Joulu on jo aivan ovella, mutta ennen aattoa vietetään vielä toiminnantäyteinen päivä tallilla. On taas aika viettää Jukolan perinteistä jouluriehaa! Tapahtumaan ovat tervetulleita niin Jukolan porukka, kuin ulkopuolisetkin vierailijat. Tarjolla on rekiajelua, kuusen koristelua ja paljon muuta mukavaa. Päivä huipentuu illanistujaisiin, joissa on tarjolla glögiä, pipareita, riisipuuroa ja muita jouluherkkuja. Tule mukaan viettämään joulua kanssamme!
Kilpailujen jälkeen suunnataan Kaimon kauniisiin maastoihin. Vauhti pidetään aika maltillisena ja keskitytään nauttimaan lumisista maisemista. Maaston vetää Hanne Leolla ja perää tulee pitämään Meri Eetun kanssa. Heijastinliivit on hyvä ottaa mukaan, sillä lähtöaikaan on jo pimeää. Retkestä saa miellään piirtää kuvaa tai kirjoittaa tarinaa, yksityisten omistajat saavat tällä tavoin myös tallivuokran kuitattua. Tarinat julkaistaan joulutapahtuman jälkeen ja Hannen blogiin tulee joka tapauksessa pieni tarina vaelluksen kulusta.
Viime vuoden tapaan käydään kiipeämässä Nokivaaralle, jonne on tallilta noin puolen tunnin matka. Vaaran päällä juodaan kahvit ja syödään vähän evästä, jonka jälkeen laskeudutaan vaaralta ja tullaan Kaimojärven rantaa takaisin tallille. Vaaran laella kannattaa vilkuilla taivasta jos sattuu kirkas sää. Täällä päin on hyvät mahdollisuudet nähdä kauniita revontulia. Mukaan saa lähteä myös ilman satulaa.
Osallistuminen tapahtuu 22.12. mennessä sähköpostilla osoitteeseen joutokeino@gmail.com tai vieraskirjaan.
Osallistumiset muodossa:
Ratsastaja - <*a href="hevosen http://-alkuinen osoite">Hevonen<*/a> (ilman tähtiä!).
Ulkona on jo pimeä, kun talutan Krakenin kauniiseen kaartoon Jukolan tallipihalle. Lumi narskuu paksupohjaisten talvikenkieni alla ja kimaltele kuun valossa. Kraken puhaltaa kasvoilleni lämmintä ilmaa, ja katselee muita ratsukoita kiinnostuneena. Jotkut hevoset olivat osallistuneet aiemmin harjoitusestekisoihin - yhden pepulla keikkuu enkkuviltti, toinen vielä höyryää hiestä vilpoisassa talvi-ilmassa. Mutta suurin osa on suuntaamassa kohti Jukolan maastoja, ja korkeita hankia.
Minulla on ylläni kirkkaankeltainen heijastinliivi, Krakenille taas olin pukenut kapeat jalkaheijastimet ja rintaremmiheijastimen. Vaikka
uumoilen, ettemme tapaisi vaelluksen aikana autoja tai moottorikelkkoja tai muitakaan ihmisten kulkupelejä, tekisi heijastin meistä tarpeen
tullen niille loistavia.
- Ovatko kaikki valmiita? tallinomistaja Hanne kysyy hymyillen. Hänen vierellään seisoo suloinen läsipää hengitys huuruten.
Vastaukset ovat juu melkein joka suunnalta.
- Sitten voitte nousta satuloihin!
Asetan vasemman jalkani jalustimelle ja nousen varoen Krakenin pehmoisaan mustaan penkkiin. Jalustinhihnani tuntuvat sopivan pituisilta,
joten kiristän vain vyötä reiällä selästä käsin ennen kuin kerään ohjat. Kun kaikki ratsastajat ovat ylhäällä, ohjaa Hanne jokaisen omalle
paikalleen heppaletkassa. Muita ei saisi ohitella, ja tulisi pitää vähintään yksi hevosenmitta välimatkaa edellä ratsastavaan. Sitten
mennään!
Alkumatkamme taittuu verkkaisessa käynnissä. Tosin, Krakenin askellus on hyvin pirtsakkaa! Vekkuli ruunani tepastelee häntä koholla, korvat höröllä eteen ja tunnustelee vaeltajia ja maisemia kuten minäkin. Metsässä on hiljaista. Jykevien kuusten oksia peittää lumi. Jänis on loikkinut matalan ojan yli kiven taa piiloon. Vaelluksemme kärkeä pitää Hanne Leon kanssa. Viimeinen ratsukko taas on minulle tuntematon ratsastaja pörröisen vuonohevosen selässä.
Pieni polku levenee lumiseksi tieksi, jolloin Hanne huutaa: ravi! ja hevoset yksi kerrallaan nostavat rennon kevyen ravin. Kraken nykii ohjaa pari kertaa hamuten lujempaan vauhtiin, mutta toppuuttelen ruunaa istunnallani ja pian se tyytyykin hieman rauhallisempaan tempoon. Vaikka tie on lanaamaton, tarpovat hevoset puuterisessa nietoksessa iloisina. Lumi tuo merkillisen valon, jonka vuoksi pystymme katsomaan eteen, mutta syvempi metsä on mustaa ja mietin, kuinka moni olento matkaamme seuraakaan - ujo kauris, verenhimoinen susi, kenties touhukas tonttu parta kuurassa?
Sitten eteemme avautuu nousu Nokivaaralle. Hidastamme hevoset taas käyntiin, ja nojaan hieman Krakenin kaulaa kohti antaen samalla ohjaa,
kun se rupeaa kapuamaan kohti lakea. Paikoin reitti kohoaa jyrkästi, mutta varmajalkainen Kraken löytää turvalliset kavionsijat. Vaaran
laella Hanne pysäyttää Leon, ja jalkautuu.
- Tulkaa maistamaan kahvia, ja voileipää! Teetä ja glögiä löytyy myös.
Hän penkoo repustaan kolme isoa termospulloa ja rasian leipiä. Hevosia varten apetta ei ole, mutta annan Kraksulle salaa pienen kulman
ruiskannikastani. Kuuma glögi sulattaa kohmeiset sormet ihanasti ja melkein tuudittaa uneen. Taukomme on kuitenkin lyhyt ja pakkanen
kovenemassa, joten pian nousemme takaisin ratsaille. Kohotan katseeni taivaalle ja niin tekee moni muukin. Kirkkaassa avaruudessa
kiemurtelee värikäs eläväinen nauha revontulia! Ne loimuavat maagisina, kuin lukemattomat kirkkaat tähdetkin. Tunnistan kuvioista ainakin
Otavan ja Orionin vyön. Paluumatkalle kohti Jukolaa tuntui tuollaisten valojen tanssiessa hienolta ratsastaa.
Illalla seitsemän aikaan, kun on tultu joulumaastosta, kokoonnutaan porukalla yksityissiiven taukotilaan. Taukotilassa on tarjolla puuroa, glögiä, pipareita, joulutorttuja ja kaikenlaisia muita herkkuja. Myös vieraat saavat halutessaan tuoda syötävää nyyttärimeiningillä.
Illaksi on luvassa myös pientä ohjelmaa, kuten kuusenkoristelukilpailu. Pihalle on tuotu muutamia pieniä, alle metrin mittaisia kuusia ja jokainen kilpailijapari saa yhden koristeltavakseen. Kilpailu suoritetaan siis parin kanssa tai ryhmässä. Yksinkin saa toki osallistua, mutta tässä on hyvä mahdollisuus kasvattaa talliporukan yhteishenkeä!
Osallistuminen joulukuusenkoristeluun tapahtuu sähköpostilla 22.12. mennessä otsikolla Kuusenkoristelu. Tallenna tämä kuva ensin koneellesi ja avaa se sitten jollakin kuvankäsittelyohjelmalla ja lisää siihen koristeet. Liitä osallistumisviestiin mukaan koristelijoiden nimet ja linkki koristellun kuusen kuvaan. Raati valitsee omaperäisimmin koristellun kuusen ja voittajille on luvassa yllätyspalkinto...
Kuusenkoristelukisaan osallistui vain yksi pari, joten palkinto osuu Melinalle ja Possu-ponille! Melina saa yhteen yksityisvalmennukseen oikeuttavan valmennuslahjakortin ja Possulle annetaan pussillinen oman maan porkkanoita! Voittajaan ollaan yhteydessä vielä sähköpostilla.
VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2023 | lue lisää tekijänoikeuksista