† Villahaan Vellamo †

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Kuvassa oleva hevonen ei liity sivuilla esitettyihin tietoihin!

rotu	suomenhevonen	rekisterinumero	VH13-018-0622
sukupuoli	tamma	omistaja	Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri	156cm, vaaleanrautias	kasvattaja	Villahaka
syntymäaika, ikä	07.10.2012, 24 vuotta (4v 26.12.2012)	koulutus	koulupainotteinen / He A
KTK-III, KRJ-I, 49 sijoitusta

Kuollut 22.10.2017

Tämä lokakuinen viikonloppu on ollut yhtä menetystä. Olimme juuri edellispäivänä kuskanneet puoliveritamma Tintin viimeiselle matkalleen, kunnes jouduimme taas kohtaamaan surua. Venla oli yön aikana saanut ähkyn, luultavasti liian vähäisestä juomisesta. Nuo urpot alkuperäisrodut kun eivät ymmärrä juoda tarpeeksi - onhan mutaisen tarhan kuralätäköissä paljon parempaa vettä kuin saavissa! Taluttelu ei auttanut ja jouduimme kutsua eläinlääkärin paikalle. Tilanne ei helpottanut aamuun mennessä ja eläinlääkäri alkoi olla sitä mieltä, että vaihtoehdot alkoivat olla kiireellinen leikkaus tai lopetus. Näin vanhaa tammaa oli turha alkaa enää leikata, joten itku kurkussa soitin naapurin metsämiehen ampumaan tamman.

Happamuudestaan huolimatta Venlan sydän oli täyttä kultaa ja onneksi saimme nauttia tamman läsnäolosta näinkin pitkään. Ja onneksi tallista löytyy yhä Venlan ensimmäinen varsa, Inka, jonka kanssa jatketaan emän kavionjäljissä kunnostautumista kouluradoilla.

Suomenhevostammojen erikoiskantakirjaustilaisuus 05.12.2013:
16 + 15 + 15 + 15 = 61 pistettä, KTK-III
"Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt pitkä runko, lyhyt jyrkkä lautanen, ej sapelissa, painuneet vuohiset."

Helmikuun KRJ:n laatuarvostelutilaisuus 15.02.2017:
7 + 47 + 22 + 20 + 15 = 111 pistettä, KRJ-I

Mennessäni ensi kerran katsomaan tammaa, keskittyi huomioni heti kauniiseen väriin ja nättiin ulkomuotoon. Ulkokuoren alta löytyi kuitenkin varsin tammamainen luonne, jonka kanssa mielenlujuus on valttia. Venla on ihan kiva ratsastaa, mutta muuten käsiteltäessä toisinaan hermoja raastava. Kun osaa vedellä oikeista naruista, saa tästä kuitenkin ihan mukavan kaverin kouluradoille ja pitkille metsälenkeille.

Hoitotilanteissa tamma on melkoinen diiva, ja erityisesti satuloinnin ajaksi se kannattaa sitoa kiinni, ellei tahdo tulla purruksi. Vyön kiristäminen on sen mielestä äärimmäisen inhottavaa, vaikka homman tekisi kuinka varovasti tahansa. Sen järkevämpää syytä tähän ei ole kuitenkaan löytynyt, ilmeisesti Venla on vaan sen verran herkkä tapaus. Harjata ei saa liian kovaa, muttei myöskään liian pehmeästi. Tyytymättömyyttään tamma ilmaisee hyvin selkein elein ja sen perusilme karsinassa tuntuukin olevan turpa rullalla ja korvat niskaa myöten taitettuna. Hoitajansa suhteen Venla on hyvin valikoiva, mutta yllättävää kyllä, tiettyjen ihmisten käsittelyssä se muuttaa käytöstään täysin. Hapan ilme vaihtuu lempeään katseeseen ja onpa se jopa hörissyt jollekin aikaisemmista hoitajista. Muiden hevosten seurassa tamma on hiukan pomotteleva, mutta yksin jäädessään kumminkin kaipaa kavereitaan. Tällä hetkellä se tarhaa Heini-tamman kanssa, ja nämä tuntuvat tulevan ihan hyvin toimeen.

Selästä käsin tamma toimii oikein mainiosti ja sillä on hyvä työmotivaatio. Tämän saavuttaminen vaatii kuitenkin ratsastajalta tiettyjä ominaisuuksia, eikä Venla sovi kaikille ratsastettavuudeltaan. Liian kova tuntuma ja ohjista kiskominen saa tamman puremaan kiinni kuolaimeen ja kiihdyttämään vauhtia. Pehmeä ja kevyt käsi ovatkin tämän kanssa avaintekijöitä. Venla ei myöskään siedä pohkeella puristamista, vaan pohjeapujen on oltava nopeita, mutta kevyitä. Toisaalta tammalla on hyvät opetusmestarin ominaisuudet, ja tämän kanssa oppii ainakin hiomaan apuja kevyiksi ja huomaamattomiksi. Oikean ratsastajan kanssa Venlasta saa irti liikkeitä aina Helppoon A:han saakka ja sen valttikorttina on pehmeä ravi, jossa istuisi vaikka tunnin keventämättä. Esteitä tamma ei juuri hyppää, mutta puomi- ja kavalettiharjoitukset ovat hyvää vaihtelua kouluvääntöön. Maastossa tamma ei ihme kyllä säiky juuri mitään, vaan on melko maastovarma ratsu. Vauhdin kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä se saattaa lähteä innostuessaan käsistä.

Sukuselvitys

i. Murskavoitto sh, 158cm, rt, YLA1, SLA-I, KRJ-I	ii. Murskan Muru^evm	iii. Mini-Mies^evm
		iie. Päivikki^evm
	ie. Kerttunen^evm	iei. Taka-Piiska^evm
		iee. Tipuliinu^evm
e. Tampuriini sh, 158cm, rt, SLA-I, KRJ-I	ei. Huurre^evm	eii. Hoksotin^evm
		eie. Aarika^evm
	ee. Elona^evm	eei. Harmain Aavistus^evm
		eee. Juhannus^evm

ii. Murren isästä ei ole epäilystäkään: hyvin paljon Murrea muistuttava punarautias suomenhevosori Murskan Muru oli säkäkorkeudeltaankin miltei sentilleen poikansa kokoinen. Minna Aalaisen kasvatti kilpaili epäaktiivisen aktiivisesti koulu- ja estekilpailuissa helpoissa luokissa. Ennen ruunausta Murskan Murusta teetetiin muutama jälkeläinen, minkä jälkeen ruuna toimi lähinnä yksityisessä harrastekäytössä muutamalla eri omistajalla. Murskan Muru tunnettiin ystävällisenä ja hieman hitaana yksilönä, joka hyvistä geeneistään huolimatta ei ollut erityinen kilpamenestyjä.

iii. Murskan Murun isä Mini-Mies oli liinakko koulupainotteinen suomenhevos-ori. Se teki kunnioitettavan pitkän uran muutaman eri omistajan kilpahevosena tasolla helppo A. Lisäksi Mini-Mies sai mainetta ja kunniaa hyvän rakenteensa puolesta ja oli nuorella iällä kysytty siitosori. Mini-Miehen isä Leean Torsti oli takuulla yksi tekijä Mini-Miehen menestykselle. Leean Torsti oli ponikokoinen erityisesti kouluratsastuksessa menestynyt ori. Vanhemmalla iällä Torsti ruunattiin, minkä jälkeen se siirtyi pienen ratsastuskoulun käyttöön. Mini-Miehen emä Ektorin Aira oli rakenteellisesti loistoluokkaa. Sen suvusta löytyy paljon hyvämaineisia kouluhevosia, mutta Ektorin Aira itse vietti elämänsä lähinnä siitostammana. Ektorin Aira periytti monelle jälkeläiselleen järkevän luonteen ja sporttisen rakenteen.

iie. Murskan Murun emä Päivikki oli elänyt pienellä harrastetallilla ensimmäiset kymmenen vuotta, kunnes myynnin jälkeen uusi omistaja huomasi tamman piilevät kyvyt. Myöhemmällä iällä Helppo A -tasoiseksi koulutettu Päivikki keräsi eri kokoisissa kilpailuissa huomattavan määrän sijoituksia. Myöhemmin tehty sukuselvitys selittänee Päivikin kyvyt, jotka piti vain osata kaivaa harrasteratsun alta. Tamman isä Rasmuska kilpaili jopa vaB-tasolla ja oli kuulotiedon perusteella myös hyvä hyppäämään. Luonteeltaan Rasmuska ei ollut maailman helpoin, mutta kykyä löytyi vaikka mihin. Päivikin emä Pilviina ei jää yhtään Rasmuskan varjoon. Pilviina toimi usean aloittelevan harrastajakilpailijan kisailuratsuna ja oli todella kärsivällinen käyttöhevonen. Pilviina periytti jälkeläisilleen kouluhevosen omaisuuksia, jotka tosin Päivikinkin tapauksessa olivat hieman piilossa.

ie. Murskavoiton emä Kerttunen on pienikokoinen punarautias suomenhevostamma. Kerttusen emän puolen suku on selkeästi kouluratsastukseen painottunut, niin myös Kerttunen. Tamma oli tuttu näky nuoremmalla iällä kotiseutunsa näyttelyissä ja kaikentasoisten ratsastuskoulun oppilaiden ja muutaman osaavamman ratsastajan ratsuna koulukilpailuissa. Kerttunen on hevonen, joka yrittää ymmärtää ratsastajan jokaista apua tunnollisesti ja suorittaa tehtävät aina parhaansa mukaan, vaikka sitten arvaamalla vähän sinne päin. Koulutustasoiltaan Kerttunen oli kouluratsastuksessa helppo A -tasoinen, estepuolella hypättiin aikoinaan yli metriä, kunnes esteratsastus jätettiin kavalettitasolle jatkuvien jalkavaivojen vuoksi.

iei. Kerttusen isä Taka-Piiska sai kertomatiedon mukaan nimensä tuuheasta hännästään, jota suomenhevosorilla oli tapan liikutella hauskannäköisesti pikkuvarsana. Taka-Piiska asui kasvattajiensa Marika ja Risto Köyhälän ratsutilalla koko ori-ikänsä ja kiersi lähinnä näyttelyitä. Ruunauksen myötä Taka-Piiska jatkoi elämäänsä harrastetallin tuntihevosena Talli Lupiinissa, jossa painotettiin lempeitä hevosmiestaitoja ja myös hieman lännenratsastusta. Tehtävässään Taka-Piiskan kerrotaan olleen elementissään. Taka-Piiskan isä Takavalo oli kouluratsu, jonka kapasiteettinäyttö jäi harmittavan pieneksi sairastuttuaan hoitovirheen seurauksena. Taka-Piiska oli kuitenkin jalostusorina ensiluokkainen: sillä oli rakenne, luonne ja suku kohdallaan. Taka-Piiskan emä Pettorin Sylvi oli keskikokoinen, perusosaava ja muutenkin hyvin tavanomainen siitostammana elämänsä viettänyt suomenhevonen. Pettorin Sylvi periytti jälkeläisilleen hyvää kärsivällistä luonnetta. Osalla jälkeläisistä oni ilmennyt myös tasokkuutta kouluratsastuksessa.

iee. Kerttusen emä Tipuliinu teki todella kunnioitettavan uran kouluratsuna kansallisella tasolla ja siirtyi siitoskäyttöön hyvin myöhään. Tipuliinu oli hyvin terve, sitkeä ja hyväluonteinen suomenhevostamma, jonka kanssa oli ilo kilpailla. Tipuliinulla on paljon sijoituksia heC-heA -tasoilla, suullisen tiedon mukaan tamma starttasi myös vaativassa luokassa. Tipuliinun isä Tenhokki oli tunnettu koulusuomenhevonen. Se kilpaili omistajansa kanssa vuosia hyvin menestyksekkäästi ja toimi myös jalostukäytössä samalla. Tenhokki periytti jälkeläisilleen etenkin potentiaalia kouluradoille. Tipuliinun emä Taalan Lyhde omasi menestyneen koulusuvun, mutta ei itse omistajansa iäkkyyden vuoksi päässyt koskaan kunnolla näyttämään taitojaan. Taalan Lyhde kiersi paljon näyttelyitä, mutta liikuntaa tamma sai lähinnä vain innokkailta naapurintytöiltä. Lyhde valittiin Tipuliinun emäksi suvun ja hyvän rakenteen perusteella.

ei. Tampuriinin isä Huurre kilpaili kouluratsastuksessa ja oli aikoinaan oikeinkin tykätty nimi sukutauluissa harvinaisemman sukunsa ansiosta. Huurre asui lähes koko ikänsä yksityisessä käytössä yhden ihmisen kilpahevosena ja pienen hevostilan jalostusorina. Luonteeltaan se oli kärsivällinen ja asiallinen.

ee. Tampuriinin emä Elona oli ravisukuinen opetus- ja siitoshevonen, joka asui koko ikänsä Vihtipuron tallilla. Kilpaillut tamma ei koskaan, vaan tasoltaan se oli harrastepainotteinen. Elonalla on kaksi jälkeläistä Tampuriinin lisäksi.

Jälkeläiset

Venla on tarjolla liisaukseen. Ota yhteyttä sähköpostilla, mikäli varsa tästä tammasta kiinnostaa!

s. 20.08.2013	t. Jukolan Inkivääri	i. Kalevan Ujo-Lemminkäinen	SV-II
s. 16.10.2014	o. Jukolan Kaukamoinen	i. Kalevan Ujo-Lemminkäinen	KTK-II
s. 16.05.2016	t. Jukolan Järvineito	i. Fiktion Hölynpöly	KTK-II, SV-I, KV-II, EV-II, VV-I, KEV-III
s. 29.09.2016	o. Jukolan Matruusi	i. Mohikaani KRS	KTK-II
s. 19.05.2017	o. Jukolan Tuhtijätkä	i. Syrjän Itkupilli	SV-II

Kilpailukalenteri

46 KRJ-sijoitusta, 3 VSR-sijoitusta, 3 tarinakilpailua
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset, paitsi tarinakilpailuista.

07.06.2013 KRJ, Simpicity, Helppo B, 5/30
09.06.2013 KRJ, Simpicity, Helppo B, 1/30
27.06.2013 KRJ, Fiktio, Helppo A, 6/40
29.06.2013 KRJ, Fiktio, Helppo B, 2/35
29.06.2013 KRJ, Fiktio, Helppo B, 3/40
30.06.2013 KRJ, Bellgrove, Helppo A, 5/30
07.07.2013 KRJ, Maanan Suomenhevoset, Helppo A, 4/50
12.07.2013 KRJ, Oldfinion, Helppo B, 4/30
13.07.2013 KRJ, Vienre, Helppo A, 1/40
16.07.2013 KRJ, Oldfinion, Helppo B, 3/30
19.07.2013 KRJ, Oldfinion, Helppo B, 2/30
22.07.2013 KRJ, Oldfinion, Helppo B, 1/30
22.07.2013 KRJ, Oldfinion, Helppo B, 2/30
22.07.2013 KRJ, Marike, Helppo B, 4/50
24.07.2013 KRJ, Marike, Helppo B, 2/50
24.07.2013 KRJ, Marike, Helppo A, 6/50
26.07.2013 KRJ, Marike, Helppo B, 4/50
02.08.2013 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 4/50
04.08.2013 KRJ, Mewian Welsh, Helppo B, 2/40
07.08.2013 KRJ, Mewian Welsh, Helppo B, 1/40
08.08.2013 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 2/50
17.10.2013 KRJ, Bellgrove, Helppo A, 1/30
05.11.2013 KRJ, Pirunportti, Helppo A, 6/38
06.11.2013 KRJ, Pirunportti, Helppo A, 2/38
31.12.2013 KRJ-cup, Kilpailukeskus Ginger, Helppo B, 12/467
28.02.2014 KRJ-cup, Kilpailukeskus Ginger, Helppo A, 4/522
13.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 5/50
15.04.2014 KRJ, Cremlin, Helppo A, 7/50
16.04.2014 KRJ, Cremlin, Helppo A, 6/50
18.04.2014 KRJ, Riiviöt, Helppo A, 1/50
22.05.2014 KRJ, Starberry, Helppo A, 5/30
23.07.2014 KRJ, Ulapan Talli, Helppo A, 5/40
22.10.2014 KRJ, 6 sins, Helppo A, 5/30
23.10.2014 KRJ, 6 sins, Helppo A, 4/30
24.10.2014 KRJ, 6 sins, Helppo A, 1/30
30.10.2014 KRJ, 6 sins, Helppo A, 1/30
28.02.2015 KRJ-cup, Oldfinion Dressage, Helppo B, 6/319
01.03.2015 KRJ, Holmberg, Helppo A, 3/60
01.03.2015 KRJ, Holmberg, Helppo A, 5/60
03.03.2015 KRJ, Marvel Ponies, Helppo A, 4/60
04.03.2015 KRJ, Marvel Ponies, Helppo A, 4/60
05.03.2015 KRJ, Marvel Ponies, Helppo A, 6/60
30.09.2015 KRJ-cup, Runoratsut, Helppo A, 3/361
29.02.2016 KRJ-cup, Fiktio, Helppo B, 2/317
31.03.2016 KRJ-cup, Runoratsut, Helppo B, 33/369
31.05.2016 KRJ-cup, Hukkapuro, Helppo A, 29/342

Näyttelytulokset

16.01.2016 Match Show, Team Liian Hitaat, PUN2 tuom. Kicks

05.06.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, Helppo A, 1/17
08.06.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, Helppo A, 1/17
06.08.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, Helppo A, 2/16

09.11.2013 tarinakilpailut (KRJ), Heavyweight Drafting, Helppo B, 8/8
29.11.2014 tarinakilpailut (villit), Granstad, Helppo A, 19/22
26.04.2015 tarinakilpailut (villit), Katriinan talli, Helppo B, 3/4

Valmennukset

18.12.2016 kouluvalmennus Villahaassa, valmentajan Uppe

Ratsastaja-Merin mietteet valmennuksesta (omistajan kirjoittama):

Hanne oli niin kiireinen, että ehdotti josko minä lähtisin valmentautumaan Venlan kanssa hänen sijastaan. Ja mikäs siinä, tänään ei tarvinnut tehdä kuin iltatalli, joten lähdin oikein mielelläni taas vaihteeksi parantelemaan ratsastustaitojani. Viime kerrasta olikin jo vierähtänyt aikaa, ja vaikka Jukolassa oli osaavia hevosia, joilla harjoitella, ei mikään korvannut kuitenkaan kunnon valmennusta. Venlakin alkaisi pian olla jo valmis laatuarvosteluihin, joten sitä suuremmalla syyllä valmennus tulisi tarpeeseen.

Parkkeerasin hevoskoppeineni toisen, suuremman trailerin viereen. Tallipiha näytti tutulta, vaikka en muistanutkaan koska olisin ollut täällä viimeksi. Ohut lumikerros piristi maisemaa ja tallin ovenpieliin oli laiteltu kauniita valosarjoja. Tallin läheisyyteen oli ripusteltu myös lyhtyjä valoa tuomaan. Niistä tulikin mieleeni, että täytyisi hommata myös Jukolaan samanlaisia… Suurehko tuuhea kuusi nojasi tallin ulkoseinää vasten. Liekö tuleva joulukuusi? Otin Venlan ulos kopista ja kiinnitin sen läheiseen puomiin. Se oli oikeastaan harjattu jo ennen lähtöä, mutta päätin silti sipaista sen karvan läpi vielä muutamin vedoin. Täytyihän sitä näyttää edustavalta vieraassa paikassa.

Valmennuksen jälkeen olivat jalat ja vatsalihaksetkin hellinä, Venlan tasaisesta ravista huolimatta. Kuten arvelinkin, olin kehittänyt kokonaisen liudan ratsastusvirheitä yksin humputellessani. Tammakin oli hikinen, joten pyöräytin sen tallin pesukarsinan kautta, ennen kuin loimitin sen valmiiksi paluumatkaa varten. Kun Venla ja tavarat oli pakattu, kipaisin vielä tallissa kiittämässä Uppea hyvästä valmennuksesta. Nappasin mukaani myös terveiset Jukolaan, ennen kuin lähdin takaisin autolle, starttasin ja käänsin nokan takaisin kohti kotitallia.

Valmentajan kommentit:

Villahaan kouluvalmennuspäivän ensimmäinen ryhmä työskenteli lisättyjen askellajien ja siirtymien parissa. Käytimme treenissä hyväksemme keskihalkaisijaa ja kokorataleikkaata, jotka mahdollistivat samaan aikaan sekä hevosen ylläpitämisen suorassa että siirtymä- ja temponmuutosharjoitukset. Keskihalkaisijalla tehtävää varioitiin askellajien lisäksi myös pysähdysten muodossa, jotta tehtäviin saatiin vaihtelua. Pitkille sivuille ratsastettiin aktiivisesti myös voltteja, jotta treeni ei mennyt vain suoria linjoja viilatessa.

Teitte Venlan kanssa todella intensiivisesti töitä koko valmennuksen ajan ja keskityitte täysillä asiaan, hyvä juttu! Sinulla oli alkuun hieman turhan vahva ote tamman suuhun, minkä hevonen ilmaisi selkeästi heti ja vaati höllentämään otetta. Kevyt käsi ja hellä pohje auttoivat tammaakin rentoutumaan ja siirtymät eivät enää olleet niin kiukkuisen karheita kuin mitä nähtiin alkupuoliskon aikana. Hevosen suoristaminen ja suorana pitäminen eivät tuottaneet ongelmia, joten sait keskittyä täysin sulaviin siirtymiin. Laukannostot olivat teidän osalta todella napakoita ja sulavia, mutta sen sijaan ravista käyntiin siirtyminen olisi saanut olla entistä pehmeämpi mutta samalla napakka: käynnin tulee jatkua ravin jälkeen reippaana laahustamisen sijaan. Muuten oikein skarppia työskentelyä ja ohjeiden kuuntelemista!

28.08.2016 kouluvalmennus, valmentajan Nicky

Jukolassa sain valmennettavakseni Hannen ja hänen suomenhevosratsunsa Venlan. Kerkesin kentälle ennen heitä, mutta pian nainen suomenhevosineenkin saapui paikalle. Kehotin Hannea menemään muutaman kerran kentän ympäri vaihdellen käynnin ja ravin välillä, jonka jälkeen voisimme keskittyä itse valmennukseen.

Lämmittelyjen jälkeen sanoin Hannelle:
"Menkää vielä kierros koottua ravia ja siirrytään sitten avo- ja sulkutaivutuksiin."
Venla sipsutteli kevyesti kuin höyhen kentän ympäri, ja Hanne sai sen hienosti koottua. Tehtyään kierroksen kentän ympäri Hanne ohjasi tammansa keskemmälle kenttää ja aloitti avotaivutuksilla. Venla totteli parhaansa mukaan ratsastajaansa ja se taipui hyvin. Silmääni ei osunut virheitä, mitä nyt kehotin Hannea istumaan ryhdikkäämmin. Kun oli tarpeeksi tehty avotaivutuksia, vaihdettiin sulkutaivutuksiin, jotka sujuivat yhtä hyvin kuin avotkin.

"Tehdään sitten hieman peruutuksia, ja sen jälkeen vastalaukkaa puoliympyrällä", neuvoin.
Venla ei aloittanut peruuttamista heti Hannen ensimmäisistä pyynnöistä. Hanne toisti pyynnöt uudelleen, ja Venla peruutti muutaman askeleen. Hannen pyynnöt olivat miltei huomaamattomat. He toistivat peruutusharjoitukset muutamaan kertaan onnistuen joka kerta. Hanne kannusti Venlan laukkaan ja he laukkasivat kentän ympäri harjoituslaukassa. Sen jälkeen Hanne ohjasi Venlan puoli ympyrälle vaihtaen vastalaukkaan. Seuraava kerta sujui loistavasti, kuten loputkin toistot, jotka he tekivät puoliympyrällä vastalaukalla.

"Tää riittää tältä päivältä. Tee vielä loppverryttelyiksi pari volttia ja menkää lopuksi pitkin ohjin uralla", hymyilin Hannelle.
Nainen nyökkäsi ja ohjasi hevosensa uralle. Katselin hetken ratsukon upeaa työskentelyä. Minä en ainakaan uskoisi, jos joku sanoisi, ettei kyseinen ratsukko menestyisi kilparadalla.

21.08.2016, kouluvalmennus valmentajana Siguri

Odotin maneesissa valmiina päivän valmennettavaa ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin häntä siirtymään alkukäynteihin. Kerroin hänelle, että tämänpäiväinen valmennus kuluisi erilaisten siirtymisten ja kiemuroiden parissa.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa suorittamaan itsenäiset alkulämmittelyt. Venla näytti melko herkältä hevoselta, mutta se rentoutui todella nopeasti osaavan ratsastajan alla. Niinpä pääsimme pian siirtymään ympyräkahdeksikolle, jolla oli tarkoitus tehdä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Venla kulki ensin todella hyvin tasapainoisesti eteenpäin, mutta kun ratsastaja antoi tammalle hieman liian voimakkaasti apuja, lähti tämä kirimään tempoa ja nostamaan päätään. Ratsastaja osasi kuitenkin hallita hyvin hevosensa, ja pian he löysivät jälleen yhteisen sävelen.

Siirtymisten jälkeen lähdimme harjoittelemaan laukkaympyrää, joka sujui jo ensimmäisestä nostosta asti varsin mallikkaasti. Venla käytti takaosaansa hyvin, ja se kulki todella hienosti ratsastajan avuilla. Jatkoimme hetken aikaa laukkaympyrällä liikkumista, kunnes pyysin ratsukkoa siirtymään uralle ja tekemään kummallekin lyhyelle sivulle pääty-ympyrät. Ratsukolla ei ollut mitään ongelmia tasapainon kanssa, ja tempo pysyi hyvin tasaisena koko tehtävän ajan. Kehuin ratsukkoa todella hienosta laukasta ja annoin heille hiljalleen luvan siirtyä hetkeksi käyntiin.

Lopputunnista teimme vielä harjoituksia lisätyn käynnin ja ravin kanssa keskihalkaisijalla. Ensin lisäykset muistuttivat lähinnä vain temponlisäystä, mutta ratsukko löysi lopulta pituutta askelilleen. Jatkoimme harjoituksen parissa koko lopputunnin, kunnes oli aika siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Kiitin ratsukkoa hienosta valmennuksesta ja kehuin varsinkin lisättyä ravia, joka oli selvästi ollut heidän vahvuutensa tänään.

19.08.2016, kouluvalmennus, valmentajana Heidi H

Saavuin Jukolaan viettämään valmennuspäivää ja ensimmäisenä kentällä odotteli Venla-tamma ratsastajansa kanssa jo valmiiksi veryteltynä. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ratsastajan kanssa, jonka jälkeen ryhdyttiin heti hommiin: siirtymisiin! Ensimmäinen tehtävä tehtiin suoralla. Halusin tavallisia, mutta rentoja ja tasaisia käynti-pysähdys-käynti ja ravi-pysähdys-ravi -siirtymisiä. Aluksi ratsastaja kiirehti kädellä, mutta jäi kuitenkin passiivisesti nopean pidätteen jälkeen pitämään kiinni. Painotin avun valmistelua ja välitöntä hellitystä kun tamma teki siirtymisen. Pysähtyminen muuttui pehmeämmäksi ja Venlan pää sekä suu pysyivät rauhallisempana, kun ratsastaja osasi keventää kättä heti kun tamma pysähtyi. Kun pysähtymiset olivat selkeitä ja siitä takaisinsiirtymiset askeleessa ja takaosa alla, siirryimme tekemään siirtymisiä askellajien sisällä. Tamma oltiin saatu hyvin avuille alkutunnin tehtävillä ja nyt hioimme pikkutarkasti keskikäynti-lisätty käynti sekä harjoitus-keski-lisätty -siirtymisiä ravissa ja laukassa. Lopputunnista Venla oli ihanan tasapainoinen ja rauhallinen kädelle käyttäen silti aktiivisesti takaosaansa siirtymisissä.

Päiväkirja

26.04.2015, tarinakoulukilpailut Katriinan tallilla

Tehtävänanto: Kirjoita tarina kisapäivään liittyen siten, että jokainen virke alkaa sanoin "Kunpa olisin..."

Kunpa olisin muistanut ottanut mukaan sen valkoisen satulahuovan, tämä musta on IHAN karvassa. Kunpa olisin myös ottanut vaihtopintelit, nämä valkoiset kun ovat jo ihan ruskeat kurasta. Kunpa olisin ehtinyt syödä aamulla, aivan mieletön nälkä! Kunpa kanttiinissa olisi jotain hyvää tarjolla, Meri voisi tuoda minulle ruokaa radan jälkeen. Kunpa olisin painanut radan vähän paremmin mieleeni... Kunpa olisin älynnyt harjoitella enemmän kotona, enkä vasta viimetingassa verryttelykentällä. Kunpa olisin saanut Venlan tarpeeksi vertyneeksi, se tuntuu kyllä vieläkin vähän jäykältä oikealle... Kunpa olisin ratsastanut ne ympyrät paremmin verryttelyssä, tuleekohan niistä nyt mitään. Kunpa olisin vähän huolellisempi kohta radalla. Kunpa en aina olisi näin paniikissa juuri ennen suoritusta!

08.04.2015, vaellusretki Nokisuolle Jukolassa Pääsimme lähtemään matkaan tasan kahdeltatoista, kaikki olivat ihailtavan ajoissa paikalla puunaamassa hevosia valmiiksi. Muutamalla näkyi olevan kamerakin mukanaan, kuten olin kehottanut. Päivä näytti sen verran kauniilta, että hyviä kuvia saatiin varmasti. Lähdimme rauhallisessa käynnissä tallin pihasta, laidunten välistä kohti Kaimojärveä. Johdin joukkoa Venla-tamman kanssa, joka tuntui olevan melkein laiskalla tuulella tänään. Takanamme letkassa tulivat järjestyksessä Lottis ja Unna, Pau ja Inka, Katrin ja Bella, Jukka ja Lilja, Lilli ja Hani, Melina ja Tintti, sekä viimeisenä Antsu ja Fifi. Jännitin hieman Fifin, joka nimestään huolimatta oli ori, puolesta. Kuinkahan se pärjäisi muuten pelkistä tammoista koostuvan joukon kanssa? Hetken käveltyämme totesin kuitenkin jännityksen turhaksi. Ori tunsi varmasti itsensä tärkeäksi pitäessään perää tammalaumalle ja Antsu piti sen hienosti hallinnassa niin, ettei se ahdistellut Melinan Tintti-tammaa.

Suolla oli paljon elämää ja heti alkuun näimme lauman kurkia vain muutaman kymmenen metrin päässä kulkemaltamme polulta. Joutsenia ei tällä kertaa näkynyt. Metsäpolku kiemurteli sen verran varjossa, että se oli vielä lumen ja jään peitossa. Emme siis suunnitelmista huolimatta päässeet ravailemaan, vaan etenimme reippaassa käynnissä. Kaikki tuntuivat kuitenkin ihastelevan karua suota ja muita kauniita maisemia, joten ihan tylsäksi löntystelyksi retken suo-osuus ei onneksi mennyt.

Pian polku leveni hieman ja alkoi nousta ylös Nokivaaralle. Huikkasin taaksepäin, että otetaan ylämäkeen vihdoin hieman ravia. Suurin osa hevosista ainakin kokeili nostaa laukkaa, mutta ylös päästiin kuitenkin hyvässä järjestyksessä. Viimeiset askeleet otettiin käynnissä ja jatkoimme vielä hetken Nokivaaran lakea pitkin nuotiopaikalle, jossa tultiin alas selästä ja kaivettiin eväät esille. Kylläpä olikin sattunut hyvä retkiporukka mukaan, juttua riitti ja kaikilla ratsastajilla näytti olevan hauskaa. Moni otti myös maisemakuvia vaaralta, osa kännykkäkameralla ja osa pokkarilla tai järkkärillä. Juttelin hetken Melinan kanssa ja ihmettelimme kuinka hauska sattuma olikaan, että meillä molemmilla oli Villahaan kasvatti ratsuna.

Tallillepäin tullessamme pääsimme ottamaan vielä pari ravipätkää ja tallille palattiin noin puoli kolme. Tallipihalla kiitin vielä kaikkia osallistumisesta ja toivotin tervetulleiksi tulevillekin maastoretkille.

29.11.2014, tarinakoulukilpailut Granstadissa

Tehtävänanto: Kilpailualueella meininki on kuin pahimmastakin joulukuvaelmasta: paksu lumihanki kimmeltää ja pakkanen paukkuu, tallialue on hukutettu joulukoristeisiin, kaikki toimihenkilöt ovat pukeutuneet tonttuasuihin ja kahviossa tuoksuu glögi, piparit ja riisipuuro. Kerro ensivaikutelma max. 100 sanalla sinun tai ratsusi näkökulmasta. Saiko tiukkanutturainen kouluratsastaja/-ratsu hermoromahduksen vai oliko kisapäivä paras ikinä?

- Ai että mikä glögin tuoksu! Ihan tulee joulufiilis itsellekin, hihkaisin kanttiiniin astuessani.
Ida nyökkäili vaivaantuneena perässäni. Teinityttö varmaan häpesi silmät päästään tämmöisen hölösuutädin kanssa, mutta minkäs teet, kisahoitajan osa on joskus rankka.
- Mitäs sitä ottais, ei vitsi kyllä on niin hyvät tarjoilut että tänne on tultava uudelleenkin kisoihin, ihastelin kanttiinissa tonttulakki päässä istuvan tytön hymyillessä takaisin.
Istuimme hetkeksi pöydän ääreen ahtamaan riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Tai no Ida otti puuroa sivistyneesti vaivaisen kauhallisen, mutta minulle maistui vielä toinenkin lautanen. Onneksi oli suomenhevosia mukana, kyllä ne jaksaa kantaa! Kuudennen piparin kohdalla Ida alkoi vihjailla, että josko olisi aika palata kuljetusautolle. Venla kun pitäisi vielä varustaa ja verrytellä, ennen kuin tauko loppuisi. Vastahakoisesti lähdin tytön perään napatessani vielä pari hevosenmuotoista joulupiparia mukaani. Ulkona oli alkanut pyryttää lunta. Lämpötila tuntui laskeneen muutamalla asteella, joten vedin pipon syvemmälle päähäni kävellessäni tallipihan poikki autolle.

09.11.2013, tarinakoulukilpailut, Heavyweight Drafting

Tehtävänanto: Yleisö lähtee kesken suorituksen. Mitä tapahtui?

Olin juuri jatkamassa tervehdyksestä radan seuraavaan vaiheeseen, kun huomasin ihmisten nousevan ja poistuvan yläkatsomosta. En antanut asian ensin häiritä vaan koitin keskittyä suoritukseen ja kannustin tamman raviin tuomarin annettua lähtöluvan. Tallialueelta alkoi kuitenkin pian kuulua huutoja ja kääntäessäni lävistäjälle huomasin äkkiä pienen kimon ponin varusteineen singahtavan kilpailukentän ohitse. Tuomari nousi ylös ja keskeytti radan nopeasti. Selvisi, että verryttelemässä olleen pikkutytön poni oli yllättäen saanut sätkyn, pukittanut tytön alas, ja hypännyt verryttelykentän aidan yli. Venla hermostui hieman tilanteesta ja alkoi peruutella seisottaessani tilanetta hämmästellen sitä radalla. Annoin tamman kävellä ja pitkän taistelun jälkeen kimo poni saatiin ajettua tarhaan ja otettua kiinni. Sain aloittaa suorituksen uudelleen, mutta mielessäni pyöri vain kuinka ponin ratsastajan oli käynyt pudotessaan. Päätettyäni radan pysähdykseen olin hieman pettynyt, sillä en ollut pystynyt keskittymään kunnolla. Onneksi tallialueelle palatessani sain kuulla, että villiintynyt poni ja tyttö olivat kunnossa, vaikka heidän suorituksensa peruuntuikin ponin ollessa liian stressaantunut.

01.05.2013, ensimmäinen päivä uudessa kodissa Taas on talli täynnä hevosia, vaikkei uusia pitänyt hankkia. Tänään, aurinkoisena ja keväisenä Vappupäivänä trailerista kuitenkin tepsutteli ulos varsin kaunis liinaharjainen ilmestys, Villahaan Vellamo. Ennen ratsastuskouluhevosena toiminut Venla oli vähän hämmentynyt päätyessään uuteen kotiin, mutta illempana se oli jo tutustunut uusiin tarhakavereihin ja mutusteli sulassa sovussa heiniä muiden kanssa. Nyt alkaa sitten kova treenaus ja päästään näkemään onko Venlasta kouluratsuksi. Mukavat liikkeet tammalla näyttää ainakin olevan ja energiaa löytyy.