Jukolan Inkivääri

Sopimus Hannen kanssa piti ja seuraavaksi, myös viimeisimmäksi, hän toi koulittavakseni vielä toisen kerran Jukolan Inkiväärin. Perusteellisten alkulämmittelyiden jälkeen kertasimme lyhyesti eilen harjoiteltuja asioita ja ne olivat selkeästi vielä kummankin muistissa tuoreesti. Sen enempää niihin enää paneutumatta, siirryimme tällä kertaa sulku- ja avotaivutusten pariin. Aloitimme avotaivutuksella, jossa heti alkuun Inka tarjosi vain kaulan taivutusta. Tämä johtui osittain myös Hannen liiankin hennoista avuista, mutta tästä saatoinkin huomata tehtävän olevan varsin oiva harjoittelun kohde. Asetus lähti alkuun kauniisti, mutta katosi pian ja taivutuksesta tuli hiukan jäykkä ja pian sitä ei voinut enää taivutukseksi sanoakaan. Pyysin Hannea kokeilemaan ensiksi volttia, jonka jälkeen hän ikään kuin lähtisi tekemään sitä uudestaan, mutta jättäisikin vain asetuksen siihen jatkaen samaa uraa pitkin toiseen päähän asti.

Kyllä vain, sieltä se tulos alkoi hiljaa syntymään. Aluksi pieninä pilkahduksina ja vähän epävarmasti, mutta kun Inka alkoi tajuamaan homman idean, alkoi siitä tulla rohkeampi ja se alkoi toimimaan varmemmin. Muutaman toiston jälkeen saatoin jo todeta, että se alkoi oikeasti avotaivutusta muistuttamaan, mutta vielä ratsukon kannattaisi tätä asiaa treenata ihan omatoimisestikin, painosanalla säännöllisesti. Sulkutaivutus sujuikin jo huomattavasti helpommin, vaikka alkuun asetus tuppasikin menemään avon mukaan. Ratsukko kuitenkin oli koko ajan läsnä tilanteessa ja Hanne otti minulta enemmän kuin hyvin vinkit vastaan.

Edellisten tehtävien parissa meni sen verran pitkä tovi, ettei meille jäänyt juurikaan enää aikaa uusien asioiden läpikäymiselle. Niinpä päätinkin pyytää vielä loppuun Hannea ja Inkaa suorittamaan edellisen päivän vastalaukkatehtävän. Jo näin lyhyellä ajalla huomasin muutosta jo tapahtuneen tai ainakin tehtävä oli niin tuoreessa muistissa, ettei se tuottanut eilisen kaltaisia haasteita. Toki vieläkin suorituksessa oli pientä säröä nostojen kanssa, mutta ainakaan tällä kertaa hevonen ei tarjotellut liiaksi väärää laukkaa. Parannus selkeästi, ja aivan varmasti suunta oli tästä vain ylöspäin!

Pakko myöntää, että tauko tuntui erittäin ansaitulta siinä puolen päivän jälkeen. Aamupäivän valmennukset oli hoidettu alta pois ja olimme sopineet Hannen kanssa treenaavamme vielä illemmalla yhden hevosen kanssa. Omistaja hoiti tallin asioita kuntoon ja minulla oli hyvin aikaa purkaa kentällä oleva esterata seuraavan koulutunnin tieltä. Lehtiä oli putoillut entisestään hiekan sekaan, mutta vieläkään taivas ei ollut revennyt ja kastellut meitä syyssateillaan. Hyvä niin, jospa säilyisimme kuivina myös tällä kertaa.

Tallin oma kasvatti Inka oli kaunis, heleän värinen suomenhevostamma. Ja pakko myöntää, ettei sen ulkonäkö ollut pelkästään se, joka viehätti. Ainakin ulkopuolisen silmin tamma vaikutti erittäin mukavalta ratsastaa ja Hannekin yhtyi samaan mielipiteeseen ratsastajan näkökulmasta. Vaikka paikoitellen huomasinkin Inkan jännittyvän, mikäli ohjastuntuma oli hetkellisesti liiankin voimakas, ei se kuitenkaan siitä koskaan järkyttynyt. Tamma pystyi jatkamaan työskentelyä heti rennommin, kun tilanne korjaantui. Varsinkin ravitehtävät ratsukko suoritti mitä mallikelpoisimmin. Inkan ravi oli pehmeää ja antaessani Hannelle tehtäväksi pidentää askelta lisätyn ravin muodossa, tuntui tamma toimivan kuin ajatus. Monesta suomenhevosesta saattoi olla toisinaan vaikeaa saada todella näyttäviä askeleita irti, mutta Inkan kohdalla se ei tuntunut olevan mikään haaste.

Oman tovin kikkailtuamme erilaisten temponmuutosten ja askeleenpidennysten parissa, oli aika siirtyä hiljalleen laukkatehtävän pariin. Alkuun annoin ratsukon nostaa myötälaukkaa jokaisella pitkällä sivulla, mutta pian tämän jälkeen otin mukaan vastalaukan. Alkuun Inka tuntui mieluusti tarjoavan aivan väärää laukkaa, mutta tarpeeksi kauan käyttäessämme aikaa asetukseen ja rauhoittaessamme tilanteen ennen nostoa, alkoi tamma tajuamaan vaaditun asian. Inkan tasoisen hevosen ei kuitenkaan tarvinnut osata vaihtaa laukasta toiseen laukan kautta, joka olisi varmasti osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Tämän sijaan kokeilimme pariin otteeseen vaihtoa käynnin kautta molempiin suuntiin ja tulosta alkoikin syntyä varsin mallikkaasti. Jopa niin hyvin, ettei valmennusta olisi millään malttanut lopettaa. Hanne kuitenkin lupaili tuoda Inkan vielä näytille seuraavana päivänä, jolloin voisimme keskittyä vielä hiukan eri haasteisiin. Ehkä oli ihan hyvä päästää suomitamma tähän väliin lepäilemään huomisia koitoksia ajatellen...

Saavuin aamulla aikaisin Jukolaan valmentamaan Inkaa ja Hannea. Päästessäni perille ratsukko oli jo kentällä pirteinä lämmittelemässä. Pääsimme saman tien asiaan.
"Tehkää ensin kahdeksikkoa ja vaihdelkaa ravin tempoa", sanoin.
Hanne ohjasi tammansa kahdeksikolle ja antoi pohkeita, jolloin se teki työtä käskettyä ja nosti ravin. Ensin he menivät kahdeksikon läpi rauhallisessa ravissa miltei käyntivauhdissa. Toisella kierroksella ratsukon vauhti lisääntyi huomattavasti ja he menivät pari kierrosta kahdeksikon kiitoravissa. Reippaasta vauhdista huolimatta Inka oli koko ajan mukana eivätkä käännökset tuottaneet sille ongelmia.

Seuraavaksi siirryimme laukanvaihtoon käynnin kautta. Neuvoin Hannea vaihtamaan laukat pitkillä sivuilla. Kaksikko palasi uralle, ja Hanne antoi laukka-avut ratsulleen. Inka nosti laukan saman tien ja he laukkasivat lyhyen sivun saapuen pitkälle sivulle. Ensimmäinen laukanvaihto pitkällä sivulla sujui hyvin. Ratsukon päästessä toiselle pitkälle sivulle Hanne hidasti Inkan vauhdin käyntiin. Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun Hanne yritti saada Inkan nostamaan uudelleen laukan. Inka ei totellut, vaan nosti ravin. Hanne teki avut uudelleen, mutta tamma ei reagoinut mitenkään. Kolmannella yrityksellä Hanne sai taas vauhtia tammaansa. He tekivät vielä muutaman kerran laukanvaihdot sujuvasti, kunnes totesin, että vaihdettaisiin harjoituksia.

Valmennuksen viimeiseen osioon jätin kiemuraurat. Hanne ohjasi Inkan pois uralta keskemmäksi kenttää. Inka liikkui hyvin kiemurauralla ja totteli Hannen pyyntöjä. Ratsukko kulki rauhallisesti, eikä kiemuraurien kanssa ilmennyt minkäänlaista ongelmaa.
"Sulla on kaunis hevonen, jolta kyllä sujuu kaikenlaiset taivutukset ja askeleet. Laukanvaihtoja ja laukannostoja saisi harjoitella enemmän, mutta mitään suuria ongelmia tammalle ei ole", hymyilin Hannelle.
Seurasin heidän loppuverryttelyitään hetken ennen kuin lähdin autolleni.

Tänään minun oli tarkoitus valmentaa Hannea ja hänen suomenhevostammaansa Inkaa. Olin jo hyvissä ajoin Jukolassa, mutta sopivasti Hanne ja Inkakin saapuivat kentälle, joten saimme valmennuksen saman tien aloitettua. Ratsukko sai lämmitellä rauhassa itsenäisesti, samalla kun tarkkailin heidän ratsastustaan ja yritin etsiä mahdollisia virheitä. Niitä oli tosin vaikea löytää, sillä ratsukko liikkui kentällä äärettömän sulavasti.

Aloitimme itse valmennuksen pysähtymisillä ja peruutuksilla. Hanne ohjasi Inkan rauhallisessa ravissa kentän keskelle hidastaen tamman vauhdin käyntiin ja siitä pysähdykseen. Inka totteli ratsastajansa pyyntöjä ja seisoi hievahtamatta paikoillaan. Laskettuaan kymmeneen Hanne nojasi hieman taaksepäin ja vetäen kevyesti ohjista. Inka oli kuulolla koko ajan ja peruutti kuuliaisesti 4 askelta. Ratsukko pysähtyi taas 10 sekunniksi, jonka jälkeen peruuttivat toiset 4 askelta. Hannen pyynnöt olivat melkein huomaamattomat.

Ratsukko jatkoi pysähdyksistä harjoitusravissa eteenpäin takaisin uralle.
"Tee kokorataleikkaa ja ohjaa Inka voltille. Nosta sitten vasemmanpuoleinen harjoituslaukka", neuvoin Hannea.
Ratsukon työskentelyä oli ihailtavaa katsoa, sillä Inka liisi kentän läpi ravissa ja näytti kuin se olisi osannut lukea ratsastajansa ajatukset. Hanne ja Inka kääntyivät voltille, mutta kun Hanne kannusti Inkaa laukkaan, tamma ei nostanutkaan. Hanne toisti laukka-avut uudelleen ja tällä kertaa Inka suostui laukannostoon. Ratsukon laukattua muutama kierros voltilla sanoin, että he vaihtaisivat vastalaukalle ja vaihtaisivat muutaman kierroksen jälkeen takaisin vasemmalle laukalle. Hanne teki työtä käskettyä ja itse vastalaukkakin sujui ratsukolta mainiosti. Vaihto takaisin vasemmalle laukalle sekoitti hieman Inkan askelia, mutta se onnistui korjaamaan tasapainonsa nopeasti.

Valmennus tuli päätökseensä ja jätin ratsukon tekemään itsenäisiä loppuverkkoja odottaen jo innolla seuraavaa päivää.

Hannen ja Inkan verryttelyjä oli mukava katsella; ratsukko pelasi hyvin yhteen, hevonen teki parhaansa ja työskentely oli siistiä. Verryttelimme rataesteillä ennen maastoon siirtymistä, ja ainakaan rataesteillä Inkalla ei ollut mitään ongelmia. Suomenhevosen laukka oli helposti säädeltävää, hyvä, tasainen ratalaukka löytyi sen kummemmin työstämättä, hypyt olivat pyöreät ja lähtivät hyvältä paikalta. Hanne ratsasti reitit esteille tarkasti, otettiin sitten pidempää tai lyhyempää lähestymistä.

Maastossa keskityimme parin tukin, banketin ja pienen mäkiesteen hyppäämiseen. Maastoesteosuus aloitettiin järisyttävän suurelta, 50cm korkealta tukilta. Inkan laukka oli varmaa ja tasaista, samanlaista kuin rataesteillä, ja tukki ylitettiin samaan varmaan tyyliin. Parin hypyn jälken ratsukko sai jatkaa pikkutukilta isommalle tukille (n. 65cm korkea) jasiitä edelleen banketille. Hannen ratsastus oli siistiä, katse pysyi ylhäällä, pohje paikoillaan eikä käsi jäänyt pidättämään. Tukilta tukille sujui hyvin, banketille tuli arempi hyppy. Alashyppy oli jo rohkeampi, ja parin uusintayrityksen jälkeen banketissakaan ei ollut mitään erikoista.

Mäkieste otettiin mukaan viimeisenä, ensin sitä hypättiin yksittäisenä, sitten muiden esteiden perään. Inka teki mäellä tarkkaa työtä, suoritus oli tasapainoinen niin yksittäisesteenä kuin pienen maastoesteradan osana. Vahva peruslaukka, vahva tekninen osaaminen, loistotyötä!

Nuoren ikänsä puolesta ei Inka päässyt tekemään tänään mitään ihmeellisempiä kiemuroita, vaan keskityimme teidän kanssanne selkeään ja rehtiin perusratsastukseen. Tärkeintähän nuoren hevosen kanssa toimiessa on kartuttaa onnistuneita kokemuksia, joita taisitte tänään saada roiman määrän.

Valmennus aloitettiin tekemällä voltteja ja kiemurauria käynnissä. Saitte työskennellä ensin täysin pitkin ohjin. Tarkoituksena oli osoittaa, kuinka vähäisillä avuilla näin herkän tamman sai kuulolle ja toimimaan halutulla tavalla. Inka lähti suurinpiirtein pelkkää päätä kääntämällä voltille. Välillä saatoit tarvita kevyttä pohjeapua, mutta pääsääntöisesti tamma kuunteli pelkkää istuntaasi ja säilytti rentouden mutustellen välillä kuolainta.

Voltit jatkuivat vielä vähän aikaa ravissa tällä kertaa normaalilla ohjastuntumalla. Huomaathan, ettet lähde kääntämään Inkaa voltille ohjien avulla, vaan toimit samalla tavalla kuin käynnissä - ensin katse, rintakehä, pohkeet ja vasta lopuksi mahdollinen johtava ohja. Hevosen tulee pysyä jatkuvasti oman rintakehäsi alla ja parhaiten siinä auttaa oman istunnan hallinta sekä pohjeavut. Käsien on tarkoitus ainoastaan selventää, jos siihen todella löytyy tarvetta. Inka liikkui todella sulavasti myödäten nätisti pehmeän tuntumasi avulla. Siirtymissä nuoresta iästään huolimatta Inka osaa lähteä hienosti raviin takaosaansa käyttäen eikä siirtymä tosiaankaan tule etupainoiseksi missään vaiheessa.

Laukannostoja ehdittiin ottamaan muutama ennen valmennuksen päättymistä. Tosiaan, on hienoa huomata, että tiedostat itsekin, mistä mahdollinen huono laukannosto johtuu. Muista säilyttää rento istunta ja nojautua hieman taaksepäin säilyttäen pehmeän tuntuman suuhun. Saitte muutamia sangen loisteliaita laukannostoja aikaiseksi, kerrassaan hienoa työskentelyä!

Ajelin innoissani kohti Jukolan tallia, odottaen innolla uutta paikkaa uusine tuttavuuksineen ja lisäksi pääsisin kokeilemaan suomenhevostammaa Jukolan Inkivääriä. Tallipiha oli kaunis ja levollisen näköinen ensinäkemältä, hevosia käyskenteli tarhoissaan keskittyneesti heinänkorsia maasta nyppien ja tallista kuului kopinaa - taisi olla siivous juuri meneillään.

Tallinomistaja Hanne tulikin suoraan autolle vastaan ja tervehti lämpimästi, toivottaen samalla minut tervetulleeksi heille. Höpistiin Hannen kanssa vähän sitä sun tätä, enimmäkseen hevosjuttuja samalla kun haettiin Inka tarhasta ja vietiin se karsinaan varusteiden laittoa varten. Inka oli valtavan kaunis ilmestys, pieni ja pyöreä vaaleanrautias lempeällä katseella. Karsinassa harjaaamisen ajan se höristeli tyytyväisenä korviaan, välittämättä tuntemattomasta ihmisestä vierellään. Sain laittaa tamman rauhassa valmiiksi ja taluttaa sen itse kentälle, jossa mittasin jalustimet sopivaksi ripeästi ennen selkään pungertamista. Alkukäyntien ajan annoin tamman kulkea viitisen minuuttia löysin ohjin, kunnes päätin ottaa suusta kevyttä tuntumaa ja saada hevosen liikkumaan pyöreämmin. Hanne kertoi kentän laidalta neuvoja tamman ohjaamiseen - jokainen hevonen kun tuntui toimivan eri kikoilla. Inkasta huomasin heti herkkyyden, sillä suutuntuman sai pitää todella kevyenä ja samalla itsensä hereillä painoapujen suhteen. Vähänkin kun meinasin nojata liikaa taaksepäin tai sivulle - kuten usein teen aivan huomaamattani - alkoi Inka hidastamaan tai kääntymään.

"Mä niin rakastan tän ravia." Huokaisin Hannelle lumoutuneena pienen tamman pehmeistä ja keinuvista askeleista. Sain ratsastaa Inkaa hyvin itsenäisesti, lukuunottamatta satunnaisia neuvoja Hannelta, kun en aina osannut antaa oikeanlaisia pidätteitä tammalle. Uskaltauduin muutamien ravikiemuroiden jälkeen nostamaan Inkalla laukan ensin ympyrällä ja vaikka ensimmäiset kolme yritystä taipuivatkin istuntani vuoksi kiitoraviin, saatiin lopulta onnistunut laukka pääty-ympyrällä ja siitä uralla jatkaen. Raudikon askeleet keinuivat laukassa lähes yhtä hypnoottisesti kuin sen ravikin, mutta ratsastajana jouduin olemaan hyvin tarkkana askeleiden soljuvana pysymiseksi, liika etu- tai takakeno vaikuttivat liikkeeseen heti. Laukkaa ei tänään paljon otettu, osittain pakkasen ja osittain allani olevan uuden tuttavuuden vuoksi, siinä väsyi niin hevonen kuin ratsastajakin kun yhteistä säveltä etsittiin. Viimeisenä otettiin harjoituslaukassa pääty-ympyrä, jonka jälkeen laukattiin lävistäjälle hieman askelta venyttäen. Kulmassa otin kaksi kevyttä puolipidätettä ja Inka laski vauhdin sujuvasti takaisin raviin uralle.

"Sehän näytti hyvältä!" Hanne tokaisi meidän loppverrytellessä helpoilla jumppatehtävillä venytellen.
Pakkanen kipristeli jo poskia ja pikkutamman karva oli kihartunut satulahuovan reunoilta kevyestä hikoamisesta. Inka pörisi tyytyväisenä kävellen kaula pitkänä ja minä matkustelin sen selässä, ehkä hieman omiin haavemaailmoihini ajautuen.
"Tää on ihana, niin herkkä ja hyväliikkeinen. Harva tamma on 40min ajan täysin tyytyväinen, kuten Inka!" Vastasin Hannelle hieman viivellä, painottaen tamma-sanaa ja naurahtaen perään. Oli aika pysäyttää Inka ja laskeutua alas selästä, vaikka olisin voinut matkustella sen kyydissä pidemmänkin tovin. Tätä ratsastuskertaa tulisin muistelemaan vain hyvällä, kuten koko Jukolan tallivisiittiäkin!

Tehtävänanto: Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)

Poni oli hieman turhautunut.

Käytiin Inkan kanssa kokeilemassa onneamme koulukisoissa. Eihän siitä oikein mitään tullut. Koko rata oli yhtä sähläystä ja kaiken kukkuraksi tammaa ei tuntunut huvittavan pätkääkään mennä hitaissa askellajeissa, mikä oli vastoin sen normaalia käytöstä. Minkä lie auringonpistoksen saanut... Laukkaosuudet menivätkin sitten vähän spurtaten, eikä se ravilävistäjäkään mikään kovin hallittu ollut. Noh, tulipahan taas oltua.