otsikkokuva

Riiviöiden Leonartti

virtuaalihevonen - a sim-game horse




rotu suomenhevonen rekisterinumero VH13-018-0822
sukupuoli ori omistaja Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri 150cm, tummanpunarautias kasvattaja Riiviöt
syntymäaika, ikä 10.07.2013, 18 vuotta (3v 01.08.2013) koulutus yleispainotteinen / He A, 90cm, Vaativa
Champion, KTK-II, SV-I, 139 sijoitusta


Sh-varsojen arviointitilaisuus 15.08.2013:
rakenne 8, suku 8, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7 + 7 (64.036%) = 45 pistettä, SV-I

Suomenhevosoriiden kantakirjaustilaisuus 10.12.2014:
19 + 19 + 16 + 19 = 73 pistettä, KTK-II

Champion-arvonimi myönnetty 27. kesäkuuta 2017



img

Leo on sellainen kiltti ja suloinen höpsö, jonka häsläys ylittää toisinaan omistajansa sietokyvyn. Toisinaan ori käyttäytyy kuin pahainen hermoheikko täysiverinen ja säpsyy väärinpäin olevaa talikkoakin. Useimmiten taas ollaan niin kilttiä ja varmaa suomenhevosta kun vain voi olla. Ori vaatii hyvähermoisen omistajan, mutta kun tämän kanssa on hetken touhunnut, ei sitä oikein voi loppujen lopuksi olla rakastamattakaan.

Hoitotilanteissa herra seisoo useimmiten käytävällä kiinni molemmin puolin ja siihen se on tottunut. Käytävältä näkee lähes joka suuntaan, eikä turhia tarvitse sählätä ja tuijotella. Niin Leohan on myös äärimmäisen sosiaalinen ja puhelias tapaus, ja asiaa kyllä riittää jos talliin tulee joku kaveri seuraksi. Karsinassakin orin voi varustaa, mutta se alkaa helposti stressaamaan jos tallissa on paljon hälinää. Kaikki hoitotoimenpiteet ori antaa suorittaa vastalauseitta, mutta kavioiden putsaus tuottaa toisinaan ongelmia ja menee joskus salitreenistä, mikäli herra päättää valita hoitajan nojapuukseen. Suitset ja satula otetaan hyvin vastaan, eikä vyön kiristyskään ole inhottava asia, kun siihen on pienestä pitäen totuteltu. Taluttaessa ori seuraa pitkällä narulla perässä kuin koira, niin kauan kunnes näköpiiriin tulee jotain mielenkiintoisempaa. Maneesiin ja kentälle tullessaan asiasta on lähes aina ilmoitettava kuuluvalla hirnahduksella. "Ovi aukeaa" -huudot korvautuvatkin useimmiten Leon toimesta. Muista hevosista ori pitää ja on vähän liiankin innokas tunkemaan turpaansa joka paikkaan. Muut eivät orin innokkuudesta aina piittaa ja se saakin yleensä kaviosta, ennenkuin uskoo ettei kaikkien viereen voi mennä kyhnäämään. Jukolan suokkilaumaan Leo on onneksi sopeutunut jo oikein hyvin.

Ratsastaessakin orin sähläluonne tulee välillä esiin, ja sen keskittymiskyky on joskus aivan nollilla. Tarpeeksi usein pidettävät vapaapäivät ja rauhalliset maastolenkit ovat kuitenkin osoittautuneet hyväksi sen psyykkeelle ja työnteko sujuukin hermojenlepuutuspäivien jälkeen paremmin. Suomenhevoselle tyypilliseen tapaan ori on melkoinen monitaituri ja taipuu koulussa Helppoon A:han ja hyppää lisäksi 90cm ratoja. Myös maastoesteet sujuvat, joskin niillä estekorkeus jää 80 senttiin, sillä ori on maastoesteillä vähän epävarma. Koulu sujuu hyvinä päivinä oikein hyvin ja etenkin orin väistöt ovat kaunista katseltavaa. Leo saattaa kuitenkin turhautua helposti koulukiemuroihin, jos tehtäviä tulee liikaa samalla kertaa, jonka vuoksi orin koulutuksen kanssa on edetty melko verkkaisesti. Esteet tuntuvat olevan pojalle oikein mielekästä puuhaa ja sillä on hyvä ja ilmava tyyli hypätä. Radoilla on helppo myös keskittyä enemmän teiden ratsastamiseen, sillä ori ei kieltäydy juuri koskaan. Leoa on myös kokeiltu kärryjen edessä, josko siitä joskus olisi isänsä tavoin valjakkoajoon. Ravikärryjä ei ori kuitenkaan peräänsä huolinut, vaan se meni kevyistä koppakärryistä aivan sekaisin. Jostain syystä painavammat valjakkokärryt ja reki ovat kuitenkin ihan ookoo, ja ori toimiikin talvisin usein Sampan rekihevosena. Kilpailupaikalla ori on alkuun todella jännittynyt, mutta päästessään verryttelyalueelle työskentelemään, se alkaa pikkuhiljaa rentoutua. Suorituksissa tulee joskus pikkuvirheitä, mikäli ori ei jaksa keskittyä, mutta useimmiten ori antaa kilparadoilla parastaan.



img img


Sukuselvitys

i. Kalevan Ujo-Lemminkäinen
sph, 146cm, rt, KTK-II, YLA2, SLA-II, KRJ-II
ii. Kalervon Poika
sh, 155cm, rt
iii. Kalervoevm
iie. Sadun Kertomusevm
ie. Troijan Neito
sh, 155cm, prt
iei. Valopoikaevm
iee. Troijaevm
e. Riiviöiden Pella
sph, 144cm, m, KTK-II, SV-II, SLA1, KRJ-II
ei. Ch Pormestari
sh, 158cm, m, KTK-III, YLA2, KRJ-II
eii. Puolimielievm
eie. Tiukuvilmaevm
ee. Perhosvaikutus
sph, 142cm, rt, SLA-II, YLA2
eei. Eerikin Totuusevm
eee. Kuudes Aistievm

iii. Kalervo oli perusrautias suomenhevonen ja oikea tankki. Se meni ulkonäkönsä puolesta täysin työhevosesta. Kiltti se oli kuin mikä ja naapurin pikkulapset kävivät usein kesällä istuskelemassa sen selässä laitumella. Kalervon omisti muuan Husakan Pertti niminen maatilan isäntä, jolle hevonen oli vielä lähes yhtä tärkeä työväline kuin ennenvanhaan. Ei Kalervo sentään kyntöhommiin enää joutunut, mutta talvella se veti mielellään reellä puita metsästä ja kesäisin kuskasi muutamat pikkupaalit pellolta kuivuriin. Kotitilalleen Kainuuseen Kalervo tuotiin varsana Pohjanmaalta, jossa se syntyi 70-luvun puolivälissä. Se pysyi koko ikänsä orina, sillä Husakka ei katsonut tarpeelliseksi ruunata sitä luonteensa vuoksi. Tuohon aikaan ei näille hevosille enää työmielessä ollut juuri tarvetta, mutta Husakan naapurissa asui monta nuorempaa työhevoskisoissa käyvää harrastelijaa, jotka olivat kiinnostuneita Kalervon jälkeläisistä. Niimpä isäntä päätti teettää orista parit varsat kiinnostuneille. Toinen varsoista, Kalervon Poika, ei kuitenkaan menestynyt niinkään työhevoskilpailuissa, joten se myytiin parin mutkan kautta ratsuksi meille Jukolaan. Kalervo lopetettiin isännän jäädessä eläkkeelle kotitilallaan samoihin aikoihin orin kanssa asuneen ruunan kanssa.

iie. Saduksi ristitty rautias iso tamma Sadun Kertomus oli pitkään ratsastuskouluhevosena, ennen kuin sen osti eräs kainuulainen tilanomistaja ratsuksi tyttärelleen. Mitään kummempia koululiikkeitä tamma ei koskaan osannut, mutta tytär kuitenkin innostui käymään sillä muutamissa seurakilpailuissa ja kouluttamaan sitä pidemmälle. Kouluratsua Sadusta ei koskaan tullut, mutta 80 senttisiä esteitä se hyppäsi oikein mukavasti ja sijoittuikin välillä samantasoisissa luokissa. Tamma jätti jälkeensä kaksi varsaa, josta piti tulla isännälle työhevoskisojen palkintohai. Toisin kuitenkin kävi ja vetohevoseksi kelpaamaton Kalervon Poika myytiin eteenpäin Pohjoiseen. Isäntää tilanne harmitti, mutta hän päätti yrittää vielä kerran ja toisesta varsasta tulikin oikea vetojuhta. Satu lopetettiin kunnioitettavassa 30-vuoden iässä kotitilallaan.

iei. Troijan isä, vaaleanrautias ja liinaharjainen Valopoika, oli aikoinaan menestynyt ravihevonen, mutta pisti kahdeksanvuotiaana stopin juoksemiselle. Omistajan mukaan ori kyllästyi, eikä hän enää aikonut pakottaa sitä juoksemaan. Keräsi se kasaan ihan hyvän potin ennen uran loppumista, 80 000 markkaa. Entinen ravuri myytiin yksityishevoseksi Tiina Verkki nimiselle naiselle, joka alkoi kouluttaa orista ratsua. Nainen sai monipuolisesta Valopojasta koulittua kelpo kouluratsun ja ori starttasi korkeimmillaan Helppo A tasoisissa alueluokissa. Verkki ei tahtonut ruunata oria, sillä sen komea ulkomuoto ja eteenpäinpyrkimys olisivat saattaneet kadota. Niimpä Valopoika sai pitää sukukalleutensa ja pääsi tapamaan jopa muutaman tamman ennen surullisen aikaista menehtymistään kuljetusonnettomuudessa.

iee. Troija, jolta Troijan Neidon nimikin on peruja, oli sisukas punarautias pikkutamma. Tammaa kutsuttiin lempinimellä Roihu, johtuen sen tulisesta luonteesta. Tamma oli alkuun ratsastuskouluhevosena, mutta sen nakellessa tarpeeksi ärsyttäviä pikkutyttöjä alas tunneilla, päätyi edellinen omistaja myymään sen yksityiskäyttöön. Uudella omistajallaan se, yllättävää kyllä, rauhoittui silminnähden, eikä enää protestoinut joka asiaa ratsastustilanteissa. Uusi omistaja tuli siihen tulokseen, ettei tammalle vaan kertakaikkiaan sopinut stressaava tuntihevoselämä, vaan se tarvitsisi yhden sille sopivan ratsastajan. Tamma oli hyvin herkkä ratsastaa ja siltä löytyi myös erittäin kauniit liikkeet riehumisen loputtua. Omistajatar nosti Roihun tasoa Helposta C:stä Helppoon A:han ja starttasi sillä muutamat seura- ja aluekilpailut. Pääosin tamman elämä oli kuitenkin rentoa ja se sai viettää paljon aikaa laitumella tammalauman kanssa ja välillä maastoillen ja rennosti työskennellen. Troijan Neito jäi Roihun ainoaksi jälkeläiseksi, jonka uusi omistaja päätyi myymään pois Roihun kuoltua.

eii. Puolimieli on tummanruunikko, isokoinen suomenhevonen. 160 cm korkea hevonen on rakenteeltaan kuitenkin melko urheilullinen ja lihaksikas, joten liian massavaksi tämä herra ei ole käynyt. Puolimieli on kouluratsastukseen painottunut ori, joka hurmaisi kenet tahansa niin ulkonäöllään kuin luonteellaankin. Se on nimittäin luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja rauhaa rakastava, joskin toisinaan myös orimaisen egoileva ja melko vauhdikas. Yhteistyökykyinen ja hieno ori on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativissakin luokissa, joten kapasiteetti siltä ei hevillä lopu kesken. Puolimieli on myös tunnettu ori jalostuksessa, ja se on saanut jo tähän mennessä toistakymmentä jälkeläistä. Jälkeläisilleen ori periyttää useimmiten melko tummaa väriään, sekä hyvää luonnettaan.

eie. Tiukuvilma ei ollutkaan mikään turha suomenhevostamma! Väriltään se oli musta, säkäkorkeutta löytyi 155 cm. Tiukuvilma oli ihan mielettömän kaunis suomenhevonen, joka ihastutti aivan takuuvarmasti jokaisen ihmisen. Se oli hyvinkin kaunis rakenteeltaan, puhumattakaan ilmeikkäästä päästä ja suurista silmistä. Tiukuvilma oli esteratsastuspainotteinen, ja se kilpaili aina 110 cm korkeissa rataesteissä saakka. Tiukuvilma oli ikänsä yksityisessä omistuksessa, mutta tästä huolimatta se on päässyt jatkamaan sukuaankin kohtalaisen aktiivisesti. Tammalta löytyy nimittäin viisi jälkeläistä ympäri Suomea. Tiukuvilma oli luonteeltaan kohtalaisen itsepäinen ja räväkkä, mutta kuitenkin ihmisiä kohtaan kiltti ja ratsastaessa toimiva peli. Se nautti suunnattomasti hyppäämisestä, minkä takia tamma varmasti pärjäsikin esteradoilla. Näyttelyissä Tiukuvilma ei juurikaan käynyt, mutta kantakirjaustilaisuudessa se kantakirjattiin ratsusuunnalle II-palkinnolla.

eei. Eerikin Totuus oli pienikokoinen ja siro suomenpienhevosori. Säkäkorkeutta tältä sirolta herrasmieheltä löytyi vaivaiset 140 cm, mutta egoa sen sijaan löytyi varmasti useankin kymmenen metrin sijasta. Taunoksi kutsuttu ori oli nimittäin todellinen junttura - siltä löytyi suomenhevosille perinteistä itsepäisyyttä, mutta ehkä vähän turhankin runsaasti! Ori oli kuitenkin rakenteeltaan aivan täysi kymppi, ja näyttelyissä se keräsi runsaasti ihailua niin tuomareilta kuin katsojiltakin. Tauno oli painottunut pääsääntöisesti kouluratsastukseen, mutta kilpaili silloin tällöin myös valjakkoajossa. Se sijoittui kouluratsastuksessa melko pitkälti vain helpoissa luokissa, vaikka se kilpaili myös vaativissakin luokissa. Tauno ehti saada elämänsä aikana toistakymmentä jälkeläistä, kunnes se valitettavasti menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin ollessaan 28-vuotias.

eee. Kuudes Aisti - upean, voikon värityksen omaava tamma syntyi vuonna 2008 alkuvuodesta. Sen kasvattaja oli nähnyt juuri syntymää edeltävänä yönä unta syntyvästä varsasta, mikä tulisi olemaan voikko tamma. Aamulla hänen mennessä talliin ruokkimaan hevosia, tallissa seisoi kuvankaunis pieni, voikko tammavarsa. Varsa nimettiin Kuudes Aisti-nimellä - vaikka Enneuni olisi ehkä ollut vielä parempi vaihtoehto... Joka tapauksessa, Kuudes Aisti oli kouluratsastukseen pääsääntöisesti painottunut ratsu, mutta se nähtiin muutaman kerran myös pienillä esteradoilla. Näissä se ei kuitenkaan sijoituksia niinkään kahminut osakseen, mutta kouluratsastuksen helpoissa luokissa se kyllä sijoittui ja menestyi. Näyttelyistä tamma keräili toisia ja kolmansia palkintoja, mutta kantakirjattavaksi sitä ei milloinkaan viety. 17-vuotiaana tamma jäi viimeistä kertaa siitoskäyttöön, ja sai tämän jälkeen vielä kaksi jälkeläistä. Yhteensä Kuudes Aisti siis varsoi seitsemän kertaa, joista jokainen on jäänyt eloon ja elänyt terveen hevosen elämän.

Emän puolen sukuselvitys © kasvattaja

Jälkeläiset

Leo on tarjolla jalostukseen suomenehevostammoille. Mikäli ori kiinnostaa, ota ihmeessä yhteyttä sähköpostilla.


s. 11.01.2016 o. Dahabun Nihilisti e. Claridgen Suomineito -
s. 08.06.2016 o. Riemu Lennartti e. Petäjän Riemuriina SLA-I, SV-II, EV-I, KEV-II
s. 14.06.2016 t. Huvitutin Taikahelmi e. Lakean Lumihelmi SV-II, sivut kadonneet
s. 19.03.2017 t. Ruuvallin Legioona e. Tuulenpesän Tähkäpää SV-III, KV-I
s. 01.04.2017 t. Tuulenpesän Pääsiäisnoita e. Vuornan Noitarumpu -
s. 21.04.2017 o. Adinan Leonardo e. Hunajamäen Helmipöllö -
s. 24.05.2017 o. Fiktion Laurentti e. Koistilan Arna -
s. 20.06.2017 o. Ketolan Leopold e. Tuulen Venla -


Kilpailukalenteri

43 KRJ-sijoitusta, 45 ERJ-sijoitusta, 4 MEJ-sijoitusta, 38 VVJ-sijoitusta, 8 VSR-sijoitusta, 2 tarinakilpailua
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset, paitsi tarinakilpailuista.

01.10.2013 KRJ, Stewart, Helppo A, 5/83
03.10.2013 KRJ, Stewart, Helppo A, 2/83
05.10.2013 KRJ, Stewart, Helppo A, 3/83
14.10.2013 KRJ, Bellgrove, Helppo B, 5/30
17.10.2013 KRJ, Bellgrove, Helppo B, 1/30
06.11.2013 KRJ, Pirunportti, Helppo A, 6/38
28.02.2014 KRJ Cup, Kilpailukeskus Ginger, Helppo B, 9/475
10.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 2/50
11.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 2/50
16.04.2014 KRJ, Cremlin, Helppo B, 1/50
31.05.2014 KRJ, Odelie's Loves, Helppo C, 2/50
06.06.2014 KRJ, Odelie's Loves, Helppo C, 3/50
25.07.2014 KRJ, Bridgeroom, Helppo A, 1/40
01.03.2015 KRJ, Holmberg, Helppo A, 6/60
05.03.2015 KRJ, Marvel Ponies, Helppo A, 2/60
12.09.2015 KRJ, Heili, Helppo A, 1/60
15.09.2015 KRJ, Heili, Helppo A, 3/60
16.09.2015 KRJ, Kaunovaara, Helppo A, 5/30
31.12.2015 KRJ Cup, Aittohaara, Helppo A, 19/377
31.12.2015 KRJ Cup, Hukkapuro, Helppo B, 3/378
31.12.2015 KRJ Cup, Hukkapuro, Helppo A, 30/420
01.03.2016 KRJ, Satumaja, Helppo A, 3/32
03.03.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Helppo A, 2/30
04.03.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Helppo A, 5/30
06.03.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Helppo A, 2/30
07.03.2016 KRJ, Hervannan Oriasema, Helppo A, 4/30
12.03.2016 KRJ, Kuuralehto, Helppo A, 6/40
14.03.2016 KRJ, Kuuralehto, Helppo A, 1/40
23.03.2016 KRJ, Moondance, Helppo A, 4/40
25.03.2016 KRJ, Moondance, Helppo A, 5/40
26.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 1/30
27.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 1/30
28.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 2/30
28.03.2016 KRJ, Moondance, Helppo A, 3/40
30.03.2016 KRJ, Kaunovaara, Helppo A, 2/30
02.04.2016 KRJ, Kaunovaara, Helppo A, 5/30
06.04.2016 KRJ, Kisakeskus Sitruuna, Helppo A, 1/30
06.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 7/49
08.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 5/49
09.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 7/49
10.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 2/49
31.08.2016 KRJ Cup, Runoratsut, Helppo A, 21/355
31.03.2017 KRJ Cup, Hukkapuro, Helppo B, 6/304


16.09.2013 ERJ, Minnantila, 90cm, 2/42
19.09.2013 ERJ, Minnantila, 80cm, 1/38
20.09.2013 ERJ, Minnantila, 90cm, 5/42
15.10.2013 ERJ, Takamaiden Suomenhevoset, 90cm, 6/50
16.10.2013 ERJ, Takamaiden Suomenhevoset, 90cm, 1/50
29.11.2013 ERJ, Riihikorpi, 90cm, 4/30
01.12.2013 ERJ, Satulinna, 80cm, 4/50
06.03.2014 ERJ, KK Bailador, 80cm, 2/61
28.03.2014 ERJ, Tuulenpesä, 90cm, 1/34
05.07.2014 ERJ, Virtuaalitalli Wuki, 80cm, 6/40
12.07.2014 ERJ, Ultimate Sporthorses, 80cm, 4/48
20.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 2/28
21.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 2/28
24.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 1/22
25.07.2014 ERJ, Kadotetut Suomenhevoset, 90cm, 5/30
26.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 1/24
28.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 4/22
29.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 4/22
11.02.2015 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 3/30
13.02.2015 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 4/30
15.02.2015 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 3/30
15.02.2015 ERJ, Huvitutti, 80cm, 5/43
19.02.2015 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 4/30
22.02.2015 ERJ, Marvel Ponies, 90cm, 2/60
23.02.2015 ERJ, Huvitutti, 80cm, 4/43
08.03.2015 ERJ, Skyline Sporthorses, 80cm, 6/50
09.03.2015 ERJ, Skyline Sporthorses, 90cm, 7/50
05.04.2015 ERJ, Minnantila, 80cm, 4/32
07.04.2015 ERJ, Minnantila, 80cm, 4/32
08.04.2015 ERJ, Thrillium, 80cm, 2/47
09.04.2015 ERJ, Rohkelikko, 90cm, 1/40
16.04.2015 ERJ, Rohkelikko, 90cm, 2/40
17.04.2015 ERJ, Rohkelikko, 90cm, 1/40
28.04.2015 ERJ, Pappilan ratsastuskoulu, 90cm, 5/44
06.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 90cm, 2/28
07.09.2015 ERJ, Latun Talli, 80cm, 1/18
11.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 90cm, 3/28
13.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 90cm, 2/29
15.09.2015 ERJ, Moonrise, 90cm, 3/17
15.09.2015 ERJ, Ponitalli Usvala, 90cm, 3/19
16.09.2015 ERJ, Petäjävaara, 80cm, 4/30
17.09.2015 ERJ, Petäjävaara, 80cm, 5/30
30.03.2016 ERJ Cup, KK Bailador, 80cm, 6/88
31.05.2016 ERJ Cup, Ventos, 80cm, 10/171
30.06.2017 ERJ Cup, Kuuralehdon hevostila, 90cm, 11/126


Näyttelytulokset

02.05.2014 NJ, Kärmeniemi, MVA-SERT (tuom. Vibaja) (HUOM! VRL:ossa tuplana!)
02.09.2016 NJ, Loitsulähde, irtoSERT (tuom. Kati)
19.09.2016 NJ, Eelinniemi, irtoSERT (tuom. Jannica)

15.11.2013 Rotunäyttely, VSR, II-palk. (tuom. Jessika)
17.02.2014 MEJ, KK Bailador, 80cm, 4/27
18.02.2014 MEJ, KK Bailador, 60cm, 1/15
19.02.2014 MEJ, KK Bailador, 80cm, 3/27
19.01.2015 MEJ, Breawa, 90cm, 3/17


16.09.2015 VVJ, Wyat Shetlands, Vaativa yhdistetty, 4/40
17.09.2015 VVJ, Wyat Shetlands, Vaativa yhdistetty, 6/40
06.03.2016 VVJ, Mörkövaara, Vaativa yhdistetty, 3/40
20.03.2016 VVJ, Wyat Shetlands, Vaativa yhdistetty, 1/40
28.03.2016 VVJ, Viisikko, Vaativa yhdistetty, 3/29
19.04.2016 VVJ, Mörkövaara, Vaativa yhdistetty, 2/30
02.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 5/34
02.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 3/35
03.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 4/35
04.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 1/35
05.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 2/34
08.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 5/35
10.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 4/34
10.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 4/35
12.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa yhdistetty, 2/16
15.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa yhdistetty, 3/16
20.06.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa yhdistetty, 2/16
21.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 1/41
22.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
23.07.2016 VVJ, Breandan, Vaativa yhdistetty, 4/22
24.07.2016 VVJ, Wyat Shetlands, Vaativa yhdistetty, 6/40
25.07.2016 VVJ, Breandan, Vaativa yhdistetty, 1/22
27.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 4/40
28.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
28.07.2016 VVJ, Breandan, Vaativa yhdistetty, 2/22
29.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 3/41
30.07.2016 VVJ, Metsovaara, Vaativa koulukoe, 4/41
30.07.2016 VVJ Cup, Breandan, Vaativa yhdistetty, 6/97
27.08.2016 VVJ, Keilakunkku, Vaativa tarkkuuskoe, 1/37
23.03.2017 VVJ, Wild Side Cobs, Vaativa yhdistetty, 3/40
31.03.2017 VVJ Cup, Tuiskula, Vaativa yhdistetty, 10/100
05.07.2017 VVJ, Wild Side Cobs, Vaativa koulukoe, 5/30
06.07.2017 VVJ, Wild Side Cobs, Vaativa koulukoe, 5/30
09.07.2017 VVJ, Wild Side Cobs, Vaativa koulukoe, 4/30
09.07.2017 VVJ, Ketola, Vaativa koulukoe, 1/6
13.12.2017 VVJ, Duán Stable, Vaativa tarkkuuskoe, 5/30
15.12.2017 VVJ, Duán Stable, Vaativa tarkkuuskoe, 5/30
31.12.2017 VVJ Cup, Wyat Shetlands, Vaativa yhdistetty, 9/106


30.11.2013 VSR Cup, Koston Suomenhevoset, 80cm, 3/51
09.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 80cm, 1/9
13.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 80cm, 1/9
14.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 80cm, 2/9
30.09.2015 VSR Cup, Susiraja, 90cm, 3/56

31.03.2014 VSR Cup, Susiraja, Helppo A, 8/130
31.10.2014 VSR Cup, Susiraja, Helppo A, 1/87

23.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, Noviisi yhdistetty, 2/14


VSR:n ikäryhmäkilpailut, 5-vuotiaiden ryhmä
Koulukoe: 3/12, Estekoe: 2/12, Rakennearvostelut: I palk.
Kokonaistulos: 1/12 (8+9+10=27)


05.04.2014 tarinakilpailut (ERJ), Odelie's Loves, 80cm, 2/5
14.05.2014 tarinakilpailut (KRJ), Riiviöt, Helppo A, 4/17


Valmennukset


30.08.2016, kouluvalmennus, valmentajana Hapero

Ryhmävalmennukseen saapui tänään kolme Jukolan suomenhevosta: Viehättävän Ritari, Riiviöiden Leonartti ja Kalevan Joikutyttö. Valmennuksen teemana tänään olivat laukannostot ja ylipäätään laukkatyöskentely tarkoituksena saada nostot täysin puhtaiksi ja mahdollisimman täsmällisiksi. Laukassa tulisimme tekemään vähän temponvaihteluja ja tottakai myös siirtymisiä alas laukasta. Hyvä nosto on yhtä tärkeää, kuin hyvä siirtyminen takaisin raviin tai käyntiin. Alkuverryttelyn kolmikko sai tehdä suhteellisen vapaasti ja keskityin lähinnä seurailemaan vierestä ja parantelemaan ratsastajien istuntoja.

Riiviöiden Leonartti oli alkutietojeni mukaan pikkuisen sählä, mutta sillä tuntui olevan tänään vielä vilkaampi päivä ja ratsastaja joutui hikikarpalot ohimolla tekemään sen kanssa alkuverkassa töitä saadakseen orin edes vähän kuuntelemaan. Paljon mielummin Leo olisi mupeltanut ratsastajan jalkaa ja tuijotellut muiden ratsukoiden tekemisiä. Sitkeä työnteko onneksi palkittiin. Kun ratsastaja muisti olla kärsivällinen ja määrätietoinen, alkoi Leostakin löytyä työmoodi, jota sitten luonnollisesti heti hyödynnettiin.

Verryttelyssä laukka oli ollut melkoista koheltamista ja jalat solmussa räpiköintiä, joten aluksi haettiin ihan vain hyvä peruslaukka pääty-ympyrällä, ennen kuin alettiin työstämään yhtään mitään muuta. Toisilla laukkaaminen nostaa kierroksia, mutta Leolla onneksi päin vastoin. Tasainen tahti ja rento muoto alkoivat pian löytyä. Laukannostoja tehtiin lyhyen pohkeenväistön jälkeen, jolloin niihin saatiin tarkkuutta ja kunnon ponnistus sisätakajalalle. Siirtyminen sekä raviin että käyntiin laukasta sujui Leolta yllättävän hienosti! Koheltaminen vie voimia, joten jätimme tällä kertaa siirtymiset askellajin sisällä väliin ja siirryimme suoraan loppuverkkaan. Hyvää ja sitkeää työtä ratsastajalta!



09.03.2014, maastoestevalmennus, valmentajana Lissu T.

Rataesteillä suoritetut verryttelyt vaikuttivat sirkusesitykseltä jo ennen ensimmäistäkään hyppyä, kun Leo sähläsi menemään askellajia, joka saattoi olla olevinaan laukka. Hanne sai pidättää oriaan tosissaan, ja ennen kuin harkitsimmekaan hyppäämistä lähdimme työstämään Leon laukkaa. Siirtymiset, laukkapuomien hyväksikäyttö ja ahkera volttien ja ympyröiden tekeminen tekivät ihmeitä, orilta löytyi loppujen lopuksi selkeä laukka. Hetken pörhällettyään Leolta löytyi malttia kuunnella Hannen apuja kunnolla sekä laukata fiksummassa tempossa. Verryttelyesteiden eteen jätettiin laukkapuomit pitämään Leo aisoissa, eikä hyppyjen kanssa tullut ongelmia tai sattunut mitään kommervenkkejä.

Maastoesteosuus aloitettiin 50-60cm risuesteillä orin sähläluonteen ja maastoesteillä esiintyvän epävarmuuden vuoksi. Simppelit risuesteet sujuivat hienosti, Leo hyppäsi hyvällä tyylillä ja selkeällä ilmavaralla ja tuntui saavan joka hypystä itseluottamusta. Risuesteiltä siirryttiin tarkkuusesteille; kapealle tukille ja ihastuttavalle, sienen malliselle tarkkuusesteelle. Tukki ei ollut ongelma, kunhan Hanne ohjasi orinsa sille tarpeeksi tarkasti, mutta sienieste oli pohjattoman jännittävä. Ensimmäisellä kerralla Leo ylitti sienen todella suurella ilmavaralla ja tuntui kyttäävän jalkojensa alle, aivan kuin sieni söisi pieniä riiviökasvatteja. 70cm korkeat tarkkuusesteet eivät vielä korkeutensa puolesta olleet turhan haastavia, mutta niille osuminen oli hankalampaa. Pitkillä lähestymisillä ratsukko suoriutui esteistä ongelmitta, mutta heti, jos lähestymisistä otti parikin askelta pois suoritus oli epävarmempi.

Leo kuitenkin hyppäsi joka kerta, eikä loppujen lopuksi kytännyt sieniestettäkään kovin pahasti. Maastosta lähdettiin pois hymyssä suin, valmennus oli sujunut loppupeleissä hyvin.



03.03.2014, estevalmennus, valmentajana Kiiu

Hanne oli ohjeitteni mukaisesti aloittanut lämmittelyt. Leo oli innoissaan jo puomeilla, joten Hanne sai tehdä pari puolipidätettä. Tulitte pari ristikkoa puomien jälkeen. Vauhdikas ori hyppäsi esteiden yli helposti. Nostin ristikot pystyiksi ja tulitte molemmista suunnista pari kertaa pystyt. Leo oli innoissaan menossa eteenpäin, mutta sitten tyssäsi. Pelottava vesieste oli edessä, eikä Leo olisi halunnut mennä sen yli - jos vaikka se syö pienen Leon. Hanne kannusti orinsa ylitse ja tulitte vielä pari kertaa. Aloitte tulla pientä rataa, jossa oli okseri ja pystyjä. Pystyt menivät mallikkaasti, mutta okserilla oli hieman vaikeuksia vesimaton takia. Tulitte uudestaan ja vesieste meni myös esimerkillisesti. Nostin esteitä ja tulitte yksittäisiä esteitä. Esteet olivat jo maksimillaan ja tulitte pari kertaa yksittäiset esteet. Tulitte radan, tuli yksi kielto, joten tulitte uudestaan. Leo "juoksi" esteiden yli, joten tulitte vielä kerran - rauhallisemmassa vauhdissa. Radan jälkeen tulitte pari kertaa puomit ja aloitte tehdä itsenäisiä loppuverryttelyjä.



05.09.2013, estevalmennus, valmentajana Isis

Astelin kentällä missä ratsukko Hanne ja Leo jo suorittivat lämmittelyjä. Ori teki voltteja ja ympyröitä kuuliaisena ja valppaana ratsastajansa avuille. Asettelin muutamat puomit molemmin puolin kentän pitkiä sivuja muodostaen niistä ikään kuin kahden voltin sisäkaaren. Käskin ratsastajan ohjaamaan orin voltille puomien yli aina kun olisivat niiden kohdilla. Alussa Leon kaviot kolisivat puomeihin reippaaseen tahtiin kunnes ratsastaja vain kokosi ja kokosi ratsunsa askeleita, puomit ylitettiin siististi ja rauhallisesti. Leon ollessa elastinen ja virkeämpi ratsukko tuli ensimmäisille esteille, parille 50cm pystyesteelle. Ori muutti askelpituuttaan ratsastajan apuja seuraten ja ratsukko ehtikin valmistella hypyt hyvin. He ponnistivat oikeissa kohdissa ja hypyt osuivat keskelle esteitä - oikein hyvä! Parin kierroksen jälkeen lisäsin muutamia esteitä kentälle ja korotin kaikki 90cm korkeiksi. Pystyesteet ja okserit ratsukko ylitti kuin vanhat tekijät, mutta trippelin kanssa oli pieniä ongelmia kun ratsun kaviot kolahtivat kerta toisensa jälkeen esteen viimeisimpään osaan. Pyysin ratsukon hetkeksi pois radalta ja toistamaan puomeista muodostuneita voltteja sillä aikaa kun kokosin kolmoissarjan jonka esteiden väleille mahtuisi ottamaan yhden laukka-askeleen. Alussa ponnistuskohta oli hieman hakusessa minkä seurauksena välien kulku hankaloittui. Ratsastaja paransi apujaan ja pian ponnistukset osuivat kohdilleen eikä esteiden ylittäminen ollut hankalaa. Seuraavaksi madalsin esteitä ja tiivistin välejä tehden kolmoissarjasta tiheämmän jumppasarjan jossa hevonen joutuisi ponnistamaan seuraavaa ylitystä varten samantien kun se olisi laskeutunut edelliseltä esteeltä. Ensimmäisellä kerralla harjoitus meni hätiköimiseksi, mutta jo seuraavan kerran Leokin oli ymmärtänyt mistä tässä oli kysymys. Ori ponnisti voimakkaasti haettuaan oikeat ponnistuskohdat ja ylitykset tapahuivat reippaasti. Ratsukko kulki jumppasarjan pari kertaa ja palasivat sitten takaisin varsinaiselle radalle. Leo kulki energiaa pursuten, pysyen kuitenkin ratsastajansa hallinnassa ja tällä kertaa ponnistukset onnistuivat paremmin. Trippelilläkään ei ollut ongelmia orin hypätessä voimakkaasti ja venyttäessä selkäänsä pitkäksi. Rataa käytiin läpi vielä pari kertaa, kunnes oli loppuverryttelyiden aika. Loppuverkat ratsukko teki kulkemalla taivutuksia vaativia ympyröitä ja loivia kaaria kevyessä ravissa venytellen eteen ja alas. Loppukäynnit he jäivät kävelemään itsenäisesti.



Päiväkirja


01.12.2017, hirveä maastoretki

“Eiköhän oteta pieni spurtti?” Meri ehdotti ratsastaen pitkin ohjin kulkevan Pommin kanssa vierelleni.
“No nyt on kyllä niin houkuttelevan näköinen hanki, että otetaan ihmeessä”, innostuin ja keräsin Leon ohjia paremmin käteeni.
Olimme lähteneet perjantaipäivän kunniaksi liikuttamaan tallimestarin kanssa tallin jo ikääntyneempiä suomenhevosia. Monarkin ja Joikun kanssa oltiin tehty aamusella kevyttä koulutreeniä maneesissa. Aamun puurtamisen jälkeen päätimmekin yhteistuumin palkita itsemme ja lähteä Pommin ja Leon maastoon. Sää oli kirkas ja pohjoisen ilma ihanan raikasta. Pikku pakkanen teki hangen pinnasta pehmeää puuteria.
“Okei, vedetään tuonne pellon reunaan ja jatketaan siitä autiotalon polulle?” Meri suunnitteli.
“Joo, annetaan mennä jo. Leo käy jo ihan kuumana”, naurahdin ja annoin tummanrautiaalle oriille samalla laukka-avut.
Suomenhevoset ampaisivat voimakkaasti eteenpäin, mutta jo ennen pellon puolta väliä hanki kävi niille raskaaksi ja vauhti hidastui.
“Jaksaa, jaksaa Pommi! Tää on hyvää treeniä sun talvimakkaroille!” Meri kannusti kieltämättä hieman pyöreäksi päässyttä oria.
“Ettäs kehtaat!” tuhahdin muka loukkaantuneena Leon selästä, joka yritti parhaansa mukaan edetä hangessa.

Yhtäkkiä korviimme kantautui koiran haukuntaa. En ehtinyt edes avata suutani, kun pellolle rynnisti oikealla näkyvän maantien ylitse valtavan kokoinen uroshirvi.
“Apua!” Meri huusi ja pysäytti Pommin vaistomaisesti.
“Sehän tulee päin!” huudahdin ja roikuin Leon ohjissa sen peruuttaessa pois päin hirvestä peloissaan korskuen.
“Äkkiä tuonne pellon r-”, Meri aloitti, mutta olimme jo Leon kanssa menossa.
Ori oli päättänyt ottaa ritolat ja pelastaa ainakin itsensä hirvittävältä sarvipäältä. Roikuin yhä jotenkuten kyydissä ja tein rajuja puolipidätteitä tuloksetta. Kun suomenhevonen on jotain päättänyt niin siihen eivät voimakeinot auttaneet. Puristin ohjia ja rukoilin mielessäni, että ori pysähtyisi. Merin huudot kantautuivat jostain taaempaa. Onneksi hän oli lähtenyt seuraamaan. Tulimme pian pellon reunaan ja ori jatkoi saman tien autiotalolle johtavalle polulle. Ainakin se tiesi mihin oltiin menossa.
“Hanne pysäytä se! Tee norsujarru! Hyppää alas!” Meri huusi ohjeita ja aloinkin jo katsella sopivaa laskeutumispaikkaa.

Autiotalolle johtava hiekkatie näkyi jo polun päässä ja ori lähti ponnistamaan ylämäkeen noussutta polkua. Jäinen polku ei kuitenkaan hokeista huolimatta antanut tarpeeksi pitoa päättömästi rynnistävälle hevoselle. Tunsin, kuinka Leon oikea etujalka liukui sen mahan alle takajalkojen ollessa jo ilmassa ja ori kaatui. Kuin ihmeen kaupalla ehdin juuri samalla hetkellä hypätä sivuun ja istuin nyt hölmistyneenä pehmeässä lumipenkassa vailla naarmun naarmua ja katselin ylös räpistelevää suomenhevosta kuin hidastetussa filmissä.
“Hanne! Ota se kiinni!” Merin käsky havahdutti minut ja ponkaisin vaistomaisesti ylös tarttuen oriin ohjiin.
Mutta Leo ei enää ollut menossa mihinkään. Se piti oikeaa etujalkaansa vain kavion kärjen varassa ja näytti heränneen jonkinlaisesta transsista.
“Sooo poika… Miten kävi?” puhelin sille ja silitin hevosen kaulaa siirtyen tutkimaan jalkoja. “Perkele!”
“Onko noin paha?” Meri katsoi minua huolestuneena yrittäessäni ilmeisesti tehdä jonkin sortin ihmettä ja estää turvotuksen kehittymisen hieromalla etusta yhä uudelleen ja uudelleen.
“Äh, pakko meidän on kotiin täältä päästä. Kokeillaan kävellä”, mutisin hampaideni välistä kuumien kyynelten yrittäessä puskea ulos silmistä.
Ori lähti nöyränä liikkeelle, mutta ylämäki oli sille todella hankala kipeän jalan kanssa.

Selvisimme kuitenkin lopulta jäiselle soratielle ja lähdimme suunnistamaan suorinta tietä Jukolaan.
“Oho, mitä kävi!” Samppa huusi jo kaukaa tammapihatolta nähdessään meidät tallitiellä.
Letkusta päätellen mies oli lisäämässä vesiä hevosille, kuten olin aamulla pyytänyt.
“Saamarin hirvimiehet...” mutisin vihaisesti, mutta tunsin taas kirvelevät kyyneleet silmissäni. “Leon etujalka on paskana.”
“Mä menen soittamaan eläinlääkärin”, Meri päätti ja ravasi Pommin kanssa edeltä tallin pihaan.
Samppa tuli luokseni ja halasi minua vastusteluistani huolimatta.
“Kyllä se varmaan paranee”, mies yritti lohduttaa.
“No ei parane! Sillä on taatusti jänne tai hankkari poikki ja monttuun joutaa koko kaakki!” huusin turhautumistani säikäyttäen Leo-paran. “Sori poika...”
“No jos nyt annetaan eläinlääkärin kuitenkin päättää se”, Samppa yritti kiukuttelustani huolimatta.

Luottoeläinlääkärimme Mikko Koskenoja saapuikin ennätysajassa Jukolaan, sillä hän oli ollut kerrankin paikalla toimistossaan Kaimon keskustassa. Varmoin ottein mies tutki käytävällä surkeana seisoskelevaa oria. Talliin astui samassa myös pari yksityishevosen omistajaa.
“Mitä Leolle on tapahtunut?” Joffe kysyi huolissaan. “Onko sillä jalka mennyt?” blondin perässä kävellyt Felissa jatkoi.
“Taisitte selvitä säikähdyksellä”, Koskenoja vastasi puolestani sammuttaen samalla ultraäänilaitteen. “Jänteet näyttävät ehjiltä, mutta kyseessä on todennäköisesti luuruhje täällä sääriluun alaosassa. Tullut varmaan, kun etusääri on iskeytynyt kovaan jäähän ja jäänyt vielä hevosen alle.”
“Eli… Sitä ei tarvitse lopettaa?” sain lopulta suuni auki.
“Noh, harvemmin näitä nykyään tarvitsee lopettaa, ellei jalka ole ihan irtipoikki”, eläinlääkäri naurahti kuivasti. “Ruhjetta on hankala nähdä ultraäänellä, mutta koska jänteet ja nivelsiteet näyttävät terveiltä, niin menemme tällä diagnoosilla. Pari ensimmäistä päivää voit pitää sitä karsinalevossa ja sitten varovaista liikutusta. Laitan tästä myös kipulääkereseptin, niin katsotaan miten se vastaa siihen.”
“Varmaan yksintarhausta sitten karsinalevon jälkeen? Kauanko tuon paraneminen yleensä kestää?” kyselin peittelemättä juuri herännyttä toiveikkuuttani.
“Jos vaan mahdollista niin kyllä. Tai älä ainakaan laita sitä mihinkään oriporukkaan riehumaan. Paranemisaikaa on vaikea ennustaa, mutta kyllä näissä useampi kuukausi tuppaa menemään. Luu paranee usein hitaasti, mutta onneksi vaurioitunut luu ei parannuttuaan yleensä enää vaivaa.”

Meri lupasi hoitaa iltatallin Joffen ja Felissan kanssa, jotta sain keskittyä Leon hoitamiseen. Unskin poismenon jälkeen sen pojasta oli tullut minulle todella tärkeä, enkä tiennyt miten olisin selvinnyt, jos Leo olisi täytynyt lopettaa. Kylmäsin oriin jalkoja varmuuden vuoksi pesukarsinassa, vaikka eläinlääkäri ei sitä vaatinutkaan. Tuskinpa siitä haittaakaan olisi maastossa tapahtuneen riehumisen jälkeen. Leo lepuutti yhä kipeää jalkaa, mutta näytti kipulääkkeen saatuaan jo paljon pirteämmältä. Ori osoittikin kärsimättömyyttään nappaamalla tapansa mukaan kiinni narusta, johon se oli kytketty, ja vispaamalla hillittömästi päätään.
“Höhlä, lopetas nyt”, puhelin oriille lempeästi ja nykäisin narun sen suusta. “Mitähän siitäkin tulee, kun et huomenna pääse ollenkaan pihalle. Täytyy varmaan käyttää päivän aikana Pommia ja Hurmaa sun vieruskarsinoissa, ettet ihan koko tallia pistä säpäleiksi.”



22.07.2016, Leo kesäleirillä

Jukolan ihka ensimmäinen leiriviikonloppu oli käynnistynyt lounaalla ja paikkoihin tutustumisella. Pian oli myös ensimmäisen ratsastustunnin aika. Hanne oli jakanut porukan kahteen ryhmään ja toisen ryhmän tunti oli juuri päättymässä.

"Meri, käytkö laittamassa mulle Leon kuntoon? Se on karsinassaan harjattuna", luokseni kentän portille tullut nainen sanoi virne naamallaan.
"Mitä sä Leon kanssa?"
"Näytämme oripojan kanssa kuinka rata vedetään ammattimaisesti. Voit pyytää edellisen ryhmänkin katsomaan", Hanne kertoi silmät kiiluen ja palasi sitten kentän keskelle.
Vai niin, mitähän tästäkin taas tulisi. Ja miksi ihmeessä hän valitsi Leon? Ori saattoi hyvinä päivinä ollakin ihan kunnollinen ratsu, mutta toisinaan sen keskittyminen oli aivan nollilla, jolloin se käyttäytyi kuin mikäkin nuori kakara. Olisi nyt ottanut jonkun rutinoituneemman kouluratsun, vaikkapa Lassin tai Naatjen.

Pian palasin kentälle tummanrautias jykevä suomenhevonen, Ida, sekä kolme edellisen tunnin ratsastajaa vanavedessäni. Jannica ratsasti juuri rataa lävitse puoliveritammansa kanssa. Suoritus näytti itseasiassa melko hyvältä. Tammassa oli selkeästi kouluratsun vikaa.
"Kiitos Meri! Jatka vaan Jannica loppuun saakka, katson ja kommentoin samalla kun nousen hevosen selkään", Hanne huikkasi hämmentyneelle ratsastajalle ja otti Leon ohjat minulta.
Sitten nainen kiristi oriin satulavyön ja heilautti itsensä kevyesti selkään. Hevonen korjasi äkkiä ryhtiään ja päästi ilmoille pitkän, komean hirnahduksen.
"Tulihan se tavanomainen tervehdys sieltä", Hanne hymyili ja taputti oriita kaulalle. "Kyllä tammat nyt huomasivat sut."
Nainen siirtyi kävelemään oriin kanssa pitkälle sivulle, jolla Jannica oli juuri tehnyt viimeisen keskiympyrän laukassa.
"Hyvä, sitten keskihalkaisijalle ja ravi jatkuu yhä. Ennakoi käännös, muista puolipidäte! Iran täytyy tietää koko ajan missä mennään", tämä ohjeisti ja pidätteli samalla Leoa, joka näytti olevan tavattoman kiinnostunut ruunikosta puoliveritammasta.

Kun viimeinen ratsukko oli lopettanut, Hanne käski kaikkien kävellä uran sisäpuolella ja ratsasti itse pari kierrosta ravia Leolla molempiin suuntiin. Sitten hän ohjasi oriin kentän keskelle.
"No niin! Tämä tässä on Riiviöiden Leonartti, eli tuttujen kesken ihan vaan Leo. Me mennään nyt vielä kertaalleen rata lävitse, niin voitte katsoa ja oppia. Ratsailla olevat voivat kävellä sillä aikaa täällä portin päädyssä."
Leo hirnui taas ja pörhisteli Hannen ratsastaessa sen kentän toiseen päätyyn. Hieman ennen L-kirjainta hän siirtyi harjoitusraviin ja ratsasti keskihalkaisijalle. Leon aikaisempi sähellys laantui ja ratsukko näytti yhtäkkiä todella harmoniselta. Hanne ei heilunut sentinkään vertaa oriin ravissa, vaan mukautui istunnallaan täydellisesti. Sitten nainen pysäytti oriin ja teki liioitellun mahtipontisen tervehdyksen, joka sai yleisön nauramaan. Ori siirtyi taas raviin. Eihän ratsussa välttämättä mitään puoliverisen eleganttia ollut, mutta suomenhevoseksi Leo näytti oikein tyylikkäältä. Keskiympyrä ja koko rata leikkaa. Todella hieno lisäys ravissa. Sitten laukkaa, hyvää ja pyörivää sellaista. Keskiympyrä laukassa ja takaisin raviin. Ja sitten käyntiin L:n kohdalla. Ja…pysähdys?
"Meri!" Hanne huusi yhtäkkiä ja leiriläiset katsoivat kummastuneena toisiaan.
"No?" huusin takaisin.
"Mitä hittoa ton laukkaympyrän jälkeen piti tehdä?!"
Kaikki purskahtivat nauruun, minä mukaan lukien. Juurihan arvon huippuratsastaja oli tankannut rataa kuuteen kertaan jokaiselle leiriläiselle.
"Oikeesti, apuja nyt!" Hanne tuskaili alkaen pian itsekin nauraa omalle lahopäisyydelleen.
"Jatka käynnissä ja tuu koko rata leikkaa", Micaela huusi Isarin selästä.
"Ja muista pysähdys keskellä!" porttiin nojaileva Tirppa lisäsi.

Lopulta Hanne sai kuin saikin radan rämmittyä loppuun ja kumarsi vielä lopputervehdyksessä oikein syvään.
"Siinä teille show. Nyt muistatte sitten sunnuntaina kisoissa, että ensimmäisen laukkaympyrän jälkeen tulee lävistäjä keskikäynnissä ja keskellä pysähdys!" nainen nauroi antaen Leolle vapaat ohjat. "Sitten hop hop ruokkimaan ja hoitamaan hevosia. Ida ja Meri lähtee mukaan ja itsekin tulen tästä perässä, kunhan olen loppuverkannut Leon."
Siirryimme hiljalleen takaisin tallille edellisen tunnin ratsukot etunenässä. Hannen pieleen mennyt suoritus pysyi puheenaiheena vielä illalla rantasaunallakin, mutta hyväntuulista naista tuo ei tuntunut häiritsevän. Päinvastoin hän vain lisäsi pökköä pesään vitsailemassa asiasta aina kun se nousi pinnalle. Mitähän tallinomistatar oli keksinyt huomiselle estetunnille...



23.12.2014

Leo kävi Unski-isin kanssa kantakirjatilaisuudessa ja kakkospalkintohan sieltä tulla tupsahti!



21.12.2014, Jukolan jouluriehan tunnelmia

Suomenhevosjoukko oli linnoittautunut tarhan takanurkkaan saapuessani paikalle. Leo kuitenkin lähti heti tallustamaan luokseni muiden kääntäessä takapuoltaan porttia kohti. Nappasin punarautiaan oriin kiinni ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Tallin edustalle päästyämme ori päästi kimeän hirnaisun.
– Terve Kama, kiva nähdä sua täällä välillä, huikkasin iloisesti.
– Moimoi, no niimpä, yleensä se taidat olla sinä, joka raahaat meille hevosia maastoilemaan, nainen naurahti irroittaessaan komean friisiläisruunansa kopin puomista.

Tallissa kiinnitin Leon käytävälle ja melkein säikähdin, kun Meri luikahti narujen alta Eetun riimu kädessään. – Moi! Sori oon vähän myöhässä, haen Eetun äkkiä tarhasta, nainen pahoitteli.
– Ei se mitään, ei me kaikki muutkaan olla vielä valmiita, vastasin.
Harjasin oriin pikaisesti ja puhdistin sen kaviot. Onneksi ulkona oli sen kymmenen astetta pakkasta, niin hevoset pysyivät puhtaampina... Hain satulahuoneesta ainoastaan suitset, päätin mennä tällä kertaa ilman satulaa ja samalla nopeuttaa Leon kuntoonlaittoa. Kun olin valmis, jätin oriin hetkeksi käytävälle ja kävin hakemassa toimistosta päälleni keltaisen heijastinliivin ja talutin sitten Leon pihalle, jossa suurin osa jo odottikin.
– Pimeni se sittenkin, pahus vie, totesin, kun ilta alkoi jo hämärtyä, vaikkei kello ollut vielä paljon mitään. – Ovatko kaikki valmiita?
Sain hyväksyviä nyökkäilyjä vastaukseksi ja kehotin kaikkia nousemaan selkään. Hain Leon kanssa jakkaran, jolta ponkaisin itse oriin leveään selkään. En ollutkaan aikoihin ratsastanut ilman satulaa Leolla.
– Noniin, tehdäämpä niin, että Hali voi tulla meidän peräämme, sitten Kraken, koska se on ruuna. Krakenin perässä tulee Lenni ja lottis ja perää pitää Meri Eetulla. Pitäkäähän sitten hyvät välimatkat, etenkin orien kanssa, ettei tule turhia tappeluita, ohjeistin tallipihalla, kunnes lähdimme liikkeelle.

Kävelimme pitkän aikaa ja ihailimme taianomaista maisemaa. Taivas oli täysin kirkas ja pakkanen sai lumen kimaltemaan ja tuomaan valoa reitillemme. Pikimustalle taivaalle oli syttynyt myös muutamia tähtiä ja kelmeä täysikuu hoiti osan valaistuksesta.
– Siirrytäämpä sitten raviin, ilmoitin metsäpolun vaihtuessa leveämmäksi tieksi. Tie oli lähes ummessa lumen takia, mutta hevosia se ei haitannut. Leollekin teki vain hyvää pienoinen hankitreeni. Pian tulimme Nokivaaran juurelle ja siirryimme hetkeksi käyntiin.
– Haluatteko laukata ylös? Tässä on sen verran tasainen kohta, että voitaisiin ainakin yrittää, mikäli saatte hevoset pidettyä jonossa, kysyin ratsastajilta pysäytettyäni Leon hetkeksi.
– Mennään ehkä mielummin käynnissä, Kama sanoi Krakenin selästä ja moni jonossa nyökkäsi.
– Selvä sitten, eikun ylös sitten, sanoin ja käänsin Leon kohti rinnettä.
Tallustimme vaaran huipulle, jossa jalkauduimme hetkeksi nauttimaan Merin satulalaukuista löytyvää glögiä, kaakaota ja voileipiä. Kauaa emme viitsineet istuskella, sillä pakkanen kiristyi koko ajan ja pian tavarat oli kerätty ja kaikki istuivat taas hevosten selässä.
– Oi katsokaa! huudahti Murke Halin selästä.
– Vau, hienoja! lottis jatkoi.
Taivaalla kiemurteli keltavihreä revontulinauha, joka valaisikin tietämme koko loppumatkan vaaralta takaisin Jukolaan.

Tallilla riisuin nopeasti Leon varusteet ja vein sen vielä takaisin tarhaan. Samoin teki Meri, joka lähti kanssamme samaa matkaa tarhoille Eetua taluttaen.
– Katso sä, että kaikki saa hevoset purettua ja ohjaa ne taukotilaan, mä lähden keittämään puuroa, ohjeistin naista.
– Aye, sir! hän kuittasi ja katosi talliin.
Huomasin kellon olevan suunnilleen kuusi, kun tulin keittiöön. Tässähän olltiin melkein alkuperäisessä aikataulussa, vaikka kisat jäivätkin väliin. Samppa oli kaivanut puurokattilan minulle jo valmiiksi ja tuli ovesta juuri kun maito alkoi kiehua.
– Haitko kuuset? kysyin.
– Juu, tuolla ne on tallin seinustalla, mies sanoi.
– Kiitos kulta, katsotko tätä hetken kun käyn vaihtamassa vaatteet? kysyin ja jätin puurokattilan miehen hoiviin.
Kohta puuro olikin jo valmista ja kannoimme sen, sekä piparit ja joulutortut yhdessä Sampan kanssa yksityissiiven taukotupaan. Porukkaan oli liittynyt uusi kasvo, Melina, joka toivotti hyvää joulua meidän astuessa ovesta sisään.
– Kiitos samoin! vastasin hymyillen. –Ottakaa tästä sitten herkkuja, olkaa hyvät!
Puurot ja tortut kelpasivat porukalle ja osa oli tuonut omiakin herkkuja mukana, kuten sipsiä ja karkkia. Nauroimme ja söimme yhdessä pitkän tovin.



08.11.2014, tynnyrijuoksut Savikylässä

Minä, Ida ja Linkki ihmettelimme edellisen ratsukon menoa kentän vierellä. Koko homma oli meille ihan uutta. Näin netissä ilmoituksen näistä kilpailuista, ja maanittelin oppisopimustyttöämme Idaa lähtemään kokeilemaan lajia. Tyttö suostui ilomielin, kuten muihinkin hullutuksiini ja istui nyt kirjavan shetlanninponioriin selässä. Ida kun oli pienen kokonsa vuoksi ainoa, joka sitä tällä hetkellä ratsasti.

Yksinkertaisesti lajin ideana oli pujotella puiset tynnyrit oikeassa järjestyksessä niin lujaa kuin mahdollista. Kyselin Idan ja Linkin vuoron tullessa, tiesikö tämä nyt varmasti mitä piti tehdä. Tyttö nyökkäsi huolettomasti ja ratsasti innokkaasti tikuttavan ponin kanssa kentälle. Lähtömerkin jälkeen Ida kannusti ponin samantien laukkaan ja he lähestyivät kohti ensimmäistä tynnyriä. Linkki pujotteli ketterästi ja Ida näytti säilyttävän hyvin tasapainonsa pienen oriin selässä. Ratsukon menoa katsoessani tajusin pian, että se muistutti paljon valjakkokilpailujen pujotteluosuuksia. Ja niissähän Linkki oli varsin hyvä!

Suorituksen jälkeen Ida lähti loppuverryttelemään Linkkiä läheiselle pellolle, jossa oli muitakin ratsukoita. Minä hain puolestani valmiiksi conneamaraori Ronin, jonka olin myös ilmoittanut kisaan. Ida ratsastaisi itse suorituksen myös Ronin kanssa, mutta lupasin alkuverrytellä sen hänelle. Pääsisin toki itsekin nauttiman tynnyrijuoksusta suomenhevosori Leon kanssa, joka olisi vasta viimeisen luokan lähtölistan häntäpäässä. Ida ja Linkki sijoittuivat ensimmäisessä luokassa toisiksi ja saivat palkinnoksi hienon pokaalin ja ruusukkeen. Vaihdoimme poneja lennossa, sillä Ida olisi seuraavan luokan alkupäässä. Talutin Linkin jo kuljetusautoon ja annoin sille pari hyvin ansaittua porkkanaa.

Ida ja Roni olivat juuri lähteneet matkaan saapuessani taas kentän laidalle. Connemaranponi ei ollut yhtä ketterä kuin valjakkoshettiksemme ja aikaa meni huomattavasti enemmän, vaikka toisaalta rataakin oli pidennetty. Ratsukko meni myös vahingossa viimeisen tynnyrin ohi, kun Roni ei ollut valmistautunut ihan niin tiukkaan käännökseen. Ida vaikutti suorituksen jälkeen vähän pettyneeltä, mutta lohdutin häntä muistuttamalla Linkin kanssa tehdystä upeasta radasta. Tyttö lähti jälleen pellolle jälkiverryttelemään Ronia ja minä puolestani kävin hakemassa autosta valmiiksi varustetun Leon.

Hevosluokassa oli monta kovaa vastusta, kuten appaloosa Comin' In Coyotes, joka pujotteli tynnyreitä sulavasti kuin gebardi ja hirveällä vauhdilla. Valjakkokokemuksesta oli selvästi kyllä hyötyä tässä lajissa, sillä ei Leokaan hullumin suorittanut. Vauhtia siltä ei löytynyt ihan niin paljon kuin kevytrakenteisimmilta hevosilta, mutta tarkasti se pyörähti jokain tynnyrin ympäri kuin kolikon päällä. Neljänsiksi me lopulta sitten sijoituimme, eikä harmittanut ollenkaan, vaikka emme varsinaisille sijoille päässeetkään. Saatiinpa me lohdutuspalkinnoksi vielä yllätyspussikin, josta paljastui nameja Leolle ja Ronille, jotka muuten jäivät ilman palkintoa. Tynnyrijuoksukisa osoittautui hurjan hauskaksi ja turha vakavamielisyys jäi tässä hommassa kyllä taka-alalle!



12.07.2014, maastoretki Oldsfellissa, kirjoittajana Susanna

Oldsfellin syntymäpäivätapahtumassa oli vähemmän osallistujia kuin oli osattu odottaa, ja sama ilmiö oli havaittavissa edelleen maastoretken lähestyessä. Maastoilemaan oli kuitenkin ilmoittautunut neljä ulkopuolista ratsukkoa, joten aivan yksin sinne ei tarvinnut lähteä. Ennen matkaan lähtemistä järjestäydyttiin jonoon niin, että johtohevosena toimivan Alfien perässä tulivat Pierre ja nuori,vauhdikas holsteintamma Asha, joiden taakse sijoitettiin Cella ja oldenburgruuna Arttu rauhoittamaan tilannetta tamman ja kahden orin välissä. Peränpitäjiksi laitettiin Hanne sähläämään taipuvaisen suomenhevosensa Leon kanssa ja weem pienen mutta energisen newforestinsa Ollin kanssa.

Lähdimme matkaan rauhallista käyntiä tietä pitkin poispäin talleista. Oldsfellin tallialue oli tullut nelikolle tutuksi jo aamupäivän aikana, joten retken pääpaino oli maastojen esittelyssä. Kävelimme tarhojen ja isojen laitumien ohi ja käännyimme metsätielle puiden siimekseen. Jatkoimme ravissa hiekkatietä pitkin nauttien kauniista, aurinkoisesta säästä ja heinäkuun lämmöstä. Aikamme ravattuamme ja hevosten verryttyä sopivasti pääsimme maastoesteradan alkupäähän. Halukkaat saivat hypätä radan muutaman ensimmäisen esteen ennen kuin matkamme jatkuisi taas eri suuntaan kuin maastorata. Hyppymahdollisuudesta innostuneena viiletimme koko konkkaronkka peräkanaa ensin risuesteen ja puunrungon yli, kunnes olimme mäkeen tehtyjen portaiden juurella. Yksitellen nousimme portaat mäen harjalle, josta käännyimme kapealle metsäpolulle takaisin puiden siimekseen. Kuljimme metsän halki pienen järven rantaan, jossa vieraille esiteltiin Oldsfellin uittomahdollisuuksia. Sieltä matka jatkui rantaviivaa seuraten pikkutielle, joka kulki peltojen ja niittyjen välistä kohti tallialuetta. Pinkaisimme täyttä laukkaa niityn halki nauttien vauhdista. Niityn toisessa päässä oli aika siirtyä käyntiin ja rauhoittua, sillä sekä hevoset että ratsastajat olivat innostuneet laukkapätkästä melkoisesti. Loppumatka tallipihalle kuljettiin rauhallisesti käyntiä ja siististi jonossa, ja vieraat saivat kuulla Oldsfellin kymmenvuotisesta taipaleesta tähän päivään asti.

Kun olimme jälleen tallipihalla maastoilun jälkeen, oli aika kiittää vieraita osallistumisesta juhlatapahtumaamme. Päivä ei olisi ollut lainkaan näin onnistunut ilman vieraitamme ja oli hienoa jakaa ilo uusien ystävien kanssa: sanotaanhan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ennen kuin vieraat päästettiin laittamaan hevosia kuntoon kotiinkuljetusta varten heidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi Oldsfelliin toisenkin kerran.



14.05.2014, tarinakoulukilpailut Riiviöissä

Tehtävänanto: Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)

Ei mennyt ihan putkeen.

"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä."

Tänään oli Leo rukka vähän hukassa radalla, eikä ratsastaja ollut sitäkään vähää kartalla. Jotenkin tuntui että koko rata vain suli pois päästä ja vedettiin sitten lonkalta sinne päin. Yllätävää kyllä, sijoituimme neljänsiksi! Kaipa ne radan osat olivat sitten niin selkärangassa, vaikka melko uskomattomalta tuntuu vieläkin. Hyvä me!



05.04.2014, tarinaestekilpailut, järjestäjänä Odelie's Loves

Tehtävänanto: Ylimielinen Ella naapuritallilta tulee kisapaikalla sinua vastaan oman kiiltävän hienon puoliverisensä kanssa, kun hevosesi päättää pistää pienen taistelun kanssasi pystyyn. Tietenkään nenä pystyssä kulkeva Ella ei osaa pitää suutaan tilanteessa kiinni, mikä onkaan hänen lyhyt kommenttinsa teidän toimintaanne?

Leo käyttäytyi erityisen hyvin tänään estekilpailuissa ja hyvä käytös palkittiin toisella sijalla 80 senttimetrin luokassa. Tunnelman tosin pilasi naapuritallin snobityttö Ella, joka kierteli ympäri kilpailualuetta viimeisen päälle laitetun, isin ostaman puoliverisensä kanssa. Tytöltä tuntui riittävän kommenttia jokaiselle tasapuolisesti ja törmästin häneen melkein joka luokan välissä. Kun kävelimme Leon kanssa hänen ohitseen tauon aikana, kuului perästäni huuto:

"Unohdit vissiin pestä suokkis, vai onks se vaa tollanen kuranruskeen värinen?"



15.01.2014

Ilmoittaessani Leon Virtuaalisten Suomenratsujen ikäryhmäkilpailuihin en todellakaan osannut odottaa tällaisia tuloksia! Ratsastusosuudessa ori tuntui hankalammalta kuin koskaan, ja muutenkin päivän päätteeksi oli vähän puutunut ja turhautunut olo koko suorituksesta. Tuomarin ilmoittaessa tuloksista olin kuitenkin kuin puulla päähän lyöty... Kouluosuudessa olimme päässeet kolmannelle sijalle ja esteosuudessa toiselle! Rakennearvostelustakin saatiin ykköspalkinto, vaikka Leo tuntui pyörivän kuin väkkärä ja tuomari joutui koko ajan korjaamaan asentoamme. Totaalinen pommi putosi kuitenkin siinä vaiheessa kun orini julistettiin osakilpailun parhaaksi 5-vuotiaaksi! Huhhuh! Sietää vissiin olla ylpeä tuosta suomenhevosenkuvatuksesta. Huomenna sitten oikein piiiitkälle maastolenkille nauttimaan raskaan puurtamisen jälkeen.



15.08.2013

Juuri kotiutunut SV-I palkittu suomenhevosori rouskuttelee tyytyväisenä iltakaurojaan tallissa. Omistaja on erittäin ylpeä kultamussukastaan ja toivottavasti saadaan tulevaisuudessakin hyviä tuloksia aikaan Leon kanssa.



Kuvat © Tilli 2013 & ransu.kuvat.fi (CC BY-NC 3.0)

VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2018 | lue lisää tekijänoikeuksista