† Fringilla †

Tänään jatkoimme siitä, mihin eilen päästiin jo tutuksi tulleen ratsukon kanssa. Alkukäynnit oli suoritettu, joten ensimmäisenä tehtävänä annoin ratsastaa voltit jokaiseen kulmaan. Huomautin Hannelle, ettei Riinan vauhti saisi hidastua volteilla liikaa, ja hän korjasi asian huomauttamalla ponille kevyesti pohkeella oikeasta temposta. Seuraavaksi pyysin tekemään pysähdykset jokaisen sivun keskelle ja seuraavalla kierroksella pysähdyksen lisäksi peruutukset. Näin testattiin hieman ponin kuuliaisuutta ja sama harjoitus toistettiin myös toiseen suuntaan. Tehtävää vaikeutettiin hieman ja pysähdykset tehtiin nyt ravista, ja seuraavalla kierroksella tuli siirtyä suoraan peruutuksesta raviin. Tehtävä sujui yllättävän hyvin ja Riina näytti nauttivan työstään. Pyysin ratsukkoa jatkamaan käynnissä uraa pitkin. Kierroksen jälkeen annoin ohjeeksi kääntyä lyhyiden sivujen keskeltä keskihalkaisijalle ja tekemään pohkeenväistöjä. Valmennus sujui tänäänkin oikein hyvin ja jätin ratsukon lopuksi verryttelemään itsenäisesti kevyessä ravissa ja käynnissä.

Saavuttuani kentälle oli valmennettava ratsukko jo alkukäynneillä. Olin siis saapunut tänään valmentamaan Hannea ja Riinaa. Pyysin Hannea kokoamaan ohjat ja aloitimme valmennuksen tekemällä temponlisäykset käynnissä pitkille sivuille. Kun homma alkoi sujua, lisättiin voltit lyhyille sivuille. Tehtävä sujui hyvin, joten pyysin ratsukkoa kääntymään aina lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisijalle ja tekemään muutamia pohkeenväistöjä. Seuraavana pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja ratsastamaan rennossa ravissa kierros. Sen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tehtiin temponlisäyksiä ravissa. Pyysin ratsukkoa kääntymään keskiympyrälle ja nostamaan laukan. Annoin ratsukon laukata muutaman kierroksen, kunnes pyysin vaihtamaan hetkeksi vastalaukkaan ja sen jälkeen jatkamaan käynnissä uraa pitkin. Viimeisenä tehtävänä pyysin ottamaan uralla harjoituslaukkaa molempiin suuntiin. Tehtävät olivat sujuneet tänään ongelmitta ja ratsukon yhteistyö pelasi hyvin. Jätin heidät suorittamaan loppuverryttelyn itsenäisesti.

Rautiaankirjavaa shetlanninponia ei meikäläisen valmennuksissa olekaan näkynyt aikoihin. Verryttelyssä esiteltiin hieman sirkustyyliin pari lennokasta pukkia, mutta ratsastaja istui kuin liimattu ja Riina tyytyi osaansa. Työskentelimme ensin suurella ympyrällä käynnissä ja sitten ravissa. Teimme myös siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin sekä temponvaihteluja harjoitusravista keskiraviin ja takaisin. Ympyrän halkaisijalla teimme muutamia peruutusharjoituksia suunnanvaihtojen yhteydessä. Lopputunnista vielä laukkasimme ympyrällä harjoituslaukkaa ja muutaman kierroksen myös keskilaukkaa. Riina oli tottelevainen ja kuuliainen. Temponvaihtelutkin sujuivat kohtalaisesti, joskin takaosa vaatii työstämistä, jotta saadaan lisää lennokkuutta askeleeseen. Tosin jo fysiikka voi tulla tässä kohden vastaan. Hieno shettis joka tapauksessa ja ehdottomasti tsemppiä jatkoon!

Ratsukko käveli maneesissa pitkällä ohjalla, kun saavuin paikalle. Aloitimme tamman kanssa ihan perusapujen läpikäynnistä. Tänään on tarkoitus hioa kouluradan kohtia läpi, niin että ratsukko pystyy suorittamaan kokonaisen ja ehjän radan kilpailuissa. Aloitimme kuitenkin rauhallisella verryttelyllä, jossa ratsastettiin paljon volttikahdeksikkoja kevyessä ravissa ja myöhemmin myös lyhyitä pätkiä pohkeenväistöä, ponin ollessa jo vertynyt. Alkuun kävin hiukan avittamassa ratsukkoa väistöjen kanssa, kun Riina olisi mieluummin halunnut vain purra kuolaimeen ja mennä turpa pitkällä miten sattuu. Nappasin ponin poskiremmistä kiinni ja naputtelin kouluraipalla kevyesti takaosaa, jotta poni väistäisi rehellisemmin. Riina antautuikin nopeasti ja alkoi miettiä kuinka sitä nyt pitäisikään olla ja mitä tehdä. Laukkaverryttelyssä kävimme läpi ulko-ohjan ja ulkoapujen merkitystä ja Riina näyttikin äärettömän hyvää esimerkkiä siitä, mitä käy jos ulkoapuja ei hallitse tarpeeksi. Tamma pääsi pari kertaa puskemaan pääty-ympyrältä lähes toiseen päähän maneesia, ihan vain sen vuoksi ettei ratsastaja muistanut kääntää riittävästi ulkoavuilla. Päätimme valmennuksen rataharjoitukseen, jonka keskeytin aina tarvittaessa ja toistimme muutamia liikkeitä uudelleen. Esimerkiksi laukkalävistäjä tultiin useampaan kertaan, sillä Riina pääsi ensimmäisellä kerralla karkaamaan pukkilaukalle. Tämä johtui puolipidätteiden uupumisesta ja asetuksen katoamisesta. Lopuksi ravasimme kevyessä ravissa muutamia ympyröitä taivutellen tammaa eteen ja alas.

Saavuin valmentamaan minulle jo tuttua shetlanninponiratsukkoa, tosin tällä kertaa esteiden merkeissä. Hanne oli jo lämmitellyt Riinan, joten kehittelin alkuverryttelyksi pienen jumppasarjan, joka sisälsi puomeja sekä pieniä kavaletteja. Aloitimme jumppasarjalla, jota tuli lähestyä ravissa. Riinan vauhti kiihtyi ennen jumppista, joten pyysin Hannea pyöräyttämään jumppasarjan eteen aina voltin, jotta Riina keskittyisi ja vauhti ei pääsisi kiihtymään liian reippaaksi. Näin saimme ponin kuuliaiseksi ja pienet hypyt sarjalle onnistuivat pikkuhiljaa todella hyvin. Jumppasarja tultiin muutamaan kertaan, jonka jälkeen kehittelin kentälle pienen radan. Rata sisälsi yhteensä kuusi hyppyä sekä muutaman tiukemman kaarteen, joissa poni tuli olla hyvin avuilla. Alkuun rata oli aivan pieni 40cm korkea, joten kehotin Hannea keskittymään siihen, ettei Riina pääsisi valumaan liian pitkäksi ja että lähestymiset olisivat tasaisia ja rauhallisia.

Riina pääsi alussa hieman rymistelemään kohti esteitä, hypyt kumminkin onnistuivat. Kehotin ottamaan pieniä puolipidätteitä sekä tarvittaessa tekemään voltin esteen edelle, jotta Riina palaisi avuille. Loppurata sujuikin maltillisesti ja hypyt näyttivät hyviltä. Nostin radan 60cm korkeudelle ja pienen levähdyksen jälkeen ratsukko pääsi jälleen tulemaan radan. Alkurata olikin nyt jo huomattavasti parempi edelliseen kertaan verrattuna, Riina näytti kuuntelevan Hannen avut kuuliaisesti, hypyt olivat pyöreitä ja lähestymiset olivat tasaisia. Rata onnistui todella hyvin, joten päätimme jättää hypyt siihen. Loppuun työstettiin vielä pitkät loppuravit ja palauttelevat loppukäynnit.

Saavuin valmentamaan lehmänkirjavaa Riinaa ja hänen iloista ratsastajaansa Hannea. Ratsukko oli jo tehnyt alkukäynnit kentällä, joten aloitimme työskentelyn pienen keskustelun jälkeen. Aloitimme työskentelemällä jokaiseen kulmaan käyntivoltit, joilla kehotin Hannea vahtimaan ponin ulkolapaa, se ei saisi valua liikkeen edelle. Volttien sujuessa siirryttiin tekemään pätkiä pohkeenväistöä. Alkuun Riina meinasi väistää vain etuosallaan, mutta Hannen muistuttaessa takaosasta poni alkoi väistämään todella kauniisti. Pyysin ratsukkoa siirtymään harjoitusraviin ja tulemaan pääty-ympyrälle muutaman uralla ravatun kierroksen jälkeen. Pyysin Hannea pyytämään sisäpohkeella ponin raviaskelta pidemmäksi ja tekemällä samalla hieman pidätteitä ulko-ohjasta. Saimme hieman Riinan raviaskelta pidennettyä ja se liikkui nyt myös mukavan energisenä. Kehotin taivuttelemaan ponia vuoroin ulos ja sisälle ympyrällä, jotta saisimme Riinan hyvin taipuvaiseksi ja näin myös pohkeen ja ohjanväliin. Tehtävää toistettiin myös toiseen suuntaan, jonka jälkeen annoin ratsukon huilahtaa pienen hetken.

Laukassa työstimme pääty-ympyröitä sekä voltteja. Riina vaikutti hieman innostuneelta pukittaessaan muutamia kertoja, mutta rentoutui pian työskentelyyn ja laukka näyttikin todella hyvältä! Ympyröillä Riina näytti helposti kaatuvan sisälle, joten keskityimme ratsastamaan Riinan tasapainoiseksi myös ympyröillä. Loppuun Riina toimi laukassa todella sujuvasti, tasapainossa ja taipui hyvin.

Loppuraveissa harjoittelimme hieman keskiravia sekä tempon vaihteluita. Keskiravi onnistuikin mainiosti, eikä siirtymisissä ollut huomautettavaa, joten kehotin kehumaan ponia ja siirtämään sen pikkuhiljaa loppukäynteihin.

Hanne ja Riina verryttelivät jo kentällä, kun saavuin Jukolaan. Minulle kerrottiin ponin tavoista ja luonteesta hieman. Hanne valotti myös vähän tamman kisasaavutuksia. Rakentelin samalla kuuden esteen rataa, jota tänään oli tarkoitus hypätä. Riina katseli innokkaana kannattimille nousevia puomeja. Aluksi tehtävänä oli kahden ristikon ylitys suhteutetulla välillä, johon mahtui noin kuusi askelta. Ensimmäinen kerta sujui moitteettomasti, mutta toisella kerralla innostunut shetlanninponi lähti välissä hieman viemään ja joutui hyvin lähelle toista ristikkoa. Hypyn jälkeen nähtiin muutama pukki, mitkä eivät kuitenkaan saaneet Hannea irtoamaan selästä. Nostin ristikot noin 50cm korkuisiksi pystyiksi ja lyhensin esteiden väliä muutamalla metrillä. Hallintaan taas saatu tamma suoritti hypyt hienosti kolistelematta. Sitten vuorossa oli kaarevalla uralla hypättävät 60cm korkuiset pysty ja okseri. Aluksi väli jäi hieman pitkäksi ja okserin takapuomi tipahti alas. Toisella kerralla esteet sujuivatkin taas hienosti. Valmennustunnin loppuun ratsukko hyppäsi rakentamani radan kerran. Kaikki hypyt sujuivat hienosti ja loppuverryttelyissä näin tyytyväisen ratsukon.

Riina käyttäytyi yleisesti ottaen uudessa paikassa uusien tuttavuuksien keskellä kiitettävästi, mikä onkin loistava piirre näyttelyponille. Esittäminen sujui sinulta erityisen ansiokkaasti: poni esitettiin harjaton puoli tuomaria päin ja kontakti tuomarin kanssa oli hyvä. Jos Riinalla sattuu tulevaisuuden näyttelyissä olemaan yhtä leppoisa fiilis kuin tänään ja se meinaa nukahtaa kesken rakennearvioinnin, voi raippaa sohia kevyesti ruohonkorsia tai reittä vasten, joillon tamman ilme yleensä kirkastuu ja elävöityy. Muista ravia esittäessä juosta tarmokkaasti eteenpäin - sinä määräät tahdin, ei poni.

Esittelin itseni ja aloitimmekin työskentelyn nopeasti. Kasailin pienen radan kentälle ja käskin ratsukon ottaa muutaman verryttely hypyn ristikolle. Riina näytti erittäin energiseltä ja hyppäsi vauhdikkaasti. Hanne joutui esteen jälkeen pidättämään Riinaa, jolloin poni viskasi muutamat pukit. Verryttely hypyt onnistuivat hyvin, lukuun ottamatta Riinan pientä kaahailua. Esittelin teille radan ja tulitte sen muutaman kerran pienempänä. Rata alkoi ristikolta, jonka jälkeen sarjalle, sieltä vesimatto, jonka jälkeen okseri, viimeisenä pikku muuri. Muutaman kerran ratsukko kaahasi sarjalle niin, että toinen este tippui. Kun Hanne sai Riinan rauhoittumaan, rata sujui ongelmitta. Erikoisesteet onnistuivat hyvin ja poni alkoi toimimaan hienosti hallinnassa. Ensimmäisen kerran vesimatolle tuli hieman hassu hyppy, mutta poni tottui esteeseen nopeasti. Loppuverryttelyksi tultiin vielä maapuomeja kiemuralla, jotta poni joutui keskittymään loppuun saakka. Ratsukon yhteistyö näytti pelittävän, tosin Riinalla oli välillä hieman liikaakin vauhtia.

"Apua, mitä!?"

Nuo taisivat olla ensimmäiset sanani, kun tuomari kuulutti vihdoin yleislaatuarvostelutilaisuuden tulokset. Jep, meidän mamma on nyt sekä SHLA-I, että YLA1! Kolmos- tai kakkospalkintoahan tuolta mentiin alunperin hakemaan, mutta poni ylittikin kaikki odotukset. Ei kai tässä voi muuta kun olla ylpeä.

Rouvalla on edessään tämän jälkeen enää kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, jonka jälkeen ansaitut eläkepäivät odottavat.

Tänään käytiin neidin kanssa kärryttelemässä!

Tosiaan siitä on sata ja yksi vuotta kun olen ponin valjastanut rattaiden eteen, mutta tänään tuli sellainen fiilis, että rento kärrylenkki todellakin maistuisi. Riinakin oli yllättävän virkeällä päällä viimepäivien helteistä huolimatta, eikä pistänyt pahemmin vastaan pukiessani sille valjaita ja häntäremmiä.

Tallin pihassa peruutin tamman vanhojen koppakärryjen eteen ja istahdin kyytiin. Poni lähtikin melkein heti reippaaseen käyntiin ja jouduin vähän pidättelemään sitä, jotta pääsin parempaan asentoon kärryissä. Sitten ei muuta kuin matkaan. Käännyimme ladon kohdalta vasemmalle, tarhojen ohi ja tallin takaa kulkevalle hiekkatielle. Tallialueelta päästyämme ihastelin kauniin keltaisia rypsipeltoja tien molemmin puolin. Onneksi älysin lähteä jo näin aikaisin aamulla, kun lämpötila oli vielä siedettävissä lukemissa! Maiskautin ponin hetken päästä raviin ja nautin viileästä ilmavirrasta Riinan tikatessa lyhyttä poniravia tiellä.

Olimme kääntyneet jo takaisin tallille päin, kun kuulin jostakin takaa kavioiden kopsetta. Vilkaisin olkani yli ja läheisen tilan isäntähän sieltä porhalsi hiittikärryineen nuoren lämminveriravurinsa kanssa. Meidät huomattuaan hän kuitenkin hidasti vauhtia ja ohjasi kärrynsä viereeni.
- "Vai olet sie likka lähtheny vähän pienemhällä lämminverisellä liikheelle? Onkos tämä se teirän Riina-poni?" isäntä naurahti ja koitti pidätellä menohaluista hevostaan.
- "Juu tämähän se on, ollaan salaa treenamassa seuraaviin suurajoihin", koitin heittää jotain vitsiä takaisin päin kiusaantunut hymy kasvoillani.
- "No, onnia koithokseen!" toivotteli isäntä ja kannusti hevosensa takaisin raviin.
Riina olisi mieluusti lähtenyt perään, mutta oltiin jo niin lähellä tallia, etten antanut sen enää ravata enempää.

Pihassa riisuin Riinalta saman tien varusteet ja sidoin sen puomiin kiinni. Hain tallin puolelta letkun ja suihkuttelin hikisen ponin kauttaaltaan. Lämpö oli pihalla alkanut jo nousta, joten kiikutin tamman sen suurempia kuivaamatta laitumelle piehtaroimaan. Tallissa asettelin vielä varusteet paikoilleen ja työnsin kärryt takaisin varastoon. Kylläpä oli mukava reissu!

Astelin kuraista polkua pitkin kohti laidunta. Koko viikon oli satanut kaatamalla eikä lämpimistä kesäpäivistä ollut tietoakaan. Tänään sää onneksi näytti hieman positiivisemmalta ja aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta.

Tammalaitumella meno oli melko seesteinen. Naatje, Heini ja Riina makoilivat pitkällään ruohikossa ja yrittivät varmaankin saada kaiken irti niistä vähäisistäkin auringonsäteistä, mitkä pilvet päästivät läpi. Kesän uudet varsatulokkaat, Nessu ja Gaissa kisailivat villisti keskenään ympäri laidunta. Niitä ei huono sää ilmeisesti haitannut, taisivat saada viileistä päivistä vain lisää virtaa. Astelin kirjavan shetlanninponitamman luokse.
- "No Riinaseni, kelpaisko pieni puunaushetki tallissa?" kysyin tammalta, joka näytti siltä kuin ei vähempää voisi kiinnostaa.
Ujutin riimun maassa makaavalle tammalle ja maiskautin kerran. Hitaasti poni könysi ylös venytellen samalla antaumuksella.

Tallissa kiinnitin lähes nukahtamaisillaan olevan Riinan yhdeltä puolelta käytävälle ja hain sen harjapakin.
- "Mitenkäs sä nyt noin väsynyt olet? Ettei vaan olis lämpöhalvausta tai jotain...", mietiskelin ääneen.
Hain ponille ämpärillisen vettä ja hetken suostuttelun jälkeen sain kuin sainkin sen juomaan. Puoli ämpärillistä tamma suostui juomaan, sen jälkeen riitti. Harjasin ponin ensin kauttaaltaan muovisualla ja Riina näytti nauttivan kunnon rapsutuksesta. Poni alkoikin näyttää jo vähän pirteämmältä ja hamuili tuttuun tapaansa turvallaan riimunnarua suuhunsa. Taisi olla vaan kesäuupumusta ilmassa. Harjattuani Riinan pölyharjalla, putsasin vielä kengättömät kaviot, joissa ei pahemmin mitään ollutkaan.

Poni esittäytyi tilaisuudessa erittäin mallikelpoisesti, eikä tavalliseen tapaansa keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä. Tosin aamulla ennen lähtöä fiilikset eivät olleet ihan yhtä katossa. Poni nimittäin päätti että hän ei mihinkään arvostelutilaisuuteen lähde ja riuhtaisi itsensä irti, kun hain sitä tarhasta. Siinä sitten juostiin kirjavan pierupukittelijan perässä vartin verran ympäri pihamaata.

Joka tapauksessa itse tilaisuus sujui kyllä harvinaisen hyvin ja erinomaisen suorituksen johdosta sai Riina turpansa eteen puoli ämpärillistä porkkanoita. Sampan kanssa avattiin illalla vielä kuohuviinipullo menestyksen johdosta, vaikka mies ei ihan ymmärtänytkään miten pikkuponin laatuarvostelupalkinto voi muka olla niin suuren juhlan arvoinen. Tästä on hyvä lähteä koittamaan onnea Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Josko sieltäkin heruisi jokin mukava palkinto...

Koira oli jo lenkitetty, ja mieli teki yhä kävelylle, joten päätin hakea pienen shetlanninponini laitumelta lenkille. Riina oli erittäin nyrpeänä joutuessaan ruuan ääreltä omistajan kuntoilukaveriksi, mutta leppyi saadessaan porkkanan tallissa. Harjasin harvinaisen puhtaan ponin suurpiirteisesti pölyharjalla ja putsasin sen kaviot. Riina kummasteli toimiani seisoessaan kiinni käytävällä. Pienet kaviot oli nopeasti putsattu, sillä tamma oli kengätön, eikä laitumella juuri ollut mutaisia kohtia. Irrotin Riinan käytävältä ja kiinnitin riimunnarun riimuun.

Ulkona oli upea sää. Aurinko paistoi, muttei porottanut kuitenkaan pilvien ansiosta. Yritin tunnistaa kuulemiani lintujen ääniä kävellessämme, mutta en erottanut kuin peipon ja variksen. Riina käveli tylsistyneen näköisenä vierelläni ja päätin vähän hölkätä sen mieliksi. Pikkuiset kaviot tikittivät menemään minkä ehtivät juostessamme suoralla soratien pätkällä. Innostuipa neiti vetämään pienet riemupukitkin, onneksi poispäin minusta. Tallissa huuhtaisin tamman letkulla, raukalla kun oli vielä alusvillaa talven jäljiltä, mikä sai sen hikoamaan hurjasti. Hikiviilauksen jälkeen viilennetty poni pääsi takaisin laiduntamaan kavereiden kanssa.

Tänään oli tarkoitus suunnata Riinan kanssa koulukilpailuihin Team Häiriköille. Olin aivan poikki jo kilpailuja edeltäneestä päivästä ja nyt pitäisi vielä jaksaa raahautua yhdeksäksi kisapaikalle. Onneksi olin opetellut radan niin tarkasti ulkoa, ettei se ainakaan pääsisi enää unohtumaan. Eilen poni oli siis pesty ja puunattu, oikeinpa kahteen kertaan vietyäni sen vahingossa kuraiseen tarhaan ensimmäisen pesun jälkeen.. Jouduin myös kaivamaan kaikki kisavarusteeni milloin mistäkin, pitäisi opetella ehkä järjestelmällisemmäksi. Kaiken lisäksi kaikki tärkeät tavarat tuntuivat olevan juuri nyt lopussa ja koira oli tuhonnut vielä kuljetussuojatkin. Loppujen lopuksi en edes saanut unta.

Kolmannen kahvikupin jälkeen uskalsin lähteä katsastamaan ponia talliin. Samppa oli jo lopen kyllästynyt valitteluuni, joten päätin suosiolla mennä ulos rauhoittumaan. Tallissa minua odotti kakkainen shettis, joka hörähti iloisesti tervehdykseksi. Teki mieli huutaa, mutta hillitsin itseni ja otin viileän rauhallisesti Riinan käytävälle. Niinkin itsetietoinen poni kuin Riina, ei ikinä piehtaroisi omassa kakassaan, paitsi ehkä kisapäivän aamuna... Aloin armottoman muovisukaoperaation ja sain suurimmat kakat onneksi irti. Valkoiset laikut olivat myös suurimmaksi osaksi säästyneet, luojan kiitos! Aloin pikkuhiljaa olla myöhässä ja tamma piti vielä lastata. Kuljetussuojia ei nyt ollut, mutta sille ei voinut mitään. Aloimme yhteistuumin änkeä ponia koppiin mieheni kanssa ja 20 minuutin taistelun jälkeen onnistuimme. Kaahasin tuhatta ja sataa hiekkatietämme isolle tielle, kunnes huomasin unohtaneeni saappaat ja kypärän. Mutisten ajoin äkkiä takaisin tallin pihaan ja lähdin hetken päästä matkaan entistä hurjemmalla vauhdilla.

Lopulta olimme kuitenkin lähes ajoissa kisapaikalla ja ryntäsin salamana tarkistamaan lähtölistat. Olin ensimmäisessä luokassa ja verryttely oli näköjään jo alkanut.. Ei kun taas vauhdilla autolle, poni autosta ulos ja varusteet niskaan. Onneksi Riinan hermot olivat supervahvat, sillä tiesin että tällainen stressaus tarttuu hevoseenkin, eikä ainakaan paranna kilpailusuoritusta tai suhdetta yleensäkään. Saatuani vihdoin pullistelevalle ponille satulavyön kiristettyä, kiitin sitä pidellyttä tyttöä ja harpoin verryttelyalueelle. Riina oli vähän äkäisellä päällä, johtuen varmaan sittenkin stressaamisestani ja yritti potkaista paria isoa puoliveristä. Aloin kuitenkin epäillä kiimaa sen alkaessa höristä pehmeästi voikolle russiruunalle. Lähtiessämme suoritukseen tunsin, kuinka rata alkoi kadota päästäni. Kaikeksi onneksi tulimme kuitenkin toiseksi ja saatoin hyvillä mielin lähteä kotiin.

"Kauan kestin, kunnes konini karkasi."

Mielestäni kadotin viimeisenkin tehtävän
kentällä kuitenkin tuomarille jo kumarran
Aamulla ponini oli täysin vauhditon
nyt kun rata alkoi, on se aivan tahditon

Ja elämä on helppoo silloin, kun on naru,
josta pitää kii
Ei pukeissa ponin tarvitse hiekkaa niellä
ja itseensä satuttaa
Ja elämä on päivästä päivään hienojen
liikkeiden haaveiluu
Kun pönäkkä shettistammani koulua vääntää
ja yleisö taputtaa

Viimeinen tie on ponille juhlaa (haa haa haa)
porkkanoita massuun ja pidetään hauskaa
Vasen pohje kääntää ja oikea taivuttaa
Vielä pysähdys ja Hanne kumartaa