Jukolan Inkivääri

virtuaalihevonen - a sim-game horse




rotu suomenhevonen rekisterinumero VH13-018-0953
sukupuoli tamma omistaja Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri 150cm, vaaleanpunarautias kasvattaja Jukola
syntymäaika, ikä 20.08.2013, 12 vuotta (4v 22.09.2013) koulutus yleispainotteinen / He A, 90cm
SV-II, 80 sijoitusta


Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 15.11.2013:
rakenne 8, suku 8, käytöskoe 15, ratsastuskoe 8,5 + 7 (64.876%), luonne 16 = 62,5 pistettä, SV-II


img

Tämä kaunis neito on luonteensa puolesta kuin ilmetty isänsä. Herttaisempaa pikkutammaa saa hakea. Kaikki on kivaa ja kaikki käy, oli sitten kyseessä satulointi karsinassa, tai uusien koulukiemuroiden opettelu. Inka yrittää olla myös kaikkien kaveri ja joutuukin toisinaan vähän syrjityksi laumassa ollessaan liian tungetteleva. Onneksi suomenhevostamma Heini on ottanut tamman suojatikseen ja nämä kaksi ovatkin kuin paita ja peppu. Traileri on varmaan ainoa asia, mitä Inka inhoaa syvästi ja myös näyttää sen. Varsana, kun se kävi ensimmäisellä matkallaan emän kanssa klinikalla ja oltiin juuri päästy takaisin kotipihaan, juuttui sen jalka pahasti trailerin väliseinään. Tamman kanssa tehdään kuitenkin koko ajan töitä ja kopin kanssa harjoitellaan viikoittain, jotta trailerikammosta päästäisiin.

Ratsastettavuudeltaan tamma on ihan huippu. Toisaalta se on hieman haastava saada toimimaan oikein, mutta silti yksi miellyttävimpiä hevosia, minkä selässä olen ollut. Ratsastajan tulee olla pehmeä käsistään, sillä Inka jännittyy heti liiasta ohjien kiskomisesta tai liian vahvasta kuolaimesta. Alusta asti tamma on ollut herkkä painoavuille, josta on hyötyä erityisesti kouluradoilla. Koulukiemuroita Inka taitaakin helppoon A:han saakka. Tamman erikoisuuksiin kuuluu taivaallisen pehmeä ravi ja sen kanssa onkin hyvä kehittää tasapainoa harjoitusravissa. Laukannostoissa saa olla tarkkana, sillä Inka ei taatusti nosta laukkaa, jos ratsastaja nojaa liikaa eteen. Muuten tamma toimii koulupuolella oikein kivasti. Esteitä tamma hyppää kohtuullisen hyvällä tyylillä 90cm asti ja se kieltää vain harvoin. Yleensä kieltäytymisissä ratsastaja on jäänyt hieman ohjaan kiinni, jolloin tamma ei ole saanut tarpeeksi tilaa hyppyyn. Monilahjakkuuden kanssa on kokeiltu myös kärryjä perään ja ketterä pikkutamma on osoittanut kykyjä myös helppoihin valjakkoluokkiin. Inka toimii muiden lajien ohella myös loistavana maastoratsuna. Sillä on isänsä rautaiset hermot, eivätkä isotkaan möröt, kuten traktori pelota sitä.

Kilpailutilanteet sujuvat kuljetuskammoa lukuunottamatta hyvin. Kisapaikalla tamma on rento, joskus vähän liiankin, kun juuri ennen suoritusta tamma on nukahtamispisteessä verryttelyalueella.. Itse suorituksessa tamma kuitenkin yrittää pääsääntöisesti aina parhaansa. Välillä jopa tuntuu, että sitä itseäänkin harmittaa, jos suoritus ei mene ihan nappiin. Muissa erikoisemmissa tilanteissa tamma ottaa lunkisti. Eläinlääkäri on kiva kaveri ja kengittäjäkin on nykyisin ihan ok, kun tamma on oppinut ettei kengän laitto satukaan, vaikka siitä kuuluu kova ääni.



img img img img


Sukuselvitys

i. Kalevan Ujo-Lemminkäinen
sph, 146cm, prt, KTK-II, YLA2, SLA-II, KRJ-II
ii. Kalervon Poika
sh, 155cm, rt
iii. Kalervoevm
iie. Sadun Kertomusevm
ie. Troijan Neito
sh, 155cm, prt
iei. Valopoikaevm
iee. Troijaevm
e. Villahaan Vellamo
sh, 156cm, vrt, KTK-III, KRJ-I
ei. Murskavoitto
sh, 158cm, rt, YLA1, SLA-I, KRJ-I
eii. Murskan Muruevm
eie. Kerttunenevm
ee. Tampuriini
sh, 158cm, rt, SLA-I, KRJ-I
eei. Huurreevm
eee. Elonaevm

iii. Kalervo oli perusrautias suomenhevonen ja oikea tankki. Se meni ulkonäkönsä puolesta täysin työhevosesta. Kiltti se oli kuin mikä ja naapurin pikkulapset kävivät usein kesällä istuskelemassa sen selässä laitumella. Kalervon omisti muuan Husakan Pertti niminen maatilan isäntä, jolle hevonen oli vielä lähes yhtä tärkeä työväline kuin ennenvanhaan. Ei Kalervo sentään kyntöhommiin enää joutunut, mutta talvella se veti mielellään reellä puita metsästä ja kesäisin kuskasi muutamat pikkupaalit pellolta kuivuriin. Kotitilalleen Kainuuseen Kalervo tuotiin varsana Pohjanmaalta, jossa se syntyi 70-luvun puolivälissä. Se pysyi koko ikänsä orina, sillä Husakka ei katsonut tarpeelliseksi ruunata sitä luonteensa vuoksi. Tuohon aikaan ei näille hevosille enää työmielessä ollut juuri tarvetta, mutta Husakan naapurissa asui monta nuorempaa työhevoskisoissa käyvää harrastelijaa, jotka olivat kiinnostuneita Kalervon jälkeläisistä. Niimpä isäntä päätti teettää orista parit varsat kiinnostuneille. Toinen varsoista, Kalervon Poika, ei kuitenkaan menestynyt niinkään työhevoskilpailuissa, joten se myytiin parin mutkan kautta ratsuksi meille Jukolaan. Kalervo lopetettiin isännän jäädessä eläkkeelle kotitilallaan samoihin aikoihin orin kanssa asuneen ruunan kanssa.

iie. Saduksi ristitty rautias iso tamma Sadun Kertomus oli pitkään ratsastuskouluhevosena, ennen kuin sen osti eräs kainuulainen tilanomistaja ratsuksi tyttärelleen. Mitään kummempia koululiikkeitä tamma ei koskaan osannut, mutta tytär kuitenkin innostui käymään sillä muutamissa seurakilpailuissa ja kouluttamaan sitä pidemmälle. Kouluratsua Sadusta ei koskaan tullut, mutta 80 senttisiä esteitä se hyppäsi oikein mukavasti ja sijoittuikin välillä samantasoisissa luokissa. Tamma jätti jälkeensä kaksi varsaa, josta piti tulla isännälle työhevoskisojen palkintohai. Toisin kuitenkin kävi ja vetohevoseksi kelpaamaton Kalervon Poika myytiin eteenpäin Pohjoiseen. Isäntää tilanne harmitti, mutta hän päätti yrittää vielä kerran ja toisesta varsasta tulikin oikea vetojuhta. Satu lopetettiin kunnioitettavassa 30-vuoden iässä kotitilallaan.

iei. Troijan isä, vaaleanrautias ja liinaharjainen Valopoika, oli aikoinaan menestynyt ravihevonen, mutta pisti kahdeksanvuotiaana stopin juoksemiselle. Omistajan mukaan ori kyllästyi, eikä hän enää aikonut pakottaa sitä juoksemaan. Keräsi se kasaan ihan hyvän potin ennen uran loppumista, 80 000 markkaa. Entinen ravuri myytiin yksityishevoseksi Tiina Verkki nimiselle naiselle, joka alkoi kouluttaa orista ratsua. Nainen sai monipuolisesta Valopojasta koulittua kelpo kouluratsun ja ori starttasi korkeimmillaan Helppo A tasoisissa alueluokissa. Verkki ei tahtonut ruunata oria, sillä sen komea ulkomuoto ja eteenpäinpyrkimys olisivat saattaneet kadota. Niimpä Valopoika sai pitää sukukalleutensa ja pääsi tapamaan jopa muutaman tamman ennen surullisen aikaista menehtymistään kuljetusonnettomuudessa.

iee. Troija, jolta Troijan Neidon nimikin on peruja, oli sisukas punarautias pikkutamma. Tammaa kutsuttiin lempinimellä Roihu, johtuen sen tulisesta luonteesta. Tamma oli alkuun ratsastuskouluhevosena, mutta sen nakellessa tarpeeksi ärsyttäviä pikkutyttöjä alas tunneilla, päätyi edellinen omistaja myymään sen yksityiskäyttöön. Uudella omistajallaan se, yllättävää kyllä, rauhoittui silminnähden, eikä enää protestoinut joka asiaa ratsastustilanteissa. Uusi omistaja tuli siihen tulokseen, ettei tammalle vaan kertakaikkiaan sopinut stressaava tuntihevoselämä, vaan se tarvitsisi yhden sille sopivan ratsastajan. Tamma oli hyvin herkkä ratsastaa ja siltä löytyi myös erittäin kauniit liikkeet riehumisen loputtua. Omistajatar nosti Roihun tasoa Helposta C:stä Helppoon A:han ja starttasi sillä muutamat seura- ja aluekilpailut. Pääosin tamman elämä oli kuitenkin rentoa ja se sai viettää paljon aikaa laitumella tammalauman kanssa ja välillä maastoillen ja rennosti työskennellen. Troijan Neito jäi Roihun ainoaksi jälkeläiseksi, jonka uusi omistaja päätyi myymään pois Roihun kuoltua.

eii. Murren isästä ei ole epäilystäkään: hyvin paljon Murrea muistuttava punarautias suomenhevosori Murskan Muru oli säkäkorkeudeltaankin miltei sentilleen poikansa kokoinen. Minna Aalaisen kasvatti kilpaili epäaktiivisen aktiivisesti koulu- ja estekilpailuissa helpoissa luokissa. Ennen ruunausta Murskan Murusta teetetiin muutama jälkeläinen, minkä jälkeen ruuna toimi lähinnä yksityisessä harrastekäytössä muutamalla eri omistajalla. Murskan Muru tunnettiin ystävällisenä ja hieman hitaana yksilönä, joka hyvistä geeneistään huolimatta ei ollut erityinen kilpamenestyjä.

eie. Murskavoiton emä Kerttunen on pienikokoinen punarautias suomenhevostamma. Kerttusen emän puolen suku on selkeästi kouluratsastukseen painottunut, niin myös Kerttunen. Tamma oli tuttu näky nuoremmalla iällä kotiseutunsa näyttelyissä ja kaikentasoisten ratsastuskoulun oppilaiden ja muutaman osaavamman ratsastajan ratsuna koulukilpailuissa. Kerttunen on hevonen, joka yrittää ymmärtää ratsastajan jokaista apua tunnollisesti ja suorittaa tehtävät aina parhaansa mukaan, vaikka sitten arvaamalla vähän sinne päin. Koulutustasoiltaan Kerttunen oli kouluratsastuksessa helppo A -tasoinen, estepuolella hypättiin aikoinaan yli metriä, kunnes esteratsastus jätettiin kavalettitasolle jatkuvien jalkavaivojen vuoksi.

eei. Tampuriinin isä Huurre kilpaili kouluratsastuksessa ja oli aikoinaan oikeinkin tykätty nimi sukutauluissa harvinaisemman sukunsa ansiosta. Huurre asui lähes koko ikänsä yksityisessä käytössä yhden ihmisen kilpahevosena ja pienen hevostilan jalostusorina. Luonteeltaan se oli kärsivällinen ja asiallinen.

eee. Tampuriinin emä Elona oli ravisukuinen opetus- ja siitoshevonen, joka asui koko ikänsä Vihtipuron tallilla. Kilpaillut tamma ei koskaan, vaan tasoltaan se oli harrastepainotteinen. Elonalla on kaksi jälkeläistä Tampuriinin lisäksi.

emän puolen sukuselvitys © kasvattaja

Jälkeläiset

Inka on tarjolla jalostukseen ja ottaa vastaan 2-polvisia suomenhevosoreja.


s. 20.10.2014 t. Jukolan Ryyti i. Sirkkeen Viljami KTK-III
s. 10.05.2017 o. Jukolan Jatkosota i. Seljasaaren Taisto KTK-II, SV-I, KV-II, FIRST CHAMPION


Kilpailukalenteri

41 KRJ-sijoitusta, 6 VSR-sijoitusta, 26 ERJ-sijoitusta 7 MEJ-sijoitusta, 1 tarinakilpailua
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset, paitsi tarinakilpailuista.

31.12.2013 KRJ Cup, Kilpailukeskus Ginger, Helppo A, 4/514
28.02.2014 KRJ Cup, Kilpailukeskus Ginger, Helppo B, 21/475
10.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 2/50
11.04.2014 KRJ, Rågkross, Helppo B, 1/30
12.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 6/50
18.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 6/50
24.10.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 5/30
26.10.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 3/30
27.10.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 1/30
28.10.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 1/30
02.11.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 4/30
03.11.2014 KRJ, Sinnesro, Helppo B, 1/30
27.10.2014 KRJ, 6 sins, Helppo A, 2/30
01.03.2015 KRJ, Holmberg, Helppo A, 2/60
12.09.2015 KRJ, Kaunovaara, Helppo A, 3/30
31.12.2015 KRJ Cup, Aittohaara, Helppo B, 14/343
31.12.2015 KRJ Cup, Aittohaara, Helppo A, 7/377
09.03.2016 KRJ, Marrasvaara, Helppo A, 4/30
10.03.2016 KRJ, Marrasvaara, Helppo A, 1/30
11.03.2016 KRJ, Kuuralehto, Helppo A, 6/40
15.03.2016 KRJ, Kuuralehto, Helppo A, 6/40
20.03.2016 KRJ, Moondance, Helppo A, 1/40
21.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 5/50
22.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 5/50
23.03.2016 KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 4/50
23.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 4/30
24.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 2/30
25.03.2016 KRJ, Moondance, Helppo A, 4/40
27.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 1/30
30.03.2016 KRJ, Helmivaara, Helppo A, 5/30
04.04.2016 KRJ, Kaunovaara, Helppo A, 1/30
05.04.2016 KRJ, Kisakeskus Sitruuna, Helppo A, 5/30
06.04.2016 KRJ, Kisakeskus Sitruuna, Helppo A, 4/30
07.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 5/49
09.04.2016 KRJ, Heili, Helppo A, 6/49
24.06.2016 KRJ, Mandelbacke, Helppo B, 3/45
29.07.2016 KRJ, Overload, Helppo A, 3/40
31.07.2016 KRJ Cup, Fiktio, Helppo A, 29/330
24.06.2017 KRJ, Tuuliajon Hevostila, Helppo A, 2/28
04.07.2017 KRJ, Ketola, Helppo A, 5/40
06.07.2017 KRJ, Ketola, Helppo A, 4/40


30.09.2015 VSR Cup, Susiraja, Helppo B, 1/58

09.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 90cm, 1/7
09.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 90cm, 3/12
10.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 80cm, 3/9
10.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 90cm, 2/7
14.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 80cm, 3/9


VSR:n ikäryhmäkilpailut, 4-vuotiaiden ryhmä
Koulukoe: 2/22, Estekoe: 21/22, Rakennearvostelut: ei palk.
Kokonaistulos: 7/22 (9+3+4=16)
30.11.2013 ERJ Cup, Pirunkorpi, 80cm, 11/191
23.12.2013 ERJ, Graft Stallions, 80cm, 3/27
02.03.2014 ERJ, KK Bailador, 90cm, 1/67
12.04.2014 ERJ, Rågkross, 90cm, 4/27
10.07.2014 ERJ, Tuulenpesä, 80cm, 5/35
16.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 1/28
16.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 4/28
18.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 1/28
21.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 5/28
22.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 3/28
22.07.2014 ERJ, KK Stewart, 80cm, 4/28
22.07.2014 ERJ, Kadotetut Suomenhevoset, 90cm, 1/30
24.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 1/24
25.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 90cm, 2/22
25.07.2014 ERJ, Edia Srawe, 90cm, 2/30
31.08.2014 ERJ Cup, DST, 80cm, 8/180
29.10.2014 ERJ, 6 sins, 90cm, 5/25
07.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 5/50
08.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 2/50
14.12.2017 ERJ, Kilpailukeskus Litt, 70cm, 2/40
15.12.2017 ERJ, Kilpailukeskus Litt, 70cm, 2/40
21.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 7/50
22.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 2/50
26.12.2017 ERJ, Koistila, 70cm, 2/50
30.11.2017 ERJ Cup, Ventos, 80cm, 10/109
01.01.2018 ERJ, Supernatural, 80cm, 3/36


15.02.2014 MEJ Cup, KK Bailador, 80-90cm, 4/35
16.02.2014 MEJ, KK Bailador, 80cm, 4/27
18.02.2014 MEJ, KK Bailador, 60cm, 2/15
18.02.2014 MEJ, KK Bailador, 80cm, 4/27
19.02.2014 MEJ, KK Bailador, 80cm, 1/27
15.07.2014 MEJ Cup, KK Bailador, 70-80cm, 5/31
17.07.2014 MEJ, Ponipallero, 50cm, 2/31


14.05.2014 tarinakilpailut (KRJ), Riiviöt, Helppo B, 7/10


Valmennukset


11.09.2016, kouluvalmennus, valmentajana Yaren

Sopimus Hannen kanssa piti ja seuraavaksi, myös viimeisimmäksi, hän toi koulittavakseni vielä toisen kerran Jukolan Inkiväärin. Perusteellisten alkulämmittelyiden jälkeen kertasimme lyhyesti eilen harjoiteltuja asioita ja ne olivat selkeästi vielä kummankin muistissa tuoreesti. Sen enempää niihin enää paneutumatta, siirryimme tällä kertaa sulku- ja avotaivutusten pariin. Aloitimme avotaivutuksella, jossa heti alkuun Inka tarjosi vain kaulan taivutusta. Tämä johtui osittain myös Hannen liiankin hennoista avuista, mutta tästä saatoinkin huomata tehtävän olevan varsin oiva harjoittelun kohde. Asetus lähti alkuun kauniisti, mutta katosi pian ja taivutuksesta tuli hiukan jäykkä ja pian sitä ei voinut enää taivutukseksi sanoakaan. Pyysin Hannea kokeilemaan ensiksi volttia, jonka jälkeen hän ikään kuin lähtisi tekemään sitä uudestaan, mutta jättäisikin vain asetuksen siihen jatkaen samaa uraa pitkin toiseen päähän asti.

Kyllä vain, sieltä se tulos alkoi hiljaa syntymään. Aluksi pieninä pilkahduksina ja vähän epävarmasti, mutta kun Inka alkoi tajuamaan homman idean, alkoi siitä tulla rohkeampi ja se alkoi toimimaan varmemmin. Muutaman toiston jälkeen saatoin jo todeta, että se alkoi oikeasti avotaivutusta muistuttamaan, mutta vielä ratsukon kannattaisi tätä asiaa treenata ihan omatoimisestikin, painosanalla säännöllisesti. Sulkutaivutus sujuikin jo huomattavasti helpommin, vaikka alkuun asetus tuppasikin menemään avon mukaan. Ratsukko kuitenkin oli koko ajan läsnä tilanteessa ja Hanne otti minulta enemmän kuin hyvin vinkit vastaan.

Edellisten tehtävien parissa meni sen verran pitkä tovi, ettei meille jäänyt juurikaan enää aikaa uusien asioiden läpikäymiselle. Niinpä päätinkin pyytää vielä loppuun Hannea ja Inkaa suorittamaan edellisen päivän vastalaukkatehtävän. Jo näin lyhyellä ajalla huomasin muutosta jo tapahtuneen tai ainakin tehtävä oli niin tuoreessa muistissa, ettei se tuottanut eilisen kaltaisia haasteita. Toki vieläkin suorituksessa oli pientä säröä nostojen kanssa, mutta ainakaan tällä kertaa hevonen ei tarjotellut liiaksi väärää laukkaa. Parannus selkeästi, ja aivan varmasti suunta oli tästä vain ylöspäin!



10.09.2016, kouluvalmennus, valmentajana Yaren

Pakko myöntää, että tauko tuntui erittäin ansaitulta siinä puolen päivän jälkeen. Aamupäivän valmennukset oli hoidettu alta pois ja olimme sopineet Hannen kanssa treenaavamme vielä illemmalla yhden hevosen kanssa. Omistaja hoiti tallin asioita kuntoon ja minulla oli hyvin aikaa purkaa kentällä oleva esterata seuraavan koulutunnin tieltä. Lehtiä oli putoillut entisestään hiekan sekaan, mutta vieläkään taivas ei ollut revennyt ja kastellut meitä syyssateillaan. Hyvä niin, jospa säilyisimme kuivina myös tällä kertaa.

Tallin oma kasvatti Inka oli kaunis, heleän värinen suomenhevostamma. Ja pakko myöntää, ettei sen ulkonäkö ollut pelkästään se, joka viehätti. Ainakin ulkopuolisen silmin tamma vaikutti erittäin mukavalta ratsastaa ja Hannekin yhtyi samaan mielipiteeseen ratsastajan näkökulmasta. Vaikka paikoitellen huomasinkin Inkan jännittyvän, mikäli ohjastuntuma oli hetkellisesti liiankin voimakas, ei se kuitenkaan siitä koskaan järkyttynyt. Tamma pystyi jatkamaan työskentelyä heti rennommin, kun tilanne korjaantui. Varsinkin ravitehtävät ratsukko suoritti mitä mallikelpoisimmin. Inkan ravi oli pehmeää ja antaessani Hannelle tehtäväksi pidentää askelta lisätyn ravin muodossa, tuntui tamma toimivan kuin ajatus. Monesta suomenhevosesta saattoi olla toisinaan vaikeaa saada todella näyttäviä askeleita irti, mutta Inkan kohdalla se ei tuntunut olevan mikään haaste.

Oman tovin kikkailtuamme erilaisten temponmuutosten ja askeleenpidennysten parissa, oli aika siirtyä hiljalleen laukkatehtävän pariin. Alkuun annoin ratsukon nostaa myötälaukkaa jokaisella pitkällä sivulla, mutta pian tämän jälkeen otin mukaan vastalaukan. Alkuun Inka tuntui mieluusti tarjoavan aivan väärää laukkaa, mutta tarpeeksi kauan käyttäessämme aikaa asetukseen ja rauhoittaessamme tilanteen ennen nostoa, alkoi tamma tajuamaan vaaditun asian. Inkan tasoisen hevosen ei kuitenkaan tarvinnut osata vaihtaa laukasta toiseen laukan kautta, joka olisi varmasti osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Tämän sijaan kokeilimme pariin otteeseen vaihtoa käynnin kautta molempiin suuntiin ja tulosta alkoikin syntyä varsin mallikkaasti. Jopa niin hyvin, ettei valmennusta olisi millään malttanut lopettaa. Hanne kuitenkin lupaili tuoda Inkan vielä näytille seuraavana päivänä, jolloin voisimme keskittyä vielä hiukan eri haasteisiin. Ehkä oli ihan hyvä päästää suomitamma tähän väliin lepäilemään huomisia koitoksia ajatellen...



26.08.2016 kouluvalmennus, valmentajan Nicky

Saavuin aamulla aikaisin Jukolaan valmentamaan Inkaa ja Hannea. Päästessäni perille ratsukko oli jo kentällä pirteinä lämmittelemässä. Pääsimme saman tien asiaan.
"Tehkää ensin kahdeksikkoa ja vaihdelkaa ravin tempoa", sanoin.
Hanne ohjasi tammansa kahdeksikolle ja antoi pohkeita, jolloin se teki työtä käskettyä ja nosti ravin. Ensin he menivät kahdeksikon läpi rauhallisessa ravissa miltei käyntivauhdissa. Toisella kierroksella ratsukon vauhti lisääntyi huomattavasti ja he menivät pari kierrosta kahdeksikon kiitoravissa. Reippaasta vauhdista huolimatta Inka oli koko ajan mukana eivätkä käännökset tuottaneet sille ongelmia.

Seuraavaksi siirryimme laukanvaihtoon käynnin kautta. Neuvoin Hannea vaihtamaan laukat pitkillä sivuilla. Kaksikko palasi uralle, ja Hanne antoi laukka-avut ratsulleen. Inka nosti laukan saman tien ja he laukkasivat lyhyen sivun saapuen pitkälle sivulle. Ensimmäinen laukanvaihto pitkällä sivulla sujui hyvin. Ratsukon päästessä toiselle pitkälle sivulle Hanne hidasti Inkan vauhdin käyntiin. Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun Hanne yritti saada Inkan nostamaan uudelleen laukan. Inka ei totellut, vaan nosti ravin. Hanne teki avut uudelleen, mutta tamma ei reagoinut mitenkään. Kolmannella yrityksellä Hanne sai taas vauhtia tammaansa. He tekivät vielä muutaman kerran laukanvaihdot sujuvasti, kunnes totesin, että vaihdettaisiin harjoituksia.

Valmennuksen viimeiseen osioon jätin kiemuraurat. Hanne ohjasi Inkan pois uralta keskemmäksi kenttää. Inka liikkui hyvin kiemurauralla ja totteli Hannen pyyntöjä. Ratsukko kulki rauhallisesti, eikä kiemuraurien kanssa ilmennyt minkäänlaista ongelmaa.
"Sulla on kaunis hevonen, jolta kyllä sujuu kaikenlaiset taivutukset ja askeleet. Laukanvaihtoja ja laukannostoja saisi harjoitella enemmän, mutta mitään suuria ongelmia tammalle ei ole", hymyilin Hannelle.
Seurasin heidän loppuverryttelyitään hetken ennen kuin lähdin autolleni.



25.08.2016 kouluvalmennus, valmentajan Nicky

Tänään minun oli tarkoitus valmentaa Hannea ja hänen suomenhevostammaansa Inkaa. Olin jo hyvissä ajoin Jukolassa, mutta sopivasti Hanne ja Inkakin saapuivat kentälle, joten saimme valmennuksen saman tien aloitettua. Ratsukko sai lämmitellä rauhassa itsenäisesti, samalla kun tarkkailin heidän ratsastustaan ja yritin etsiä mahdollisia virheitä. Niitä oli tosin vaikea löytää, sillä ratsukko liikkui kentällä äärettömän sulavasti.

Aloitimme itse valmennuksen pysähtymisillä ja peruutuksilla. Hanne ohjasi Inkan rauhallisessa ravissa kentän keskelle hidastaen tamman vauhdin käyntiin ja siitä pysähdykseen. Inka totteli ratsastajansa pyyntöjä ja seisoi hievahtamatta paikoillaan. Laskettuaan kymmeneen Hanne nojasi hieman taaksepäin ja vetäen kevyesti ohjista. Inka oli kuulolla koko ajan ja peruutti kuuliaisesti 4 askelta. Ratsukko pysähtyi taas 10 sekunniksi, jonka jälkeen peruuttivat toiset 4 askelta. Hannen pyynnöt olivat melkein huomaamattomat.

Ratsukko jatkoi pysähdyksistä harjoitusravissa eteenpäin takaisin uralle.
"Tee kokorataleikkaa ja ohjaa Inka voltille. Nosta sitten vasemmanpuoleinen harjoituslaukka", neuvoin Hannea.
Ratsukon työskentelyä oli ihailtavaa katsoa, sillä Inka liisi kentän läpi ravissa ja näytti kuin se olisi osannut lukea ratsastajansa ajatukset. Hanne ja Inka kääntyivät voltille, mutta kun Hanne kannusti Inkaa laukkaan, tamma ei nostanutkaan. Hanne toisti laukka-avut uudelleen ja tällä kertaa Inka suostui laukannostoon. Ratsukon laukattua muutama kierros voltilla sanoin, että he vaihtaisivat vastalaukalle ja vaihtaisivat muutaman kierroksen jälkeen takaisin vasemmalle laukalle. Hanne teki työtä käskettyä ja itse vastalaukkakin sujui ratsukolta mainiosti. Vaihto takaisin vasemmalle laukalle sekoitti hieman Inkan askelia, mutta se onnistui korjaamaan tasapainonsa nopeasti.

Valmennus tuli päätökseensä ja jätin ratsukon tekemään itsenäisiä loppuverkkoja odottaen jo innolla seuraavaa päivää.



09.03.2014, maastoestevalmennus, valmentajana Lissu T.

Hannen ja Inkan verryttelyjä oli mukava katsella; ratsukko pelasi hyvin yhteen, hevonen teki parhaansa ja työskentely oli siistiä. Verryttelimme rataesteillä ennen maastoon siirtymistä, ja ainakaan rataesteillä Inkalla ei ollut mitään ongelmia. Suomenhevosen laukka oli helposti säädeltävää, hyvä, tasainen ratalaukka löytyi sen kummemmin työstämättä, hypyt olivat pyöreät ja lähtivät hyvältä paikalta. Hanne ratsasti reitit esteille tarkasti, otettiin sitten pidempää tai lyhyempää lähestymistä.

Maastossa keskityimme parin tukin, banketin ja pienen mäkiesteen hyppäämiseen. Maastoesteosuus aloitettiin järisyttävän suurelta, 50cm korkealta tukilta. Inkan laukka oli varmaa ja tasaista, samanlaista kuin rataesteillä, ja tukki ylitettiin samaan varmaan tyyliin. Parin hypyn jälken ratsukko sai jatkaa pikkutukilta isommalle tukille (n. 65cm korkea) jasiitä edelleen banketille. Hannen ratsastus oli siistiä, katse pysyi ylhäällä, pohje paikoillaan eikä käsi jäänyt pidättämään. Tukilta tukille sujui hyvin, banketille tuli arempi hyppy. Alashyppy oli jo rohkeampi, ja parin uusintayrityksen jälkeen banketissakaan ei ollut mitään erikoista.

Mäkieste otettiin mukaan viimeisenä, ensin sitä hypättiin yksittäisenä, sitten muiden esteiden perään. Inka teki mäellä tarkkaa työtä, suoritus oli tasapainoinen niin yksittäisesteenä kuin pienen maastoesteradan osana. Vahva peruslaukka, vahva tekninen osaaminen, loistotyötä!



21.02.2014, kouluvalmennus Pitkärannassa, valmentajana vrieng.

Nuoren ikänsä puolesta ei Inka päässyt tekemään tänään mitään ihmeellisempiä kiemuroita, vaan keskityimme teidän kanssanne selkeään ja rehtiin perusratsastukseen. Tärkeintähän nuoren hevosen kanssa toimiessa on kartuttaa onnistuneita kokemuksia, joita taisitte tänään saada roiman määrän.

Valmennus aloitettiin tekemällä voltteja ja kiemurauria käynnissä. Saitte työskennellä ensin täysin pitkin ohjin. Tarkoituksena oli osoittaa, kuinka vähäisillä avuilla näin herkän tamman sai kuulolle ja toimimaan halutulla tavalla. Inka lähti suurinpiirtein pelkkää päätä kääntämällä voltille. Välillä saatoit tarvita kevyttä pohjeapua, mutta pääsääntöisesti tamma kuunteli pelkkää istuntaasi ja säilytti rentouden mutustellen välillä kuolainta.

Voltit jatkuivat vielä vähän aikaa ravissa tällä kertaa normaalilla ohjastuntumalla. Huomaathan, ettet lähde kääntämään Inkaa voltille ohjien avulla, vaan toimit samalla tavalla kuin käynnissä - ensin katse, rintakehä, pohkeet ja vasta lopuksi mahdollinen johtava ohja. Hevosen tulee pysyä jatkuvasti oman rintakehäsi alla ja parhaiten siinä auttaa oman istunnan hallinta sekä pohjeavut. Käsien on tarkoitus ainoastaan selventää, jos siihen todella löytyy tarvetta. Inka liikkui todella sulavasti myödäten nätisti pehmeän tuntumasi avulla. Siirtymissä nuoresta iästään huolimatta Inka osaa lähteä hienosti raviin takaosaansa käyttäen eikä siirtymä tosiaankaan tule etupainoiseksi missään vaiheessa.

Laukannostoja ehdittiin ottamaan muutama ennen valmennuksen päättymistä. Tosiaan, on hienoa huomata, että tiedostat itsekin, mistä mahdollinen huono laukannosto johtuu. Muista säilyttää rento istunta ja nojautua hieman taaksepäin säilyttäen pehmeän tuntuman suuhun. Saitte muutamia sangen loisteliaita laukannostoja aikaiseksi, kerrassaan hienoa työskentelyä!



Päiväkirja


14.05.2014, tarinakoulukilpailut Riiviöissä

Tehtävänanto: Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)

Poni oli hieman turhautunut.

"Pyöri itse ympyrää, ei kiinnosta. Mikä on puolipidäte? Oikaisin kulmat, tuli parempi aika!"

Käytiin Inkan kanssa kokeilemassa onneamme koulukisoissa. Eihän siitä oikein mitään tullut. Koko rata oli yhtä sähläystä ja kaiken kukkuraksi tammaa ei tuntunut huvittavan pätkääkään mennä hitaissa askellajeissa, mikä oli vastoin sen normaalia käytöstä. Minkä lie auringonpistoksen saanut... Laukkaosuudet menivätkin sitten vähän spurtaten, eikä se ravilävistäjäkään mikään kovin hallittu ollut. Noh, tulipahan taas oltua.



Kuvat © Jukola


VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2017 (vuonohevoskuva © AK) | lue lisää tekijänoikeuksista