Tikkalammen perinnetila

Elliott

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Kuvassa oleva hevonen ei liity sivuilla esitettyihin tietoihin!

rotu	belgiantyöhevonen	rekisterinumero	VH13-095-0005
sukupuoli	ori	omistaja	VRL-03518, Tikkalammen tila
säkäkorkeus, väri	168cm, rautias	kasvattaja	Pierre
syntymäaika, ikä	16.07.1998, 23 vuotta	käyttö	joutilas

Einari tul meitille serkkutytön tilalt. Ei oikeen sopinu ratsujen sekaa tämmönen jätti sano. Eikka on jo työsä tehny ja saa elää ihan jouten tääl meitil.

Suurella hevosella on suuri sydän. Minulla on aina ollut sellainen mielikuva, että isot työhevoset ovat lempeitä jättiläisiä, mutten osannut kuvitellakaan millaisia kultakimpaleita ne voivat olla, ennen kuin Eikka muutti meille! Ei ihme, että nämä hevoset ovat aikoinaan toimineet ihmisen parhaina työtovereina ja lasten köpöttelyratsuina maatiloilla. Eikan sietokyky tuntuu kattavan mitä ihmeellisemmätkin asiat, eikä se ole koskaan uhitellut ihmisille tai sen suuremmin kokeillut rajojaan.

Isänsä tavoin Eikka on hyvin perso ruualle, jonka avulla sen saisi varmaan vaikka seisomaan päällään, jos rakenne antaisi myöten. Leppoisat ja pitkät hoitotuokiot ja puskahevosen elämä sopivat tälle kaverille. Ori ei protestoi mitään hoitotoimenpidettä, vaan joko torkkuu nautiskellen harjauksen ajan, tai seuraa mielenkiinnolla tekemisiäsi. Sen lisäksi, että ori on helppo ja mukava hoitaa, se on myös muuten mukava käsitellä. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat kavereita, onhan niillä mukana aina jotain herkkuakin. Matkat tarhan ja tallin välillä Eikka kävelee taluttajan perässä vaikka ilman riimunnarua. Eikan kanssa on mukava puuhata myös kaikenlaisia maastakäsittelyharjoituksia, sillä se on innolla mukana kaikessa mitä ehdotetaan. Ori tulee toimeen niin muiden orien, kuin ruunienkin kanssa ja sitä uskaltaa pitää jopa tammojen seurassa vähäisellä valvonnalla. Työt Eikka ottaa vakavasti ja antaa aina parastaan. Ori on kilpaillut työajossa ja kotona treenaillaan yhä maatilan töitä, jotta taito pysyy yllä. Metsäajoa saadaan oikein luvan kanssa harjoitella naapurissa asuvan tilanomistajan metsässä, josta löytyy orille aina jotain pientä puuhaa. Kaikkialle ei pääse metsäkoneilla, jolloin hevonen on tärkeä työväline. Eikalla voi myös ratsastaa ja vaikka muhkuori ei taivukaan hienoihin koulukuvioihin tai osaa hypätä, on se mitä mahtavin maasto- ja köpöttelykaveri. Kun elämä stressaa, voi aina napata uskollisen Eikan tarhasta ja lähteä metsän siimekseen kävelylle. Mikään ei ole parempaa rentoutusta hermoille! Eikka on uskollinen ja mahtava heppakaveri, myös kokonsa puolesta.

Sukutaulu

i. Excalibur belg., 167cm, prt sb	ii. Bedivere^evm	iii. Calesvol^evm
		iie. Myhique^evm
	ie. Talmud^evm	iei. Ficino^evm
		iee. Septuagint^evm
e. Barleda belg., 164cm, rtpäis	ei. Bammer^evm	eii. Bandit^evm
		eie. Levaad^evm
	ee. Adriane^evm	eei. Andrej^evm
		eee. Risolita^evm

Jälkeläiset

s. 04.07.2014	o. Seven Thousand Eleven	e. One Thousand Fine	-
s. 09.04.2017	t. Vijantijk	e. Vriendelijk Gryffindor	-

Kilpailut

TYH:n alaiset sijoitukset / 42:12-8-7-5

Päiväkirja

06.07.2014, Eikka muuttaa Tikkalammelle

"Ja voitha sie tulla sitä aina kattomaa."
"Niin. Täältä Lapista on vähän pitkä matka, mutta kyllä me tullaan! Varmasti!"
"Noniin, hei sitte. Laitan viästii ku ollaa peril."
"Hei hei! Ja hei hei Eikka!"

Katsoin kun trailerin perävalot hävisivät mutkan taakse. Eikasta oli tullut meille rakas perheenjäsen, joten totta kai siitä luopuminen suretti. Tiesin kuitenkin, että sen uusi koti tulisi olemaan oikea työhevosen taivas. Lauri-setäni tilalla Eikka pääsisi viettämään ansaittuja eläkepäiviä, ja ehkä tekemään vielä kevyitä metsätöitä, joita se rakastaa. Minulla kun täällä Jukolassa ei ole oikein ollut aikaa harrastaa oriin kanssa, kun on noita ratsuja, joita täytyy valmentaa jatkuvasti. Eikä meillä oikein ole työhevoselle tarvettakaan, kun on nuo traktorit.

"Eikan lähtö jättää kyllä työhevosen kokoisen aukon talliin...", Ida totesi.
"Niimpä. Jään kyllä kaipaamaan sen pyöreää selkää ja valtavia kavioita." Meri myönsi. "Tai en sittenkään niitä kaviota, niiden puhdistaminen oli yhtä tuskaa!"
"No niin, mennääs jatkamaan hevosten ruokintaa. Sitten Meri voisit ratsastaa Lassin, jos sopii", sanoin ja pyyhin pienen kyyneleen silmäkulmastani.
Eikka oli poissa.

07.12.2014, hankilaukoissa Jouhimäessä

Eikka-rukka on ollut melko vähällä huomiolla viimeaikona ja samalla myös pienellä kisatauolla, viimeisimmät työhevoskisat kun käytiin lokakuun lopulla. Päätin siis pakata muhkun ystäväni mukaan ja suunnistimme kohti Jouhimäen tallia, jossa järjestettiin joulun odotuksen iloksi hankilaukat. Olisihan noita nopeita puskakiitureitakin ollut, mutta minä päätin tällä kertaa ottaa rohkean ja tasaisen työhevosen. Aivan sama vaikka olisimme viimeisiä.

Ja voi kun meillä olikin mukavaa! Menin oriilla ilman satulaa ja leveässä selässä oli helppo istua kyydissä. Vähän me jäimme jälkeen muutamista hevosista, mutta belgialaisen suuri askel kompensoi hyvin hitautta. Tässä vielä vähän tunnelmia reissustamme:

Rautias ratsuni rynnisti ryhmän raukeimpana rohkeasti ruispellon reunaan riehumatta.

09.10.2014, kuulumisia

Talliaamun päätteeksi kävin oripihatolla vesiä viedessäni rapsuttelemassa Eikkaa. Muhku oli ollut melko vähällä käytöllä viimeaikoina, mikä alkoi jo näkyä lihaksissa. Sen pitäisi saada taas työtreeniä, mutta seuraavat työt johon tarvittaisiin hevosta ovat vasta jouluna, jolloin haetaan kuusi ja havuja hevosille metsästä. Täytyy siis kehitellä oriille jotain omaa tekemistä ja katsella jotain pieniä kisoja kalenteriin. Linkki tuli samalla hamuamaan taskujani ja sujautin sille huomaamattomasti pienen minttunamin. Vesiastia alkoi olla täynnä, joten kävin sulkemassa hanan. Nyt vielä iltaruuat valmiiksi ja sitten ehtii taas hetkeksi mennä suunnittelemaan toimintaa yksityishevosille.

04.07.2014, kuulumisia

Eikan ensimmäinen jälkeläinen putkahti tänään maailmaan. Ylisuloinen ori varsa on saanut nimekseen emänsä mukaan Seven Thousand Eleven ja on kasvattajan sanojen mukaan hieman kömpelö, mutta rohkea ja elämäniloinen tapaus. Säkäkorkeudeksi arvioidaan noin 170 senttimetriä, eli iso poika tästä on tulossa. Jäämme innolla seuraamaan, tuleeko varsasta kenties isänsä mukaan täysipäiväinen työhevonen, vaiko sittenkin tuleva valjakkokenttien valloittaja.

22.12.2013, söpöysnäyttelyt Pikkumyllyssä

Kaikkeen tuo hullu omistaja ryhtyykin! Kehtasi raahata minut, ison ja vaarallisen oriin söpöysnäyttelyihin! Noh.. Toiseksihan minä tietenkin tulin, enkä voi salata ylpeyttänikään. Tosin sijoitus oli helppo saavuttaa, osaanhan hurmata tuomarit muhkealla ulkonäölläni. Hävisin niukasti pienelle kirjavalle shetlanninponille, mutta olen ihan sinut sen kanssa. Kaikkihan tietävät, että ponit vievät aina tämmöiset söpöyskilpailut.

21.12.2013, jouluvaellus Mellonissa

Hytisimme tallin pihalla Kaman kertoessa ohjeita vaellukselle. Tämä oli jo kolmas kertani Mellonin vaellusretkellä ja tiesin hieman mitä odottaa. Talvisaikaan en tosin ollut alueen upeita maastoja vielä päässyt näkemään. Olin varustautunut toppatakilla, muhkealla tuubihuivilla ja talviratsastushanskoilla, pipoa ja villasukkia unohtamatta. Silti tuntui että pakkanen pääsi ryömimään vaatekerraston läpi ja lähes tärisin kylmästä. Onneksi luvassa oli myöhemmin kuumaa glögiä. Olin tälläkertaa lähtenyt reissuun tallin uudemman tulokkaan, Eikan kanssa. Muhkeakarvainen belgiantyöhevonen ei ollut purevasta pakkasesta moksiskaan, vaan seisoskeli innokkaana korvat hörössä, kuin kuunnellen Kaman ohjeistusta.

Matkaan päästyämme kylmyys vähän helpotti ja melko pian lähdimmekin ravailemaan, jotta ohutkarvaisemmatkin hevoset pysyisivät lämpiminä. Isokokoinen, ehkä vähän kömpelöltäkin vaikuttava orini pysyi hyvin muiden perässä rauhallisesti lönkötellen. Yhtäkkiä reilunkokoinen lumikinos tipahti ihan vieressämme olevalta kuusen oksalta räväyttäen oksan samalla suoraan Eikan kylkeen. Ori muljautti silmiään ja oli kovin järkyttyneen oloinen, mutta pakoyritys jäi tekemättä, kun ehdin onneksi reagoida tilanteeseen ensin. Sormeni olivat totaalisen kohmeessa kun viimein saavuimme levähdyspaikalle. Rakastan maastoretkiä, mutta melko ekstriimiä tämä silti oli näin kylmällä ilmalla. Hevoset sidottiin kiinni siksi aikaa, kun maistelimme kuumaa glögiä ja taivaallisen ihania joulupipareita. Vaihdoimme ratsastajien kesken kokemuksiamme vaelluksesta ja jokainen kertoi tietty innoissaan omasta hevosestaan. Yhtäkkiä yksi ratsastajista kiljahtaa ja hypähtää salamana pystyyn suurehkon kalliohalkeaman edustalla. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että jokin murisi luolassa. Emme jääneet ottamaan murinan alkuperästä selvää, vaan keräsimme tavarat ja lähdimme suosiolla jatkamaan matkaa. Kama kertoi, että toisinaan karhut heräilivät outoihin aikoihin talviuniltaan ja saattoivat olla hyvin aggressiivia sekaisin menneen vuorokausirytmin vuoksi..

Olimme jo lähellä Mellonia, kun tuli vihdoin sen aika, mitä kaikki olivat jo odottaneet. LAUKKASPURTTI! Lähdimme porukalla ylittämään suurta peltoa laukassa. Ainoana sääntönä oli olla tippumatta ja pysyä Kaman takana. Tulimme melko jäljessä Eikan kanssa, mutta nautin suuren orin voimakkaista ja suurieleisistä askeleista täysin siemauksin. Laukan aikana vilkaisin kerran sivulle ja olin näkevinäni punaisen hahmon kävelevän metsänreunassa. En miettinyt asiaa sen enempää, tuumasin sen olleen vain joku koiranulkoiluttaja tai lenkkeilijä. Vasta hidastaessamme käyntiin pellon toisessa päässä leikittelin ajatuksella, että olisin nähnyt ihka oikean tontun. Oli miten oli, vaellus ainakin oli mitä onnistuinein!

10.08.2013, kuulumisia

3-vuotiaaksi kääntynyt Eikka alkaa pikkuhiljaa aloitella työuraansa, aluksi helpoissa luokissa. Suloinen möhköfanttimme on osoittautunut erittäin lempeäksi, vaikkakin toisinaan hieman ylivilkkaaksi tapaukseksi. Oriksi Eikka käyttäytyy kumminkin todella mallikelpoisesti, eikä ole osoittanut mitään ikäviä tapoja käsitellessä. Orilla on tähän mennessä tehty paljon harjoituksia maastakäsin ja välillä ohjasajettu ja laitettu koppakärrytkin perään. Selässä ei ole vielä käyty, eikä mennäkkään ennen kuin Eikka on reilusti yli kolmen vuoden. Tähänastisen perusteella en usko, että selkäänmenosta tulee mitään ongelmia, ori on kuitenkin hyväksynyt kaikki uudet asiat mukisematta. Eilen tosin työnteko ei oikein huvittanut ja jolppi rynnisteli laitumella karkuun minkä kintuistaan pääsi. Päätettiin pitää pari päivää ansaittua taukoa töistä, onhan nuori ori jo kehittynyt huimasti.