Mörkövaaran Kipinöivä

virtuaalihevonen - a sim-game horse



rotu suomenpienhevonen rekisterinumero VH18-018-0592
sukupuoli tamma omistaja Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri 142 cm, punarautias kasvattaja Mörkövaara
syntymäaika, ikä 09.03.2018, 4 vuotta (4v 09.06.2018) koulutus yleispainotteinen / He A, 90 cm
9 sijoitusta


img

Eloisa ja utelias varsa. Emäänsä tullut touhutäti. Perinyt äidiltään myös hyvän hyppytekniikan irtohypytysten perusteella. Isän peruja taas ovat hyvät askellajit, joista etenkin laukka näyttää varsin laadukkaalta.



img img


Sukuselvitys

i. Mörkövaaran Kipinävahti
sh, 158 cm, klm, KTK-II
ii. VSN World Champion Vähäpellon Havuveikko
sh, 158 cm, m, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, First Champion
iii. VSN World Champion Suviveikko
sh, 158 cm, m, KTK-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, First Champion
iiii. Kesäveikkoevm
iiie. Suvivirsievm
iie. Havuhattara
sh, 154 cm, vprt, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, Quality
iiei. Havukainenevm
iiee. Hattaravillaevm
ie. Mörkövaaran Lystikäs
sh, 158 cm, prt, KTK-III, SLA-I*, YLA2, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II
iei. Pellonpekko
sh, 159 cm, klm
ieii. Penharttievm
ieie. Metsäkeijuevm
iee. Sinitian Taiga
sh, 158 cm, rt, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
ieei. Talviaikaevm
ieee. Sinitian Hallaevm
e. Mörkövaaran Nam-Nam
sph, 141 cm, prt, KTK-II
ei. Kuuralehdon Muskari
sh, 153 cm, rt, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II
eii. Sumuvuorten Malkin
sh, 159 cm, rt
eiii. Morianevm
eiie. Sumuvuorten Merillaevm
eie. Jokikunnan Raivi
sh, 157 cm, rt
eiei. Heltilän Timjamievm
eiee. Mikla Neitievm
ee. Sylvin Suklaahattara
sph, 147 cm, prt, SLA-II, KRJ-I, ERJ-II
eei. Papiidipaadi
sph, 146 cm, rt
eeii. Päivien Rälläevm
eeie. Kotamäen Valssievm
eee. Hattarainen
sph, 144 cm, rt, YLA2, SLA-I, KRJ-II
eeei. Karhunkaatajaevm
eeee. Terälän Kauninkainenevm

Jälkeläiset

Kipa ottaa vastaan 3-polvisia suomenhevosoreja. Tamma on tarjolla myös liisaukseen, kysy lisää sähköpostilla!


s. 27.06.2022 o. Jukolan Kanelikierre i. Runon Kanelipulla -


Kilpailukalenteri

2 ERJ-sijoitusta, 7 KRJ-sijoitusta, 0 VVJ-sijoitusta, 0 tarinakilpailua
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset, paitsi tarinakilpailuista.

16.02.2019 ERJ, Tiiron ratsutalli, 80 cm, 6/40
16.01.2022 ERJ, Mandelbacke, 90 cm, 1/4


Näyttelytulokset

31.03.2018 VSR, Rotunäyttely, II-palkinto (tuom. Lissu T.)

11.02.2019 KRJ, Team J&K, Helppo A, 4/40
15.02.2019 KRJ, Team J&K, Helppo A, 6/40
16.02.2019 KRJ, Team J&K, Helppo A, 5/40
23.02.2019 KRJ, Moana part breds, Helppo B, 1/40
24.02.2019 KRJ, Moana part breds, Helppo B, 4/40
31.01.2022 KRJ-cup, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A, 12/215
16.02.2022 KRJ, Divisioona, Helppo A, 2/40

00.00.2022 VVJ, Paikka, luokka, -/-


Valmennukset


00.00.2018, valmennus, valmentajana Valmentaja

valmennus



Päiväkirja


16.01.2022, puhdas rata Mandelbackessa

Tammikuun ja samalla koko vuoden kolmantena viikonloppuna pakkasimme Jukolasta pienen hevosvalikoiman autoon ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata. Upeassa Mandelbackessa järjestettiin kilpailuviikonloppu, jossa lauantaina kilpailtiin kouluratsastuksessa ja sunnuntaina puolestaan esteiden parissa. Moni pitäisi vähän hulluna ajaa Ylitorniosta Ahvenanmaalle yhden kisaviikonlopun takia, mutta olin aina palanut halusta vierailla Mandelbacken upeilla moderneilla tiluksilla ja samalla tutustua netissä ihailemani tallin upeisiin hevosiin - varsinkin oreihin. Jukolassa ei ole syntynyt kasvatteja hetkeen ja varsakuume alkoi jo pikku hiljaa kolkutella. Täällä Lapin suunnilla ei myöskään ollut tällä hetkellä kilpailuja tarjolla ja hevoset oli talven aikana viritelty kisakuntoon, joten päätös pienestä reissusta oli melko selvä.

Tyhjin käsin ei myöskään tarvinnut palata kotiin. Kipa pääsi yllättämään sunnuntaina 90 cm esteluokassa ja voitimme tamman vähäisestä kisakokemuksesta huolimatta koko luokan! Suorituksesta tienasimme 150 v€ sekä sinivalkoisen ruusukkeen.



17.09.2018, maastakäsinkurssi Ristikalliossa

Meri ja minä suuntasimme Kipan ja Humun kanssa yksipäiväiselle rennolle maastakäsittelykurssille Ristikallioon. Harjoitukset tulivat nuorten hevosten kanssa tarpeeseen. Muistoksi saimme vielä mukaan tallin satulahuoneessa kurssipäivän lopuksi tehdyt hauskat adjektiivitarinat.

Olin huomannut kipakasta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin napakassa Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin ruskaiseen puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä hyytävän hevoseni Kipan mukaan.

Kipa oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen reippaassa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen tyytyväiseen kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion punertava omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni kovaääniseen karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat. Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle, jonka pohja oli sateiden jäljiltä laadukkaassa kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön. Hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään.

Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin musta hevonen lähti kuin nato-ohjus heti kun reibili sanoi, että saa alkaa kävelemään. Se oli bongannut kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin että minä ja väsynyt hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Kipa oli todella imarteleva ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se kävi jälleen hieman piehtaroimaan, ja oli nyt jo todella tammamaisen kuran peitossa. Sitten kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä.

Kun kaikki uudet ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet yllättävät hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaan oloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaanoloharjoituksessa täydellisesti. Hapan hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaan olo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta makea päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä sinisen hevoseni Ristikallion oritallin mukavassa pesukarsinassa ja lastasin sitten Kipan kuljetuskoppiin, jotta matka kohti onnellista kotia saattoi alkaa.



12.03.2018, uutta tulokasta katsomassa

Meri parkkeerasi vieraan tallin pihalle ja sanaakaan sanomatta nousimme autosta. Matka Itä-Suomeen oli ollut pitkä, mutta toivottavasti vaivan arvoinen. Ainakin mahdollisen tulevan jukolalaisen lapsuudenkodissa oli upeat puitteet. Tallitietä reunustivat suuret laitumet ja pihaan saapuessa silmät osuivat ensiksi valtavaan tallirakennukseen, ja sen takaa pilkottavaan moderninnäköiseen maneesiin.
"Ompa hieno paikka", Meri hymyili.
"Eipä tässä muuta osaa sanoa", naurahdin. "Mistä me saataisi Jukolaan tuollainen maneesi sen vanhan rohjon tilalle?"

Lähdimme kävelemään tallirakennusta kohti, josta löysimmekin tallin omistajattaren, tvishan. Iloinen omistajatar esitteli meille ensin lyhyesti tallia ja tiluksia.
"Vau, katso Meri! Siinä on Takatalvi!" hihkaisin kuin pikkutyttö äkätessäni takavuosien kilpakentiltä tutun jalostusoriin yhdessä karsinassa.
"Joo, Tauno tuli meille aikanaan ratsukoulutettuna kasvattajaltaan Talvivaaran Jukalta. Sen kanssa on kierretty melkein kaikki mahdolliset lajit", tvisha esitteli. "Nykyisin pappa viettää jo rauhallisia eläkepäiviä."
"Harmi, ettei siitä ole enää varsaa kaupan... Olisin heti vienyt yhden taunolaisen Jukolaan!" vannoin silmät säihkyen.
"Älä huoli, kyllä meillä on muitakin hyviä isäoreja, kuin tämä Tauno", tvisha nauroi.

Seuraavaksi tvisha ohjasikin meidät pihatolle katsomaan myytäviä varsoja. Sen takiahan tänne oli alun perin lähdettykin.
"Noita kolmea olin miettinyt sulle sopivimmaksi. Tuo pieni musta on Nopparuletista, joskin värin se on perinyt emältään. Vähän isompi rautias tuolla on Kuuraparrasta, ja siitä tuleekin varmasti hyvä hyppääjä. Sitten on vielä tämä pienempi raudikko, jonka isä on Kipinävahti ja emä meidän huippusymppistamma Nami. Molemmat vanhemmat kantakirjattuja totta kai...", tvisha esitteli ylpeänä.
Viimeisenä esitelty suloinen pikku-rautias tuli uteliaana luoksemme tvishan kertoessa kasvateistaan ja nuuskutteli toiveikkaina taskujani. Puolet kasvattajan puheista taisikin mennä ohi korvieni pallutellessani maailman suloisinta pikkuvarsaa.
"...ja tämä kipinävahtilainen jää melko varmasti pienhevosmittoihin", tvisha päätti juuri esitelmänsä.
"Onko sen emä-", Meri aloitti kysymyksensä, mutta keskeytin tallimestarin.
"Tämä se on. Tämä pieni rautias tulee meille", ilmoitin ja katsoin suu auki jäänyttä Meriä.
"No niin kai sitten...", tämä tokaisi silmiään pyöritellen.
Nainen ei pitänyt yhtään tästä impulsiivisesta ostotavastani. Niimpä ryhdyimme väsäämään tvishan kanssa kauppakirjoja ja jäimme jännityksellä odottamaan tulokkaan saapumista tänne pohjoiseen.



Kuvat © VRL-06066 (luvat on)

VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2022 | lue lisää tekijänoikeuksista