitkin kaviouraa saapuessani valmentamaan. Tervehdin ratsukkoa ja jutustelimme hetken viimeaikaisista onnistuneista ja ei niin onnistuneista treeneistä, jonka jälkeen siirryttiin työskentelemään ravissa suurelle keskiympyrälle. Ympyrällä väistettiin hevosen takaosaa ulospäin ja alkuun Tintti hieman hermostui, sillä Hannen jalka pääsi muutaman kerran liian vahvaksi tamman kylkeä vasten. Hannen korjattua virheensä saimme todella kaunista loivaa väistöä ympyrällä kumpaiseenkin suuntaan ja näin pääsimme siirtymään seuraavaan haasteeseen. Kuvioihin otettiin mukaan sulkutaivutusta, joka tapahtui aina lyhyellä sivulla. Ratsukon menoa oli todellakin ilo katsella, sillä tamma suoritti tehtävän kuin tehtävän todella moitteettomasti!

Laukassa harjoittelimme tänään sarjavaihtoja, joissa jouduin aluksi muistuttamaan Hannea selkeämmästä vaihtoavusta istunnan kautta, jotta saisimme vaihtoihin hieman lisää tasapainoisuutta. Pikkuhiljaa sarjavaihdot sujuivat kuin oppikirjasta, joten päätimme ne hyvään suoritukseen ja siirryttiin ravailemaan eteen ja alas periaatteella kahdeksikolle. Oikein onnistunut valmennus, joten jatkakaahan samaan malliin! Yhteistyönne on todella ihailtavaa.

Saapuessani valmentamaan minua vastassa oli kulomusta trakehnertamma. Hanne esitteli ratsunsa ja kertoi jo hieman verrytelleensä tammaansa, joten pääsimme työnmakuun miltei heti. Huomioin heti, että Tintti kuunteli ratsastajaansa todella tarkkaavaisesti, joka olikin joskin vain hyvä asia ainakin kouluratsastuksen parissa. Aloitimme ravityöskentelyllä vasempaan kierrokseen työstäen pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Tintti väisti Hannen pienen pienistä avuista todella tarkkaavaisena ja muistutin Hannea istumaan hieman ryhdikkäämpänä hevosensa selässä, jolloin Tinttikin heti ryhdistäytyi entistäkin näyttävämmäksi. Tehtävää toistettiin toiseenkin suuntaan ja sen jälkeen siirryttiin laukkaamaan. Laukassa muistutin ulkoapujen tärkeydestä, sillä Tintti kaatui aivan hitusen liikaa sisäpohjetta vasten. Heti kun Hanne suoristi ratsunsa ulko-ohjalla, saimme Tintin laukkaamaan todella hienoa laukkaa! Laukan ollessa kunnossa aloitimme työstämään siinä vastalaukkaa sekä loivia kaarteita vastalaukassa, jotka tosin eivät tuottaneet tämän tamman kanssa minkäänlaisia ongelmia. Kehotin kehumaa Tinttiä ja siirtämään sen raviin. Ravissa muistuttelimme avotaivutuksia ja annoimme tamman venyttää runkoaan hieman verryttelyiksi. Loppuun pyysin vielä kävelemään oikein pitkät ja palauttelevat käynnit.

Kingston Tigris oli jo valmiiksi hoidettuna maneesissa, kun niin kerran olin pyytänyt. Tamma katseli minua suurilla tummilla silmillään kummastuneen näköisenä, mutta otti minut silti mukisematta selkäänsä. Alkuun annoin sen kävellä pitkään rennosti ympäri maneesia, ja keräilin sitten pikkuhiljaa ohjia käteen. Ensin aloin ratsastaa vähän kovakouraisemmin, mutta kun Tintti tuntui siitä vain jännittyvän, rauhoitin niin käteni kuin pohkeeni. Taas kerran tuli todettua se, ettei yksikään hevonen ole samanlainen ja jokaista täytyy kohdella yksilönä. Kulomusta trakehner toimi oikein kivasti jo pelkällä istunnalla, ja sitä oli todella mukava ja kevyt ratsastaa. Aloitin ihan tavallisesti volteilla ja loivilla taivutuksilla. Alkuun oli vielä hakemista oikeiden, tarpeeksi pienten, apujen löytämisessä, mutta kyllä se siitä alkoi luonnistua. Siirtyessäni raviin totesin tammalla olevan huomattavan ilmava ravi ja siitä johtuen rauhassa keventelin alkuverryttelyn hyvällä omatunnolla.

Laukassa annoin tamman liikkua ensin aika pitkästi, mutta pikkuhiljaa aloin istua enemmän liikettä vastaan ja kokoamaan ratsua. Tintti tuli todella nopeasti ja kuuliaisesti pienempiin raameihin, eikä se juuri tarvinnut siihen edes tukea. Vastapainoksi kokeilin vähän lisätä laukkaa. Vaikka siinä turpa ajoittain venähtikin kehyksen ulkopuolelle, tuntui ratsastaminen silti helpolta. Huolestuttavan helpolta itse asiassa... Kun olin tyytyväinen jokaiseen askellajiin otin takaisin käyntiin ja aloin miettiä millaisia liikkeitä siellä vaativimmista luokista löytyy. Käynnissä ratsastin ensin vain koottua ja lisättyä tiheään tahtiin vuoron perään, ja sillä sainkin itse mukavasti enemmän kontrollia hevoseen ja aloin tajuamaan mistä nappulasta tapahtuu mitäkin. Raviin siirtyessäni tein hetken samanlaisia askellajin sisäisiä vaihteluja, mutta kun se alkoi sujua aika hyvin, siirryin vaativampaan. Tein muutamat, melkoisen jyrkät, pohkeenväistöt. Ensin sain Tintin kaulan väännettyä ihan mutkalle, mutta kun taas muistin olla ratsastamatta juuri kädellä ja valmistella vielä huolellisemmin, oli tehtävä oikeastaan ihan helppo. Ravissa tein vielä muutaman pikkuruisen voltin ja vähän sulku- ja avotaivutuksia perätysten, ja kyllähän näillä saikin mukavasti huoliteltua ratsastusta. Kokeilin myös kokoamista aina sinne piaffeen saakka, ja sehän sujui kuin leikki. Vatsalihaksethan siinä joutuivat koville, mutta muuten tunne oli kyllä todella siisti!

Laukkaan siirtyessäni tein ensin muutaman voimakkaan kokoamisen, jonka jälkeen otin ensin muutaman yksitäisen laukanvaihdon ja sitten vielä pari vaihtosarjaakin, mutta jotenkin ratsastus oli edelleen liian helppoa. Tintti tuntui niin kovin täydelliseltä jo ilman minuakin pilaamassa sitä. Päätin sitten siirtyä viimeiseen suunnittelemaani liikkeeseen: laukkapiruettiin. Se tuottikin yllättävän paljon vaikeuksia, kun samanaikaisesti en saanut suunnattua liikettä ylämäkeen ja pidettyä piruettia paikallaan. Joko lähdimme pienelle laukkavoltille tai sitten liikkeestä tuli todella mitäänsanomaton. Auttoi jo paljon, kun itse ryhdistäydyin selässä, mutta loppujen lopuksi tarvittiin vain paljon pohkeella naputtelua ja liikettä vastaan istumista. Muutaman onnistuneen piruetin jälkeen loppuverkkailin tamman hyvin eteen ja alas, ja se ravasikin loivia ympyröitä tyytyväisesti pärskähdellen. Tintin ratsastuksesta jäi kyllä huikeat fiilikset, enkä todellakaan panisi pahakseni jos joskus vielä pääsisin uudelleen sen selkään!

Kaunis pikkutamma saapui tänään tänne kylmään Lappiin. Hieman peloissaan oleva ohutkarvainen varsa pikkuinen vietiin samoin tein karsinaan suuren ja turvallisen suomenhevostamma Joikun viereen. Vuotias rauhoittui melko nopeasti saatuaan heinää ja vettä eteensä. Puolen tunnin päästä se uskaltautui jo nuuskimaankin sitä kaltereiden takaa uteliaana tutkiskellutta suomenhevostammaa. Varsa pääsee heti kunnolla kotiuduttuaan koulutukseen ja kun kaikki sujuu maastakäsin ja ikää alkaa olla tarpeeksi, kokeillaan sitä selkäänmenoakin. Suvun perusteella tällä on erittäin hyvät lähtökohdat kouluratsastukseen ja siitä odotetaankin vaatimattomasti oikeaa koulukenttien kuningatarta.