Ryövärin Tuulenruhtinas

väritys © rebely


Nimi Ryövärin Tuulenruhtinas, "Tumppu" Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
Syntymäaika, ikä 02.02.2014, 11 vuotta* (3v 02.05.2014) Säkäkorkeus, väri 152cm, voikko
Rekisterinumero VH14-018-0286 Omistaja Hanne VRL-03518
Painotus, koulutus yleispainotteinen, Helppo A, 80cm Kasvattaja Ryövärin Ratsutila

Tumppu asustelee yksityisenä Simorassa, Liekkijärvellä!






Tumpulla on tapana esittää kovaa, mutta sisimmässään ori on varsinainen lapanen. Samanikäisten porukassa varsa oli oikea riiviö, mutta kun se siirrettiin isojen poikien kanssa samaan tarhaan opettelemaan tapoja, oltiinkin yhtäkkiä niin nössykkää. Nykyisin ori on oppinut, ettei öykkäreistä pidetä, ja käyttäytyy laumassa ihan hevosiksi. Minun tai tutun hoitajan kanssa ori on oikea kullanmussukka ja hellävaroen laskee päänsä syliini aina hoitohetkien päätteeksi. Muut ihmiset sitten siedetään jos on ihan pakko, paitsi ruoka-aikaan, jolloin höristään jokaiselle ohikulkijalle varmuuden vuoksi. Tosiassa ori on vain tarkka siitä miten sitä käsitellään ja kiintyy siksi vain harvoihin ihmisiin. Huutavat, läpsivät ja lyövät ihmiset Tumppu kiertää kaukaa ja osoittaa epäluuloisuutensa hyvin selvästi. Johdonmukaisten, reilujen ja rauhallisten ihmisten seurassa herra käyttäytyy hyvin ja rauhallisesti.

Ori on siitä metka, että se osoittaa aina harjauksen aikana turvallaan kohtia, joista pitäisi rapsuttaa. Tietty se lopettaa, jos niin käsketään, mutta miksipä sitä ei välillä tarjoaisi hevoselle pientä rapsutushetkeä? Kiinnihän tätä otusta ei kannata turhaan sitoa, Tumppu pysyy kiltisti paikoillaan ja siitä on mukava seurailla hoitajan toimia kurkkimalla aina välillä sivuille. Suojatkin sujahtavat nykyisin hyvin jalkaan, vaikka nuorempana orilla oli tapana nostella jalkojaan väärään aikaan. Kavioiden putsauksessa nostelusta sen sijaan on hyötyä, ja Tumppu on oppinut olemaan etukavio ilmassa jo kaviokoukun nähdessään. Satuloinnissa ei ole mitään ongelmia, suitsetkin ori tykkää ottaa vastaan mukisematta. Uusien hoitajien kanssa se tuppaa tosin hieman pelleillä suitsien laitossa ja juuri kun olet saamassa turpahihnan oikealle kireydelle, se nykäisee aavistuksen päätään niin, että otteesi hihnasta irtoaa. Kun jatkaa kärsivällisesti ja koittaa saada otteen pidettyä hihnasta, tapa jää ajan myötä pois.

Herra on koulutettu taluttaessa kulkemaan hieman ihmisen takana, ja siellä se myös pysyy, oli tilanne mikä hyvänsä. Vaikka tammat joskus kiinnostaisivat kovastikin, tajuaa Tumppu, ettei narun päässä ole sopiva hetki soidinmenoille. Tumppu tarhaa mielellään niin orien kuin ruunienkin kanssa, kunhan tammoja ei ole ihan vieressä. Erikoisemmissa tilanteissa Tumppu on onneksi rohkea ja utelias, ja oikein käsiteltynä se on hyväksynyt kaikenlaiset toimenpiteet kengityksestä eläinlääkärin tarkastukseen. Kengittäjän kanssa orille on muodostunut tietty rutiini ja aina ensin haistellaan yhdessä tavarat ja uudet kengät, ennen kuin lähdetään niitä kiinnittämään. Onneksi vakikengittäjämme on kärsivällinen ja jaksaa tämän rituaalin suorittaa kerta toisensa jälkeen... Kuljetuskoppikin on nykyisin ihan mukava paikka, vaikka alkujaan se oli Tumpun mielestä lähinnä superpelottava, pieniä suomenhevosia syövä musta aukko. Kisoihin ja näyttelyihinkin on siis päästy.

Ratsastaessa unohtuu joskus vauhtinappula päälle, etenkin vapaapäivien jälkeen. Tämän kanssa treenit aloitetaankin valmentajan ohjeen mukaan lähes poikkeuksetta pysähdyksillä ja siirtymisillä. Näin Tumppu keskittyy heti alusta ja ylimääräinen energia ohjautuu oikeisiin asioihin - työntekoon. Sileällä nuoresta hevosesta onkin kuoriutunut oikein mukava peli. Ori osaa Helpon A:n liikkeet ja tarkoitus olisi hiljalleen siirtyä kilpailemaan tälle tasolle. Esteitäkin oripoika tykkää hyppiä, vaikkakaan hirveän tosissaan sillä ei esteillä kilpailla. Tekniikassa on vielä hiomista, mutta se mukava puoli Tumpussa on, ettei se kiellä koskaan! Kaikkein mieluiten ratsastan Tumpulla kuitenkin maastossa ja se onkin oiva treeninjälkeinen nollaustapa. Vaikka ori saattaa olla joskus vähän sählä, on se täysin maastovarma peli. Tumppu tykkää kaikesta, hirvistä, autoista, rekoista, uimisesta ja erityisesti hurjista hankilaukoista talvisin.


Sukuselvitys

Isä: VIP MVA Fn Leijuvan Linnan Ritari
sh, 150cm, rnvkko sb, KTK-III
ii. Onnekkaan Räyhähenki
evm, sh, 150cm, vkko
iii. Varjon Veriveli
evm, sh, 148cm, rt
iie. Onnekkaan Salina
evm, sh, 154cm, vkko
ie. Ritariina
evm, sh, 154cm, rn sb
iei. Valon Vallaton
evm, sh, 156cm, m
iee. Tieran Sulolaulu
evm, sh, 158cm, rn sb
Emä: Fn Untuvikon Unohdettu
sh, 150cm, vkko, KTK-III, YLA1
ei. R.T. Röykkäri
evm, sh, 148cm, vprt
eii. Herttajätkä
evm, sh, 151cm, rt
eie. Tirana
evm, sph, 147cm, vprt
ee. Untuvikon Taika
evm, sh, 153cm, vkko
eei. Untuvikon Keikaroija
evm, sh, 155cm, rt
eee. Untuvikon Solina
evm, sh, 150cm, vkko

ii. 150cm korkea, vaaleanvoikko Onnekkaan Räyhähenki on pirteä mutta hyvätapainen höseltäjä, aina valmis mihin vain ja missä vain. Sen tulevaisuus oli valmiiksi muovattu jo ennen syntymää: monipuolinen kisahevonen. Ori odotusten mukaisesti menestyikin, se oli hieno näky kouluradoilla mutta vielä hienompi esteillä - kevyen mallinsa vuoksi se kääntyi vaikka pennin päällä ja hyppäsi turhankin suurella ilmavaralla. Monen ihmisen onneksi Räyhä oli täysin peilikuva väriään myöten emästään, eikä siitä tullut pahatapaista ja kovaa kuten isästään, nimestään huolimatta. Ehkä kasvattajan Onnekkaan -liitteessä olikin ripaus onnea mukana?

iii. Varjon Veriveli, rautias 148cm ponikokoa hipova ori tunnettiin ylpeän ja raamikkaan ulkomuotonsa mukaan myös kuumaverisestä luonteestaan. Kasvattajan useasti toistamana ihmisten mieleen jäikin sitä kuvaava lause "ori jolla on huumorintajua kuin pystyynkuolleella kivellä ja pinna kuin väkevää ottaneella muorilla". Miten lie mies lauseensa tarkalleen tarkoittanut, mutta Veri todellakin tunnettiin uhmakkaasta ja huonosta käytöksestään, joka jatkui myös kisasuosituksissa vaikka lahjoja orilla olikin. Sen epäyhteistyöllisyyden vuoksi ori jätti kisaamisensa lyhyeen eikä varsojakaan kovin montaa maailmaan jäänyt.

iie. Onnekkaan Salina oli omistajiensa mukaan kultakimpale jo syntyessään. Sama ihminen joka kasvatti sen kauniista varsasta upeaksi estehevoseksi luopui siitä haikein mielin vanhuuden vaivojen käydessä ylitsepääsemättömiksi - suhde jota voi vain kadehtia. Tamma ei kilpaillut paljoa, mutta silloin kun se radoilla nähtiin oli se hienoa katseltavaa. Siro ja nopea, yhteistyöhaluinen. Kaunis kullanvoikko ja 154cm korkea. Tamma jättikin jälkeensä neljä rakastettua varsaa joista kaksi on edelleen omistajallansa ja luovat omaa kisauraansa.

ie. Ritariina oli yksi monipuolisimmista hevosista joita itselläkin oli ilo tavata. Tamma toimi kisahevosenani kolmen vuoden ajan, koulun ja rata- sekä maastoesteiden parissa, mutta sainpa tytön kautta tutustuttua myös valjakkoajoon ja matkaratsastukseenkin. Tämä 154cm korkea, ruunikonsabino tamma ei kuitenkaan ollut tunnettu kultaisuudestaan, vaan oli kipakka ja anteeksiantamaton suorittaja, joka todella vaati ihmiseltään kaiken sen panostuksen mitä itsekin radalla antoi. Minusta se oli vain mukavaa vaihtelua, kunnon haaste: istua hevosen selässä jota ei nolottanut heittää koko hommaa temppuiluksi. Kuuleman mukaan ei tamma kuitenkaan kotonaan sen helpompi ollut, vaan oli aikoinaan hyvinkin hankala käsitälteässä ja kutsuttiinpa sitä itse pirulaiseksi kiimojen ja varsojen aikana, joita se tulisesti yritti ihmisistä pitää erossa. Ainakin on selvää, mistä Rolle huonoja tapojaan sitten oppi, vaikka en itse tähän huonompaan puoleen tammasta päässyt tutustumaan. Luonteestaan huolimatta oli menestynyt tamma haluttu emä, joten jälkeläisiä löytyykin iso liuta ja heistä löytyy samanlaisia menestyjiä kuin emänsä oli.

iei. Valon Vallaton toimi emänsä tapaan ratsastuskoulussa opetushevosena, mutta jo nuorena tajuttiin sen olevan enemmän yhden ihmisen hevonen kuin tunneille sopiva ratsu - herkästi kuumuva ja kova suorittamaan oleva ori myytiinkin kilpailukäyttöön ja ori mallikkaasti menestyikin monipuolisesti niin kouluradalla, esteillä kuin maastoesteilläkin. Vallaton ja hieman vaikea se jälleen emänsä tavoin saattoi välillä olla - mutta kukaan ei voi väittää etteikö 156cm korkea sysimusta ori ollut mitä hienoin näky radalla, ja hienoja varsojakin se jätti jälkeensä 13 kappaletta.

iee. Kauniista, 158cm ruunikonsabinosta Tieran Sulolaulusta kaavailtiin alkujaan ravihevosta, mutta herkkälaukkainen tamma ei vain menestynyt edes harjoituslähdöissä. Sulolaulu myyntiinkin halvalla ratsukoulutettavaksi, mutta päätyi eri kotien kautta seurahevoseksi. Täyttäessään kymmenen, myytiin tamma jälleen mutta tällä kertaa pysyvään kotiin, jossa tästä ratsukoulutusta jatkettaessa huomattiin taito hypätä - rohkeus, nopeus ja varmuus veikin tamman vielä muutamille kisaradoille, mutta mitään suurempaa siitä ei koskaan ehtinyt tulla ja varsoikin se vain kaksi kertaa.

ei. Tumpun pappa, lähes pienhevoskokoinen R.T. Röykkäri päätyi aikanaan pienestä koostaan johtuen kouluratsuksi raviuran sijaan. Päätös ei ollut huono, sillä menestys kouluradoilla alkoi jo uuden uran alussa. Röykkärillä oli hyvät askellajit, joista erityistä kiitosta saivat käynti ja ravi. Ravipainotteisesta suvusta huolimatta myös laukka oli tasapainoinen ja kolmitahtinen. Kouluratsastuksen lisäksi ori nähtiin muutaman kerran myös estekilpailuissa, mutta hyppyura jäi lopulta lähinnä harrastelutasolle. Luonteltaan ori oli mukava, mutta pilkettä silmäkulmastakin löytyi tarvittaessa. Hyvin pistein kantakirjattu Röykkäri oli suosittu isäehdokas jalostuspiireissä ja sen on todettu periyttävän ainakin hyvää ratsastettavuutta.

eii. Herttajätkä, raudikko ori aloitti raviuransa menestyksekkäästi. Kuitenkin jo muutaman vuoden jälkeen se loukkasi jalkansa, eikä enää kuntoutunut kilpailukäyttöön. Harrasteratsuna uraansa jatkanut ori vietiin kuitenkin kantakirjattavaksi, olihan se jalkavammasta huolimatta varsin lupaava tapaus. Ori kantakirjattiinkin kohtuullisin pistein ja lopulliseksi jälkeläissaldoksi jäi 50 kappaletta hienoja ratsu- ja ravivarsoja. Herttajärkä oli luonteeltaan hieman kovapäinen ja siltä löytyi luonnostaan vauhtia ja eteenpäinpyrkimystä. Kovasta päästään huolimatta se oli parhaimmillaan todella toimiva ja yhteistyökykyäkin löytyi tarpeeksi.

eie. Monitoimihevoseksikin tituleerattu Tirana oli pienhevoskokoinen, vaaleanrautias tamma. Se ehti elämänsä aikana toimia niin ravurina, kuin ratsunakin, ja harrastettiimpa tamman kanssa vielä valjakkoajoakin. Ravurina Tiranalta puuttui tarvittavaa vauhtia, mutta muissa lajeissa se osoittautui vaihtelevan lahjakkaaksi. Ratsastuskoulussakin tamma teki uraa hetken aikaa, mutta ei loppujen lopuksi sopeutunut vilkkaan tallin hälinään ja vaihtuviin ratsastajiin. Tuohon aikaan se ei juuri esitellyt parhaita luonteenpiirteitään, vaan uhkaili stressaantuneena kaikkia karsinaantulijoita. Tamma teki elämänsä aikana kaksi varsaa ja se lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden alkaessa jo painaa.

ee. Voikko Untuvikon Taika oli suloinen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Se oli lähes täydellinen käsitellä, kärsivällinen ja ihmistä kunnioittava. Taika toimi pääsääntöisesti esteratsuna, mutta monipuolisena suomenhevosena kilpaili myös jonkin verran koulussa. Tamma oli tunnettu hyvin pyörivästä, isosta laukastaan, ja se yritti radalla aina parhaansa. Omistajansa ylpeyden aihe oli kantakirjattu hyvin pistein ja jätti jälkeensä yhteensä neljä hienoa jälkeläistä.

eei. Kasvattajansa ensimmäisiin kasvatteihin kuuluva Untuvikon Keikaroija osoittautui aivan loistavaksi esteratsuksi ja kilpaili lajissaan menestyksekkäästi. Kilpailuissa ori innostui vähän turhankin paljon ja tarvitsi siksi selkäänsä hyvin kokeneen ja osaavan kuskin. Arjessa se oli varsin mukava käsitellä, mutta toisinaan tammat veivät liiaksi huomion tehden oriista täysin kuuron. Keikaroija rakasti nimensä mukaisesti paistatella huomion keskipisteenä, jonka lisäksi ori tuli tunnetuksi "puheliaisuudestaan". Jälkeensä Keikaroija jätti vajaa 50 suomenhevosvarsaa.

eee. Untuvikon Solina oli sellainen kaikki-käy-tyyppi, ja hyvin perso kaikenlaisille herkuille. Voikko oli hieman hidas ratsu, mutta silti todella nöyrä ja yritteliäs, millä se voittikin sympatiapisteitä ratsastajiltaan. Tamma ei ollut elämänsä aikana mikään varsinainen ruusukehai, mutta muutamissa kilpailuissa se pääsi kuitenkin näyttäytymään. Solinan pääasialliseen työnkuvaan kuului lähinnä harrasteratsuilu ja siitostammana toimiminen. Jälkeläisiä tamma ehti jättää yhteensä viisi kappaletta, kunnes se siirtyi vihreämmille laitumille kunnioitettavassa 30-vuoden iässä.

Isän puolen sukuselvitys © Moondance

Jälkeläiset

s. 13.07.2016 - t. Adinan Kreivitär (e. Adinan Adalmina) - om. Jannica, Adina
s. 01.08.2016 - t. VIP MVA Fn Virmalan Viima KTK-II, SV-III, FF (e. Seppeleen Pihlakko) - om. Anne, Virmavesi
s. 18.08.2016 - t. Suden Ruhtinatar (e. Sudenpentu) - om. Awore, Oakley
s. 23.08.2016 - t. Sadan Taikuriina SV-I (e. Ukon Taikanumero) - om. dookie, Turmeltaja
s. 06.09.2016 - t. Vuornan Tuulikello SV-I (e. A.I. Maanantaikappale) - om. Melina, Runoratsut
s. 18.08.2016 - t. Viisikon Miitta (e. Kuuralehdon Mirkku) - om. Ireth, Viisikko


Sanottua

"Terhakka oripoika. Hyvää väritystä alakaulassa. Samaa tyylittelyä ja kolmiulotteisuuden hakemista voisi olla enemmänkin. Nätti hevonen." - PKK näyttelyt 15.10.2015


*Ikääntyminen

Tumppu ikääntyy kolmevuotiaaksi saakka vuoden IRL-kuukaudessa. Kolmivuotissyntymäpäivästä lähtien ikääntyminen muuttuu niin, että ori ikääntyy vuoden kolmessa IRL-kuukaudessa. Täytettyään kymmenen vuotta, alkaa ori ikääntyä reaalisti vuoden kerrallaan.

02.03.2014 - 1 vuotta
02.04.2014 - 2 vuotta
02.05.2014 - 3 vuotta
02.08.2014 - 4 vuotta
02.11.2014 - 5 vuotta
02.02.2015 - 6 vuotta
02.05.2015 - 7 vuotta
02.08.2015 - 8 vuotta
02.11.2015 - 9 vuotta
02.02.2016 - 10 vuotta
ulkoasu © VRL-03518 | virtuaalihevonen - a sim game horse