18.10.2016

"Perrmanto!!"
Komeasti kaikuvan manauksen saattelemana pihaan ravasi punarautias suomenhevosori valjaat perässä heiluen. Pian hevosen jäljessä hölkkäsi äreän oloinen isäntä. Juuri pihaan ajaneesta tummanpunaisesta Amarokista naureskellen noussut nelikymppinen mies pysäytti oriin vaivattomasti ja tarrasi sen ohjaksista kiinni.
"Mitäs sie Lauri oikeen pelaat tääl näiten hevosten kans?" mies röhötti.
"Pirä Timo vaa suus soukemmalla ja vie vaikka se hevoin tallii joutessais", Lauri murisi.
Timo Kalte oli juuri kääntymässä oriita kohti, kun hevonen varoittamatta kavahti pystyyn ja karkasi paikalta.
"No mitä helv-", mies jäi tuijottamaan pakenevan hevosen perään niskaansa hieroen.
Laurin teki mieli näpäyttää naapurin isäntää tämän huolimattomuudesta, mutta hevonen oli tosissaan saatava kiinni, ennen kuin se sotkeutuisi perässä laahaaviin ohjaksiin. Perheen nuorimmainen astuikin juuri parahiksi pihalle ihmettelemään ulkoa kuuluvaa meteliä.
"Mirka! Hae Petri ja tulkai auttamaa! Reetu on irti lampolan viäres!", Lauri huusi juostessaan jo ikäisekseen kovaa vauhtia Timon perässä.
Sanaakaan sanomatta Mirka kääntyi kannoillaan ja pian he juoksivat isänsä ja Kaltteen isännän perässä lampolalle, jossa Reetu seisoi avatun säilöheinäpaalin luona ahtaen heinää sisuksiinsa. Yhteisestä sopimuksesta kiinniottoryhmä saartoi oriin ja lopulta Lauri sai kuin saikin tartuttua sitä ohjaksista.
"Kiinne on! Timo tuu toisee puolee", Lauri huolehti ja lopulta ori saatiin turvallisesti karsinaansa.

"Miten se nyt noin? Reetuhan on ollut tosi hyvä viime aikoina?" Mirka ihmetteli koko konkkaronkan istuessa tuvan pöydän ääressä kahvilla.
"Ne ol taas ne perhanan mopopojat. Säikyttelemäs hevosii ja kunniallisii ohjastajii", isäntä marisi.
"Jos ne ol ne Hirvelän pojat ni min täytyy käydä vähän keskustelemas Hirvelän isännän kans", Timo totesi mietteliäänä. "Mut sit vartenhan mie tänne oikeestaan tulinkii."
Lauri laski lusikkansa puoliksi syödyn kakkupalan viereen.
"Mitä se Hirvelä on taas menny tekee?" hän kysyi.
"Metästysmaista. Sitä vaan, ettei Hirvelän kärrytiellä enää hiittailla", Timo sanoi vakavana.
"Joka syksy sama juttu!" Lauri puuskahti. "Ei kyllä mie lähren mukaa."
"Malttakaahan nyt vielä, täältä tulisi tätä omenapiirakkaa", keittiöstä liihotellut Vilja sanoi.
"No josko vielä pala sitä", Timo naurahti ja hymyili emännälle.
Miesten kahvitellessa Mirka ja Petri päättivät lähteä hakemaan matkalle jääneitä ravikärryjä.
"Otetaan Lohtu mukaan, se voi vetää kärryt takaisin kotiin", Mirka ehdotti ja suuntasi suomenhevostamman tarhalle.
Yhdessä he valjastivat tamman tallin käytävällä ja Mirka ohjasti sen ulos. Lauri oli maininnut tippuneensa kyydistä Rajajoen ladon luona, joten sinne he suuntasivat. "Voi itku! Kärryt ovat tuhannen päreinä!" Petri parahti.
"Kotiin ne on silti saatava", Mirka tuumi. "Onhan tuossa sen verran aisaa, että saadaan se sidottua Lohdun valjaisiin jotenkin. Kyytiin ei kyllä parane mennä."
Varovasti Mirka talutti rauhallista tammaa takaisin kotiin Petrin kannatellessa kärryjen toista puolta, jonka pyörä oli pahoin vääntynyt.

Pihalla Kaltteen ja Lapin isännät olivat molemmat nuoria vastassa.
"Permanto! Siinä men hyvät kärryt!" Lauri tuskaili.
"No eläpä hätäile. Kyllä tuon viälä korjattua saa", Timo lohdutti. "Mutta otetaampa kärryt tuonne lavalle kyytiin, niin on Hirvelän isännälle vähän todistusaineistoa niiden hunsvottien moposeikkailuista!"
Yhteistuumin miehet kippasivat kärryt Amarokin lavalle ja kapusivat lava-auton hyttiin. Toivottavasti talviset rekiretket Hirvelän metsäteillä eivät jää tänä talvena välistä, Mirka ajatteli.

16.07.2016

Elämä Tikkalammella alkoi taas vihdoin normalisoitua. Vanhaan kivitalliin oli muuttanut viime viikkojen aikana kolme uutta hevosta ja tallin takana tyhjillään oleva pihattotarhakin oli saanut kaksi uutta asukasta. Unelma työhevostilasta oli melkein toteutunut. Olihan tilalla toki kaksi hevosta ennestäänkin, mutta Loitsu-tamma ja pohjoisruotsinhevosruuna Vantte olivat molemmat ennemmin harraste- ja kotikäyttöön soveltuvia. Kummastakaan ei oikein ollut vaativiin työhevosluokkiin, joihin Lauri kaipasi kunnon työhevosta. Ei sillä, että noissa kahdessa olisi ollut jotain vikaa. Ehei, isäntä rakasti hevosiaan. Erityisesti kilttiä ja luotettavaa Loitsua, joka oli asunut tilalla lähes yhtä kauan kuin Lapin perhe.

Lauri nojaili pihattotarhan aitaan ja katseli kahta tummaa raudikkoa, jotka mutustelivat juuri jaettuja päiväheiniä hyvän etäisyyden päässä toisistaan. Pronssi ja Raikulipoika olivat molemmat tulleet tallille samalla viikolla. Oriit olivat osoittautuneet lähes toistensa vastakohdiksi. Pronssi oli herkkä, kiltti ja oman arvonsa tunteva. Reetuksi ristitty Raikulipoika taas oli kuin omapäinen ja rajojaan koetteleva teini. Ja nuorihan Reetu olikin. Vasta kolmivuotias. "Meinaatko kokeilla sitä tänään?"
Isäntä hätkähti hieman taakseen hiipineen tyttärensä kysymystä.
"Juu. Mut kärryil vaa. Ei ton selkää viälä uskalla tyävaljaita pistää. Rikkos ne vaa."
"Mutta sitähän oli vissiin ajettu kotitallillaan?"
"No juu viime vuan. Vähä liia nuarena, jos minult kysytää. Kaksvuotiaan lihaksisto viäl kehittyy, ei sen pitäs viäl vetää raskast kuormaa", Lauri tuumaili. "Mut nyt mie meen kyl kahville. Ja sit täytyy pistää vermeet valmiiks ajoo varten."

Mirka jäi vielä isänsä jälkeen katsomaan hevosia. Hänestä oli mukavaa, kun talliin tuli uusia työhevosia. Äiti taas päivitteli, kuinka heillä riittäisi aika ja energia hevosiin, kun lampaatkin piti hoitaa. Ja pellot. Mutta Mirka uskoi isänsä selviävän usean hevosen hoidosta. Sitä paitsi osallistuisihan hänkin hevosten hoitoon, ainakin kunnes muuttaisi pois kotoa. Ehkä velikin innostuisi hevosista nähdessään vihdoin niitä oikeissa työhevoskilpailuissa. Mirkaa vanhempi Petri oli aina ollut kiinnostuneempi traktoreista ja kasvinviljelystä, kuin tilan eläimistä. Tämä huolestutti isäntää, sillä hän ei haluaisi eläinten katoavan sukupolvenvaihdoksen myötä.
"Täällähän sä oot. Äiti kysyy sua kahville", ruskeatukkainen poika lähestyi Mirkaa.
"Joo mä tulen. Kattelin vaan näitä uusia oreja."
"Toi tummanpunanen on ihan pimee", Petri totesi katsellen, kun Reetu yritti ajaa Pronssia pois heinäkasalta.
Vanhempi Pronssi näykkäisikin nuorta oriita kipeästi lavasta ja käänsi tälle takapuolensa. Hämillään Reetu perääntyi ja käveli sitten nöyristellen pihattoon Pronssin jatkaessa heiniensä mutustelua.
"Kyllä mä luulen, että Pronssi laitta sen kuriin", Mirka naurahti. "Sitä paitsi isä meinaa ajaa sillä tänään."
"No se on kyllä nähtävä. Toivottavasti se ei vaan riko itteään", Petri sanoi mietteliäänä. "Mutta tuus nyt. Kahvi jäähtyy ja mun pitää lähtee kohta taas ajamaan heinää."
Sisarukset jättivät hevoset tarhaansa ja lähtivät yhdessä kävelemään kohti taloa.