otsikkokuva

Jukolan Pomeranssi

virtuaalihevonen - a sim-game horse




rotu suomenhevonen rekisterinumero VH13-018-0621
sukupuoli ori omistaja Hanne (VRL-03518), Jukola
säkäkorkeus, väri 150cm, punarautias kasvattaja Jukola
syntymäaika, ikä 04.05.2013, 19 vuotta (3v 10.06.2013) koulutus estepainotteinen / 110cm
SV-I, KTK-III, 72 sijoitusta


Sh-varsojen arviointitilaisuus 15.06.2013:
rakenne 7, suku 8, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,7 + 10 (76.034%) = 47,7 pistettä, SV-I

Suomenhevosorien erikoiskantakirjaustilaisuus 05.12.2013:
16 + 15 + 16 + 16 = 63p, KTK-III
"Hyvä ratsutyyppi, hieman ruunamainen, pyöreä melko pitkä runko, vento selkä, hieman takanojoiset etujalat, hieman vennot vuohiset."


Pomminvarma suomenhevonen, jonka selkään uskaltaa istuttaa vaikka lapsen. Mitä muuta voi oriilta vielä toivoa? Vaikka Pommin suvusta löytyy monia enemmän tai vähemmän hankalia tapauksia, on tämä kuin ihmisen mieli. Jotenkin nämä meidän suomenhevosorit tuntuvat muutenkin olevan kaikki varsin kultaisia tapauksia. Eikä Pommi siis mikään pystyynkuollut raato ole, jos tekstistä alkuun sellaisen kuvan sai, ehei. Utelias ja touhukas ori osaa toki olla, mutta positiivisella tavalla.

Taluttaessa Pommi tykkää vähän höseltää joskus, mutta pysähtyy heti kun taluttajakin ja muutenkin palauttaa huomionsa pienestäkin pyynnöstä, kuin kysyen "Ai sori, mitä sä sanoit?". Hoitotilanteet ovat pojan mieleen ja se tykkää, kun saa vapaasti seurailla hoitajansa toimia. Oria ei siis tarvitse karsinassa sitoa kiinni. Mitkään varusteet eivät inhota, eikä ori edes osaa pullistelun jaloa taitoa vyötä kiristäessä. Kengitystilanteissa ja muissa toimenpiteissä Pommi osaa käyttäytyä sivistyneesti, ja kengittäjän mielestä se onkin meidän tallin mukavin polle.

Ratsastaessa ollaan sitten niin kuuliaisia että! Toisinaan vähän liiankin, sillä ori pyrkii tulkitsemaan kaikki avut jotenkin, myös ne ristiriitaiset. Pommi toimii monipuolisesti melkein lajissa kuin lajissa, mutta kilpailee varsinaisesti esteillä ja maastoesteillä. Herran hyppytyyliä on kehuttu paljon, eikä se ole vielä tähän päivään mennessä tainnut kieltääkään. Joskus laiskempina päivinä, jos oria ei ole tarpeeksi herätellyt verryttelyssä, saattaa se huolimattomuuttaan tiputella puomeja. Yleensä ori on kuitenkin täysillä mukana ja hyppää mielellään. Koulua herra taitaa helppoon B:hen ja vaikkei se mitään erikoisempaa osaakaan, ovat askellajit miellyttäviä istua ja liikkeet ihan mukavia. Maastossa oria ei hetkauta mitään ja se on oikein rentoa seuraa köpöttelylenkille tai kunnon vauhtimaastoonkiin. Jarrut löytyvät aina, vaikka joskus vauhti tuntuisikin hurjalta. Selkään uskaltaa pistää valvotusti nuorempiakin ratsastajia, sillä Pommi ikäänkuin asennoituu uudelleen aina kun selässä on lapsi. 10-vuotias serkkutyttöni on käynyt pari kertaa orin selässä ja on suorastaan huvittavaa kuinka varovaisesti herra hiipii, ettei pikkuratsastaja vain tipahda alas. Oikein miellyttävä hevonen käyttöön kuin käyttöön.



img img img


Sukuselvitys

i. Taikakuun Taisto
sh, 149cm, rt, KERJ-II, SLA-II, YLA2
ii. Kärmeniemen Rasmus
sh, 156cm, vkko, KTK-III, KERJ-II, SLA-II
iii. VIR MVA Ch Aapon Sylvesteri (x)
sh, 150cm, m, KTK-II, YLA2, SLA-II, KERJ-III
iie. Suortuvatar
sph, 148cm, prt, KTK-III, KERJ-II
ie. Taikakuun Hajalmiina
sh, 150cm, vrt, SV-I, KERJ-I, SLA-I
iei. Kilimanjaaro
sh, 156cm, rt, KERJ-III, YLA2
iee. Heljän Saturniina
sph, 145cm, hm, KERJ-II
e. Suvannon Kesäheinä
sph, 148cm, rt, SLA-I, ERJ-II
ei. Kalevan Ujo-Lemminkäinen
sph, 146cm, rt, KTK-II, YLA2, SLA-II, KRJ-II
eii. Kalervon Poika
sh, 155cm, rt
eie. Troijan Neito
sh, 155cm, prt
ee. TuuHan Unikka
sh, 156cm, rt, KTK-III
eei. Unikko
sh, 152cm, tprt
eee. E-K-A Liinun Tyttö
sh, 157cm, prt

Jälkeläiset

Pommi on tarjolla jalostukseen suomenhevostammoille. Jos ori kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla!


s. 14.05.2014 r. Jukolan Ponne i. Kalevan Joikutyttö -
s. 27.06.2016 o. Lumivalssi e. Hirttivaaran Lumikukka SV-II
s. 05.08.2016 t. Pikkuvillivadelma e. A.I. Pikkuvadelmavene -


Kilpailukalenteri

48 ERJ-sijoitusta, 12 MEJ-sijoitusta, 12 VSR-sijoitusta
Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset.

24.07.2013 ERJ, Stewart, 110cm, 4/30
09.08.2013 ERJ, Nuovan Talli, 110cm, 1/39
10.08.2013 ERJ, Nuovan Talli, 110cm, 3/39
12.08.2013 ERJ, Nuovan Talli, 110cm, 2/39
08.08.2013 ERJ, Parodia, 110cm, 1/40
09.08.2013 ERJ, Parodia, 110cm, 5/40
27.08.2013 ERJ, Moana part breds, 110cm, 5/40
30.08.2013 ERJ, Moana part breds, 110cm, 6/40
02.12.2013 ERJ, Mewian Welsh, 100cm, 7/50
21.12.2013 ERJ, Roscoff Sportponies, 110cm, 1/40
23.12.2013 ERJ, Roscoff Sportponies, 110cm, 2/40
07.04.2013 ERJ, Riiviöt, 110cm, 1/50
19.07.2014 ERJ, Kadotetut Suomenhevoset, 110cm, 2/30
23.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 110cm, 5/25
24.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 110cm, 4/21
25.07.2014 ERJ, Kadotetut Suomenhevoset, 110cm, 1/30
28.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 110cm, 2/21
29.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 110cm, 4/25
31.07.2014 ERJ, Ulapan Talli, 110cm, 3/21
24.10.2014 ERJ, Sinnesro, 100cm, 2/33
27.10.2014 ERJ, Kuiskeen Suomenratsut, 100cm, 5/30
29.10.2014 ERJ, Kuiskeen Suomenratsut, 100cm, 1/30
30.10.2014 ERJ, 6 sins, 110cm, 1/29
31.10.2014 ERJ-cup, Solo, 110cm, 28/380
20.02.2015 ERJ, Zurück, 110cm, 1/18
21.02.2015 ERJ, Huvitutti, 100cm, 5/48
28.02.2015 ERJ, Neuenbürg, 110cm, 5/30
02.03.2015 ERJ, Neuenbürg, 110cm, 2/30
02.04.2015 ERJ, Minnantila, 110cm, 5/35
04.04.2015 ERJ, Minnantila, 110cm, 3/38
11.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 5/30
12.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 3/30
13.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 4/30
14.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 3/30
17.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 5/30
18.04.2015 ERJ, Dainty, 110cm, 1/30
18.04.2015 ERJ, Riiviöt, 110cm, 6/50
08.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 110cm, 3/34
10.09.2015 ERJ, Heili, 110cm, 2/33
11.09.2015 ERJ, Heili, 110cm, 3/33
12.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 110cm, 4/35
13.09.2015 ERJ, Heili, 110cm, 2/33
13.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 110cm, 5/35
13.09.2015 ERJ, Kuuralehdon hevostila, 110cm, 1/34
15.09.2015 ERJ, Ponitalli Usvala, 110cm, 3/21
17.09.2015 ERJ, Petäjävaara, 110cm, 4/30
18.09.2015 ERJ, Petäjävaara, 110cm, 1/30
30.09.2015 ERJ-cup, KK Bailador, 110cm, 5/101


Näyttelytulokset

19.09.2016 NJ, Eelinniemi, irtoSERT (tuom. Jannica)
02.08.2013 MEJ, Bailador, 100cm, 1/14
03.08.2013 MEJ, Bailador, 90cm, 1/19
04.08.2013 MEJ, Bailador, 100cm, 2/14
07.08.2013 MEJ, Taikakuun Kartano, 90cm, 6/89
07.08.2013 MEJ, Taikakuun Kartano, 100cm, 4/97
15.08.2013 MEJ-cup, KK Bailador, 90-100cm, 5/32
15.02.2014 MEJ-cup, KK Bailador, 90-100cm, 5/35
17.02.2014 MEJ, KK Bailador, 90cm, 3/35
14.07.2014 MEJ, Ponipallero, 90cm, 4/31
16.01.2015 MEJ, Breawa, 100cm, 2/16
17.01.2015 MEJ, Breawa, 100cm, 4/16
18.01.2015 MEJ, Breawa, 100cm, 3/16


12.08.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 100cm, 1/9
12.08.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 90cm, 4/24
13.08.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 100cm, 1/9
17.08.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 100cm, 2/9
30.11.2013 VSR-cup, Koston Suomenhevoset, 100cm, 4/69
30.11.2013 VSR-cup, Koston Suomenhevoset, 110cm, 6/62
11.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 100cm, 2/7
12.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 110cm, 2/6
13.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 110cm, 1/6
14.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 110cm, 1/6
15.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 100cm, 2/7
15.12.2013 VSR, Virtuaaliset Suomenratsut, 110cm, 1/6


Valmennukset


31.08.2016, estevalmennus, valmentajana Josefina (VRL-14426)

Tänä syksyisenä päivänä minulla oli vielä yksi estevalmennus hoidettavana Jukolan harrastetallilla. Pommi näytti tänään hyvinkin reippaalta pojalta ja älyttömän iloiselta nähdessään esteitä kentällä. Verkkailu menikin teillä hieman itsenäisemmin rakentaessani esteitä valmiiksi. Tänään tehtävän aihe oli kolmoissarja ja pari yksittäistä estettä. Ori alkoi vähitellen vertymään ja homma näytti siltä, että esteitä tarvitaan mukaan. Ensin kolmoissarja pidettiin pienissä ristikoissa, jotta nähdään millaista laukkaa sinne sisälle pitää ratsastaa. Hyppy, askel, hyppy, askel, askel ja hyppy. Homma luisti hyvin, vaikka Pommi viimeisen puomin ottikin alas. Ei kun vaan enemmän laukkaa alle ja uuden kerran sama juttu. Nostelin esteitä pystyiksi ja viimeisen pieneksi okseriksi. Ympyrällä laukan valmistelu ja sisälle sarjaan. Tällä kertaa laukka näytti paljon paremmalta, eikä turhia puomeja tullut ollenkaan alas. Nostin myös yksittäiset esteet sinne noin 80cm paikkeille ja sarjaan nostin okseria samoihin lukemiin. Pari kertaa yksittäiset esteet ja heti perään käännöksen kautta kolmoissarjalle. Lisäsin toisen yksittäisen esteen alle vielä muurin palaset ja toiseen pienen vesimaton. Niistä ei suurta haittaa näyttänyt Pommille olevan. Kaikki toimi juuri niin kuin pitikin. Muutamia hyvin onnistuneita toistoja ja nostin vielä okserin metriin. Ensimmäisellä kerralla sarjasta tippui parikin puomia, johtui varmaan pienestä väsymyksestä. Pari kertaa menivät kuitenkin sujuvasti ja valmennus oli esteiden osalta täysin valmis. Pommi teki tänään hommansa hyvin ja valmennus muutenkin oli onnistunut. Vielä loppuverryttelyjä ravissa samalla, kun itse keräilin esteitä takaisin kentän laidalle. Vauhtia riitti silti vielä juosta kenttää ympäri. Loppujen lopuksi vielä kehotin Hannea rohkeasti ratsastamaan enemmän sarjoihin sisälle, jotta vauhti riittää hyvin viimeiselle esteelle ja varsinkin sen jälkeen laukan pitäisi pyöriä tehokkaasti.

25.08.2013, estevalmennus, valmentajana huttis

Odottelin kentän laidalla seuraavaa valmennettavaa, muutaman minuutin jälkeen ratsukko tulikin vauhdilla kentälle kovasti pahoitellen myöhästymistään. Mutta eipä siinä sen kummempia, suoraan töihin vain. Alkuverryttelyssä pyysin teitä ottamaan mahdollisimman paljon voltteja ja erilaisia kiemuroita, sillä tänään notkeus on tärkeää. Pommi oli jo heti alussa varman oloinen ja kulki niin kuin sitä pyysitkin menemään. Alkukankeutta tosin oli hieman havaittavissa, joten tämä alkuverryttely tuli todellakin tarpeeseen. Verkkojen jälkeen pääsitte hyppäämään ensin kolmen esteen rataa, jokaisen esteen jälkeen piti tehdä tiukka käännös seuraavalle esteelle, rata oli vähän kuin siksakkia. Estekorkeus oli nyt 80cm, Ensimmäisen esteen jälkeen kännös meni turhan pitkäksi ja ori ei näyttänyt oikein ymmärtävän mitä tarkoitit, pyysin ohjaamaan kunnolla ja selkeästi, painoapujen kanssa. Kunhan sait sen jo esteen päällä valmistautumaan käännökseen niin sujui tiet paljon paremmin seuraavalle esteelle. Seuraavaksi lisäsin vielä neljännen esteen tähän siksak-rataan ja korkeutta oli nyt 90-100cm. Harjoitus oli selvästi raskasta Pommille, ja jo tässä vaiheessa alkoi näkyä hieman väsymyksen merkkejä. Siitä huolimatta pääsitte myös tämän neljän esteen radan puhtaasti. Lopuksi rakensin vielä pidemmän radan, mihin kuului kolme edellisen harjoituksen estettä. Siksakilla korkeus oli nyt vain 70cm ettei mennyt turhan rankaksi, muut esteet olivat metrin luokkaa. Pyysin tekemään mahdollisimman hyvän ajan orin kanssa, joten piti olla tarkkana teiden suhteen, mutta samalla katsoa että lähestyminen onnistuu. Lähditte hyvällä temmolla ensimmäiselle esteelle, mutta lähestyminen ei nyt onnistunut yhtään, tästä tuli siis pudotus. Sait hyvin koottua itsesi ja jatkoitte loppuradan hienosti ilman virhepisteitä. Hyvän radan jälkeen saitte sitten itse hoitaa loppuverryttelyt.



21.06.2013, estevalmennus, valmentajana bill

Alkuverryttelyn saitte tehdä itsenäisesti, kunhan se sisälsi vaihtelevia tehtäviä. Hevonen kun kannattaa herätellä aina mahdollisimman ajoissa, jotta pieniin vikoihin ehtii puuttua ennen varsinaista suoritusta. Saitte tehdä alkuverryttelyä niin ravissa kuin laukassakin ja suosittelin, että tekisit sen osittain kevyessä istunnassa. Pommi oli hyvin avuilla heti alusta lähtien, joten sinun ei tarvinnut pelätä sitä, että ori lähtisi hanskasta. Mielen aktivoimiseksi on jumppasarja oikein loistava tehtävä, sillä hevonen joutuu keskittymään siihen jokseenkin tarkasti, mikäli jokaisesta esteestä aikoo päästä ylitse. Tulitte ensin oikeassa kierroksessa ja jouduin kehottamaan sinua patistamaan Pommia enemmän eteenpäin, sillä laukka oli liian verkkainen. Tämä näkyikin pian ongelmina hypyissä; ensimmäisen esteen yli Pommi pääsi vielä, mutta lopulta se pysähtyi esteiden väliin. Lisäsin harjoitukseen yhden pienen ristikon, jonka jälkeen laukkamatkaa oli vielä reilusti sarjalle. Tämän ansiosta olit jo hereillä ennen sarjaa. Pommi oli edelleen hieman hidas liikkeissään, vaikka esteiden yli pääsikin. Raippaa voi rohkeasti käyttää, mikäli hevonen ei vastaa pelkkään pohkeeseen. Yksi napakka muistutus raipalla yleensä riittää - niin tälläkin kerralla. Kun Pommi oli kerralla herätetty kunnolla mukaan tehtävään, se ei enää raahustanut kuin mikäkin myyrä. Orin tyyli on ihan hyvä ja varmasti paraneekin sitten, kun sen saa entistä tarmokkaammaksi. Muista, että hitaan hevosen kanssa ei missään tapauksessa saa jäädä ohjaan lainkaan kiinni. Pommi toimii hyvin pienillä ohjasavuilla ja vastaa pohkeeseen mukavasti, joten ohjalla voit keskittyä lähinnä asettamiseen ja ohjaamisen vahvistamiseen.



Päiväkirja


06.12.2015, itsenäisyyspäivän maastoretki Vaahterapolussa

Maastoretken päätteeksi kyhäsimme hauskat adjektiivitarinat Milan kanssa. Taisin tulla lopussa toisiin aatoksiin Pommin suhteen, kun ensin laitoin suomenhevosraukan karsinaan ja kuitenkin otin sen mukaani katsomaan linnanjuhlia. :D Olipa mukava reissu!

Mila oli kiivennyt pirteän suomenhevosruunan Jätkän selkään ja katseli takanaan hyörivää hevosjoukkiota. Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdettiin sinisen suomenhevosjoukkion kanssa hieman maastoilemaan Vaahterapolun reiteille. Hevosjono lähti etenemään metsikköön. Sää oli hieman erilainen, muttei se mukavia ratsukoita häirinnyt.

Ravipätkällä ratsuni laukkasi ja jouduin miettimää mitä tekisin, jotta saisin sen olemaan kunnolla. Onneksi mykistävä Mila osasi neuvoa minua ja pian pystyimme jatkamaan matkaa ilman ongelmia. Tulimme edustavalle pellolle, jossa saimme laukata niin lujaa kuin hevosten jaloista lähtisi. Hevosjoukkio lähti villisti laukaten liikkeelle ja meillä kaikilla oli hauskaa.

Sukeltaessamme takaisin tallille, juttelimme siitä mitä itsenäisyys ja suomalaisuus meille merkitsi. Oma vastaukseni kuului kutakuinkin näin: "Suomalaisuus ja itsenäisyys tarkoittaa minulle ensisijaisesti vapautta olla vapaan maan kansalainen. "

Kun olin saanut väsyttävän ratsuni takaisin karsinaansa, vaihdoin punaiset vaatteet puhtaisiin ja lähdin kotiini katsomaan Linnan juhlia Pommin kanssa.



03.02.2015, ratsastelua tallitöiden ohessa

Päästin jalustimet tallipihalla jaloistani ja taputin rautiaan suomenhevosoriin hikistä kaulaa. Laskeuduin selästä ja nostin jalustimet ylös. Olimme tehneet Pommin kanssa kunnon hankitreeniä parin kilometrin päässä olevalla niityllä, jossa oli valehtelematta ainakin metri lunta. Kauaa ei tarvinut tarpoa, ennen kuin sekä ratsu, että ratsastaja olivat yltäpäältä hiessä!

Talutin Pommin talliin ja kiinnitin sen molemmilta puolilta käytävälle. Meri työnsi juuri lantakärryjä ulos Gaissan vanhasta karsinasta. Uusien hevosten myötä tamma siirtyi asumaan pihattoon ja tilalle muutti vuonohevosori Eetu. Viereisessä karsinassa asustava Nessu-tamma oli aluksi käärmeissään uudesta karsinanaapurista, mutta rauhoittui onneksi pian todettuaan pikkuoriin harmittomaksi.
– Hei ei sun olis tarvinnut niitä siivota, sanoin Merille, joka heitti juuri kasan lantaa kottikärryyn.
– Höpöhöpö, kunhan auttelin sua, kun ei mulla oo tänään mitään tekemistä, nainen sanoi huolettomasti. - Mitenkäs Pommi puksutti tänään?
- Siinähän se, sulatettiin vähän mahaa tuolla umpihangessa, vaikka taitaa kyllä olla ikikessi tällä hevosella... Mutta ihan hyvinhän se viime vuoden joulukuussakin vielä pärjäsi Suomenhevosyhdistyksen kilpailuissakin, muistutin.
- Haha, voi meidän pientä Pommia. Hikeen oot sen kyllä saanut! Meri nauroi.
Meillä oli työnjako mennyt viimeaikoina vähän niin, että minä liikutin tallin suomenhevoset ja muut kylmäveriset, Meri ratsasti puoliveriset ja Idalle jäivät ponit. En ollut tainnut istua puoliverisen selkään sitten marraskuun... Ei kun käytiinhän me Dumlen kanssa joulukuussa pienissä estekilpailuissa!

- Mä hipsin nyt kotiin, sulle jäi yksityissiipi ja suokkikarsinat, Meri sanoi ja meni ovelle.
- Kiitos taas tuhannesti, huikkasin naisen perään.
Kun Pommi oli riisuttu varusteista ja loimitettu, vein sen tarhaan. Palasin talliin ja hain kottikärryt lantalan luota, minne Meri oli ne vienyt. Kurkkasin samalla kelloa tallin seinältä.
- Puoli kolme..., mutisin ja tartuin talikkoon.



26.-30.3.2014, sotaharjoitus Häiriköissä

Alikersantti Rokk....Taivalvaara ja urhea sotaratsu Jukolan Pomeranssi ilmoittautuvat palvelukseen tarkoituksenaan puolustaa maata viimeiseen jouhikarvaan asti!

Olimme hiipineet suoraan etulinjaan, toissapäivänä rakennetun puuhökötyksen taakse ja hengitystäni pidättäen kurkkasin aika ajoin sotatantereelle. Olimme päättäneet (tai no eipä ollut ponilla paljon sanavaltaa...) jättää turhat varusteet pois, jonka johdosta istuin maastokuvioisissa, kolme kokoa liian isoissa haalareissani orin selässä ilman satulaa. Suitset olin sentään ottanut mukaan ja puristinkin ohjia toisessa kädessäni liioitellun voimakkaasti. Toisessa kädessä pitelin pinkeillä ja keltaisilla värikuulilla varustettua asettani.

Kun saavuimme keskiviikkona, en olisi osannut odottaakaan kuinka jännittävä tästä vajaan viikon mittaisesta reissusta tulisi! Ensimmäisenä päivänä tunnelma oli vielä rento ja tutustuimme toisiimme ja söimme kaikessa rauhassa. Saunassakin käytiin. Heti torstaiaamuna kaikki olivat kuitenkin vaihtaneet sotamoodin päälle. Marssimme aamunkoitteessa sota-alueelle, kuin talvisodassa konsanaan, vain tykit ja panssarivaunut puuttuivat. Perillä päästyämme pystytimme leirin nuotioineen pellonreunaan. Lähimailla ei näkynyt ristin sielua ja tuntui kuin oltaisiin ihan oikeasti oltu jossain korpimetsässä, Neuvostoliiton rajan tuntumassa valmistautumassa sotaan! En saanut yöllä juuri nukutuksi (teltat eivät todellakaan ole minua varten) ja vahtivuoronikin sattui aamuyölle. Perjantaina etsimme vihollisleirin tukikohdan ja hiippailimme nurkissa kalastellen tietoja sotasuunnitelmasta. Illalla ruuan jälkeen kävin vielä ratsastamassa Pommin, joka tuntui kaikesta rauhallisuudestaan ja aiemmista harjoituksista huolimatta olevan hyvin hämmentynyt tilanteesta. Selvästi sen isänmaalliset vaistot olivat heräämässä.

Tänään, kahden huonosti nukutun yön jälkeen oli sitten aika toimia! Olin ampunut tähän mennessä yhden vihollisleirin jäsenen, joka yritti uhkarohkeasti heti alkuunsa laukata tukikohtaamme. Hyökkäysyritys päättyi kuitenkin... noh, värikkäästi. Minua ja Pommia ei kukaan ollut ihme kyllä vielä huomannut, vaan olihan meillä aivan mahtava naamiointikin! Juuri ennen liikkeellelähtöä aamulla, Pommi oli päättänyt piehtaroida kuraisella pellolla oikein antaumuksella. Fiksu poni! Ainoastaan suomenhevonen kykenee noin älykkääseen toimintaan. Mutta tosiaan, tässä sitä nyt oltiin, täydessä valmiudessa katse suunnattuna vihollisen puolelle.

Pommi oli jo riipinyt viereisestä pajupuskasta kuoret ja alkoi osoittaa tyytymättömyyttään paikoillaan seisoskeluun. Kiersin katseellani ympäristöä etsien seuraavaa piilopaikkaa, kunnes silmäni osuivat valtavaan sähköjohtokelaan. Siis sellaiseen, mihin rullattiin teiden varsilla olevien sähkölinjojen kaapeleita, you know? Rullan keskellä oleva reikä oli laudoitettu umpeen, joten uskoin sen tarjoavan tarpeeksi suojaa meille. Mietin pitäisikö tulla alas selästä ja taluttaa ori piilopaikkaan, mutta päätin sen sijaan hilpaista äkkiä ravilla sinne. Kun olin mielestäni tarkastanut selustan, lähdimme liikkeelle. Ikävä kyllä emme tarpeeksi nopeasti ja kuulin aseen naksahduksen jostain. Samassa Pommi sai sätkyn ja lähti rymistelemään epämääräisessä askellajissa täysin vastakkaiseen suuntaan mihin olimme menossa. Hyppäsin selästä alas ja sen enempää ajattelematta yritin raahata orin suojaan suuren siirtolohkareen taakse, mutta liian myöhään. Tunsin kipeän iskun selässäni ja pelimme oli pelattu. Talutin orin ennalta sopimaamme "haavoittuneiden reittiä" pitkin takaisin tukikohtaamme ja huomasin orin lautasen kohdalla valtavan pinkin läiskän. Eipä ihme, että yleensä niin kiltti ja rauhallinen poika oli saanut sellaisen hepulin. Naurahdin ja jäimme vertailemaan sodan jälkiä muutaman muun haavoittuneen kanssa.



21.12.2013, jouluvaellus

Pommi nuokutti päätään harjauspuomilla sukiessani sitä vaelluskuntoon.
"Et sitten yhtään laiskemmalta osaisi näyttää? Johtohevosen pitäisi olla reipas ja..." sätin leikilläni oria, kunnes yksi osallistujista keskeytti minut.
"Hanne, löytyiskö teiltä lainahanskoja, kun omat jäivät kotipuoleen?" Nikitaksi esittäytynyt ratsastaja kysyi.
"Toki, toimistossa on semmoinen kori, johon olen kerännyt jotain vanhoja hanskoja. Löydätkö, vai tulenko näyttämään?" vastasin tytölle.
"Enköhän löydä!" hän vastasi taikaisin ja kipaisi talliin.
Täytyikin ruveta jo laittamaan vauhtia tähän varustamiseen, kun muutkin alkoivat olla valmiita. Silitin suomenhevoseni kaulaa ja rapsutin sitä sään kohdalta, mikä sai orin venyttämään ylähuultaan hassusti. Vielä suojat jalkaan ja suitset päähän niin alettaisiin olla valmiita.

Toivotin niin vanhat, kuin uudemmatkin tutut lämpimästi tervetulleeksi kerratessani maastoreissun ohjeita kentällä. Pysyimme hyvin aikataulussa ja kellon tullessa tasan viisi lähdimme letkassa kohti määränpäätä, Nokitunturia. Pommi otti onneksi rauhallisesti, vaikka takanamme kulki Jazzumin viehkeä tamma. Kuljimme pitkään pelkästään käynnissä ja ihailin kuuran kuorruttamia maisemia. Ainoa miinus oli jäätävä kylmyys, mikä tunkeutui nopeasti jopa toppatakin sisälle. Vedin vetoketjua ylemmäs ja annoin ravikäskyn. Pellon reunustamalla tiellä voisi vielä hölkätä viimeisen pätkän, ennenkuin kääntyisimme pienelle tunturille vievälle polulle.

Kun tuli aika kääntyä, lähetin hidastusmerkin letkaa pitkin. Pysäytin Pommin hetkeksi, ja kun muut pysähtyivät perääni, annoin muutamia ohjeita jatkoon.
"Tunturi ei ole kovinkaan korkea, mutta kannattaa silti varautua nousuun. Nojatkaa vähän eteenpäin ja antakaa hevosille tilaa katsoa jalkoihinsa. Jos joku liukastuu tai tapahtuu jotain muuta, huutakaa STOP, niin pysähdymme samantien. Ja sitten jatketaan, tunturi näkyy tuolla!" osoitin Nokitunturin suuntaan ja annoin Pommille pohkeita.
Etenimme käynnissä ja annoin orille hieman ohjaa. Sille nämä reitit olivat jo suhteellisen tuttuja ja uskalsin luottaa pomminvarmaan suomenhevoseen täysin. Parinkymmenen minuutin päästä olimme tunturin laella ja kuulin Niklaksen huudahtavan ensimmäisenä ihastuksesta. Käänsin muiden mukana katseeni taivaanrantaan ja siellähän ne olivat, vihreänä välkkyvät, taianomaiset revontulet. Kummasti ne jaksoivat lumota kauneudellaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Takaisin tullessa otimme vielä yhden kunnon laukkapätkän pitkällä peltosuoralla. Ilta oli jo pimeä, mutta hanki suorastaan hohti kelmeää kuun ja tähtien valoa ympärilleen. Parin tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme tallipihalle, kaikki enemmän tai vähemmän kohmeessa. Muistutin vielä porukkaa tulemaan toimistoon glögille, kunhan saavat ratsunsa hoidettua. Talutin Pommin karsinaansa, johon olin jakanut iltaheinät valmiiksi ennen lähtöä. Riisuin sen varusteista ja harjasin pörheän talvikarvan suoraksi. Kokeilin karvaa mahan alta ja päällyskarva oli hieman kostea, mutta alusvilla oli täysin kuiva. Päätin siis jättää orin kuivumaan ilman loimea ja vein varusteet paikoilleen. Toimistossa oli jo pari nopeasti suoriutunutta ratsastajaa hörppimässä kahvia ja glögiä ja hiljalleen muutkin valuivat paikalle. Kiitin kaikkia vielä mukavasta maastoretkestä ja vaihdoimme ajatuksiamme maisemista ja hevosista. Samppakin liittyi seuraan tuoden tullessaan lisää pipareita, sekä lapinkoirapentu Mihkan, joka innoissaan halusi tervehtiä jokaista toimistossa istuvaa. Harvinaisen onnistunut tapahtumapäivä taas kerran!



05.12.2013

Pikku-Pommi käväisi tänään erikoiskantakirjatilaisuudessa ja kotiin palattiin hienon III-palkinnon kanssa. Tietty kakkonen oli toiveissani, mutta suloinen ori kelpaa minulle juuri tuollaisena kuin on. Tuomari kehui orin hyvää ratsutyyppiä, mutta kertoi orin olevan myös hieman ruunamaisen näköinen. No onhan tuo melkoinen lössykkä ja vähän pyöreäksikin päässyt laitumella... Etujalat olivat hieman etunojoiset ja vuohiset aavistuksen vennot. Yhteispisteiksi arvostelusta tuli 63 pistettä. Kunhan ori tuosta kasvaa ja ollaan enemmän päästy esittäytymään kisoissa sen, ajattelin kokeilla ilmoittaa sen ainakin KRJ:n ja Virtuaalisten Suomenratsujen laatuarvosteluihin. Nyt on ainakin jo vähän kokemusta alla noista isommista tilaisuuksista.



09.09.2013, syksy saapuu

"Myönnettävä on, mikään ei voita suomenhevosta!" mietin hymyillen itsekseni kaartaessani kentän keskelle Pommin kanssa. Ori oli toiminut tänään erinomaisesti koko treenin ajan, vaikka pohkeenväistön sijaan meinasikin tulla upeita laukannostoja orin tulkitessa apujani väärin. Kello oli vasta kahdeksan, mutta ulkona alkoi olla jo hämärää. Lehdet olivat alkaneet kellastua ja ilmassa oli sellainen tietynlainen syksyn tuoksu. "Kato nyt, vastahan oli kesä.." avauduin rautiaalle orille, jota taisi kyllä enemmän kiinnostaa pihalla seisova traktori kuin minun jorinani. Menimme yhdessä ihmettelemään punaista avohyttistä traktoria uteliaan Pommin kanssa ja todettuamme sen yhdessä vaarattomaksi jatkoimme matkaa talliin. Jätin orin hetkeksi kiinni käytävälle ja hain valmiiksi sienen ja ämpärin hevosen viereen. Riisuttuani lähes nukahtamispisteessä olevan Pommin varusteista aloin pyyhkiä hikisiä kohtia sienellä ja haalealla vedellä. Kovin hikiseksi se ei ollut treenissä tullut, mutta ainakin satulavyön kohdalla ja kaulalla oli isot hikiläiskät. Ori havahtui saadessaan vettä selkäänsä ja kääntyi katsomaan touhujani uteliaana. Laitoin puolimärälle orille ohuen villaloimen niskaan ja lähdimme vielä vähän ulos pienelle kävelylle ennen iltaruokia. Läheisessä karsinassa ruokiaan odotteleva Karkki pärskähti tyytymättömänä, kun se ei taaskaan päässyt mukaan kaverin lähtiessä.

Ulkona oli hämärtynyt lisää ja muutamia tähtiäkin oli ilmestynyt taivaalle ja himmeä kuu paistoi suoraan tallin yläpuolella. Eteensä näki kuitenkin vielä hyvin osittain kuun ansiosta, mutta aurinkokaan ei ollut vielä täysin laskenut. Päätin käväistä Pommin kanssa läheisen järven rannassa, jonne ei ollut pitkä matka. Lähdimme tallipihalta kävelemään laitumien suuntaan ja oikaisimme kentän ja laitumen välistä rannalle vievälle tielle. Ori oli tallin pihalla vähän hämmentynyt myöhäisestä kävelyretkestä, mutta kulki nyt ihan rauhallisena vierelläni. Saavuimme järven rantaan ja näky oli henkeäsalpaava. Auringon viimeiset säteet pilkottivat vastarannalla olevan metsikön takaa ja taivaan väri vaihtui asteittain keltaisen ja punaisen sävyistä tumman siniseksi, mitä kauemmaksi auringonlaskusta katsoi. Tähtiä oli tullut lisää ja pystyin tunnistamaan otavan taivaalta. Pommia eivät tähtikuviot kiinnostaneet, vaan se alkoi hamuta hieman nahistuneita heinänkorsia ruohikkoiselta rannalta. Istahdin hietikolle ja päästin orin laiduntamaan niin pitkälle kun narua riitti. Se tyytyi onneksi pysymään narun määräämällä alueella ja saatoin hetkeksi vaipua omiin mietteisiini.

Astuttuamme takaisin talliin saimme iloisen vastaanoton hörisevältä kuorolta. Vein Pommin karsinaan ja riisuin sen riimun ja loimen. Ori oli kuivunut hyvin ja ennen kuin lähdin tekemään iltaruokia, se sai vielä ison pusun turvalle.



Kuvat © Tilli 2013 & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan


VIRTUAALITALLI - A SIM-GAME STABLE | Ulkoasun © Jukola 2018 | lue lisää tekijänoikeuksista