† Suvannon Kesäheinä †

Koska saavuin paikalle tyylikkäästi myöhässä Hanne ja Heini olivat ehtineet verrytellä itsenäisesti. Suuntasimmekin suoraan maastoon, ja ratsukko pääsi verryttelemään pikku tukeilla ja risuesteillä. Tammalla riitti virtaa ja vauhtia, Heini paineli menemään pää viidentenä jalkana niin, että valmentajaa hirvitti. Esteiden yli kuitenkin mentiin tyylipuhtaasti ilman haparoinnin häivääkään, vaikka ennen jokaista estettä pitikin tehdä muutama laukkavoltti Heinin menohaluja hillitsemään. 70cm korkeissa pikkuesteissä ei selvästikään ollut tarpeeksi haastetta, sillä muutaman kerran Heini otti liioitellun suurella ilmavaralla tehtyjä pystyhyppyjä.

Maastossa oli näppärä tukki - tukki - trakehnerhauta - alashyppy veteen -suora, jonka otimme valmennustehtäväksi. Estekorkeus oli 90-100cm; Heinikin saisi jotain haastetta. Kokemus ja varmuus näkyivät ratsukon suorituksessa; tukit ja trakehnerhauta sujuivat rutiinilla, alashyppy veteen ei ollut sen kummoisempi. Heini hyppäsi hyvällä tekniikalla ja selkeällä, joskin liioittelemattomalla, ilmavaralla, eikä yhdenkään esteen kassa ollut ongelmia. Laukkakin pysyi paremmin aisoissa, kun esteissä oli enemmän haastetta. Suora hypättiin kaksi kertaa, minkä lisäksi ratsukko hyppäsi tukkeja ja trakehnerhautaa yksittäisesteinä. Isompia ongelmia ei ollut, Hannen ratsastuksesta ei löytynyt korjattavaa, ei myöskään Heinin. Kun laukka oli saatu sujuvaksi ja kiireettömäksi sekä esteisiin tarpeeksi korkeutta ei mitään ongelmia, tasaisen vahva ja hyvä suoritus.

Hanne ja Heini verryttelivät reippaassa ravissa ympäri kenttää. Heini näytti todella energiseltä, mutta Hanne tiesi selvästi, kuinka näinkin vauhdikasta tammaa kannatti ratsastaa, jotta sen sai kunnolla kuulolle.

Aloitimme hyppäämisen yksittäisellä pystyesteellä, jonka edessä ja takana oli maapuomit helpottaen etenkin lähestymistä. Este oli alkuun vain pieni 40cm pysty, jonka Heini innostuksissaan kolhaisikin pariin kertaan alas. Kehotin Hannea napauttamaan hieman pohkeella hypyn ponnistusvaiheessa, jotta Heini olisi jalkojensa kanssa edes hitusen tarkempi. Näin saimmekin kumpaankin suuntaan hyvät ja puhaat verryttely hypyt. Aloitimme varsinaisella tehtävällä, johon kuuluikin kaksi linjaa sekä kaksi yksittäistä pystyestettä kaarevalla linjalla. Esteet olivat alkuun pieniä n.80cm korkeita, joten muistutin Hannea napakasta ratsastuksesta, jottei puomit pääsisi lentämään aivan turhaan. Tehtävä sujuikin hienosti, askel määrät linjoihin sattui aivan nappiin ja puomit pysyivät kannattimillaan. Nostin esteet 100-110cm korkeudelle ja pienen huilahduksen jälkeen ratsukko pääsi tulemaan. Rata onnistui loistavasti ja huomasinkin, miten paljon enemmän Heini loistaa itselleen suuremmilla esteillä! Pyysin Hannea tekemään huolelliset loppuverryttelyt työstäen hevosta kunnolla, sillä energia ei tuntunut edes loppuverryttelyihin loppuvan.

Aloitimme estevalmennuksen Hannen ja hänen piekkaritammansa Heinin kanssa pienillä pystysarjoilla. Ratsukko oli lämmitellyt itsenäisesti ennen saapumistani. Sarjoja oli kolme kappaletta. Kaksi pitkillä sivuilla ja yksi lyhyellä sivulla. Esteitä oli joka sarjassa viisi ja niiden korkeudet vaihtelivat 40-60cm välillä. Hanne kertoi minulle valmennuksen alussa, että Heinillä on ongelmia pienien esteiden ylittämisessä. ”Nostakaa laukka ja tulkaa reippaalla vauhdilla ekaa sarjaa kohti.” Tamma ei jaksanut nostaa jalkojansa sarjalla kunnolla, jonka takia kaksi estettä tippui. Jatkoitte seuraaville sarjoille, joilta tippui yhteensä kolme estettä. ”Yritä saada Heini innostumaan tästä tehtävästä niin, että se nostaisi jalkansa paremmin.” Aloititte sarjojen tulemisen alusta. Nyt tamma näytti paljon innokkaammalta ja vauhtikin oli sopiva. Yksikään este ei tippunut, joten kehuit tammaa ja annoit sen kävellä hetken.

Rakensin radan, jossa oli kuusi estettä. Kaikki olivat 80-100cm pystyjä. Ensimmäinen este oli 80cm. Heini imi hyvin esteelle ja ponkaisi pystyn yli niin, että hypyllä olisi ylittänyt ainakin metrin korkuisen esteen. Toinen ja kolmas este olivat 90cm korkeita. Tamma laukkasi rauhassa esteitä kohti, mutta aina ennen estettä se imi kunnolla. Kaikki hypyt olivat hyviä, eikä tiputuksia tullut. Kehuin teitä ja kerroin miten voisit parantaa hyppytyyliäsi, koska jäit muutamalla esteellä hiukan jälkeen. Korotin esteiden korkeutta aina 110cm korkeuteen saakka. Nyt et jäänyt jälkeen hypyissä ja pääsimme aloittamaan loppuverkat.

Saavuin pienelle työmatkalle Suomeen ja käväisiin samalla pitämässä valmennusta Kalevantulen hevostallilla. Hanne ja kaunis piensuokkitamma Heini köpsyttelivät reippaasti tervehtien maneesiin. Rakentelin maneesiin pienen radan, joka sisälsi yhden suoran suhteutun sarjan 21m pitkänä sekä yhden kaarevalla uralla olevan suhteutun välin samoilla mitoilla.

Alkuverryttelyssä Heini oli kiireinen, eikä malttanu keskittyä antamiisi tehtäviin. Pyysin tekemään paljon puolipidätteitä ja vaihtelemaan tehtäviä tiuhaan tahtiin, jotta saisit Heinin keskittymään. Tovin tehtäviä muuteltuasi, alkoi Heini rauhoittua ja työskennellä mukavan ja rennon näköisenä. Saitte ennen hyppyjä hetken hengähtää. Sait ottaa muutaman verryttelyhypyn yhdelle pystylle. Heini oli innokas, ehkä jopa liiankin innokas pudotellessaan puomit pitkin poikin. Nostin estettä hiukan, jolloin Heinin ilmekkin muuttui keskittyneemmäksi. Suhteutuilla väleillä pyysin muuttelemaan askelmääriä. Askeleen pidentämin onnistui ongelmitta, mutta lisäaskeleiden saanti tuohon väliin oli teidän kohdallanne aika haastava.

Muutaman kerran tultuanne sait ne kerran onnistumaan. Heinin karva oli jo hiestä kikkuralla, joten päätimme yhteistuumin lopettaa näihin viimeisiin hyviin kertoihin. Kevensit Heinin vielä eteen ja alas ja kävelytit 15 minuuttia.

Jippii! Pikkuisen esteratsuni kanssa olimme Virtuaalisten suomenratsujen estekisaviikoilla ja jännittävän "Viikon voittaja"-finaalin tähdeksi selviytyi yllättäen Heini! Finaalin rata oli reippaasti haastavampi kuin karsinnoissa ja minulla oli ensinnäkin täysi työ muistaa esteiden järjestys. Lisäksi kapea erikoiseste tuotti hieman tuskaa, vaikka pienhevosella mentiinkin. Hyvin kuitenkin selvisimme ja olin niin onnellinen tamman ketteryydestä, jota radan tiukoissa käänteissä totisesti tarvittiin. Kotona neiti sai palkinnoksi täysin ihmisvapaan päivän ja tietenkin vähän herkkuja turvan eteen...

Damavandissa järjestetyn estekurssin toinen päivä piti sisällään rataharjoituksia. Reiteni huusivat hallelujaa vielä eilisestä, mutta Heini tuntui jaksavan loputtomiin.

Heinillä oli vielä eilisestä virtaa jäljellä ja tamma oli alkuverryttelyssä koko ajan lähdössä lentoon. Aloitin alkukäyntien jälkeen lyhyillä ravipätkillä suoralla uralla ja lisäsin hiljalleen pätkien pituutta. Lopulta kevensin koko uraa ja tein taivuttelevia liikkeitä, kuten ympyröitä ja kiemurauria molempiin suuntiin. Kun tamman lihakset olivat lämmenneet, tein sen kanssa vielä vähän kuuliaisuusharjoituksia valmentajan kehoituksesta. Heinin tuli pysähtyä mahdollisimman pienin avuin joka sivun keskelle ja jäädä odottamaan apujani. Keskittyminen oli koko ajan hieman hukassa, mutta tamma antoi edes vähän periksi.

Kun kaikki olivat verrytelleet, aloitimme muutamilla yksittäisillä esteillä ennen radan hyppäämistä. Heini luuli ilmeisesti olevansa kisoissa, sillä se kuumui tavallista nopeammin. Yksittäisillä esteillä se ei oikein jaksanut keskittyä ja hyppäsi holtittomasti, mutta kun siirryttiin radalle, hypyt paranivat. Rata sisälsi muutamia erikoisesteitä, enkä ollut varma miten Heini niihin suhtautuisi. Tamma hyppäsi kyllä kaikki esteet varmasti, mutta vesieste piti joka kerta loikata mahtavalla ilmavaralla. Uusintarataa harjoitellessamme tamma näytti kyntensä ja sain edes jostain olla ylpeä valmennuksen aikana.

Loppuverryttelimme itsenäisesti rennossa ravissa ja venyttelin tammaa eteen ja alas. Aluksi Heini ei olisi halunnut kunnolla venyä, joten houkuttelin sitä myös pohkeen avulla kurkkaamaan alas. Lopulta siirryin käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat jatkaen vielä venyttelyä.

Nostin katseeni ylös ja katsoin epäilevän näköistä tammaa. Reippaasti astuin karsinaan ja sujautin riimun sen päähän. Se ei näyttänyt pelkäävän, mutta sitä ilmeisesti ärsytti, kun joku tunkeutui sen omaan tilaan ja häiritsi sen kauneusunia. Kaivoin taskustani omenanpalan ja tarjosin sitä Heiniksi kutsutulle tammalle. Arvostelevasti se haisteli sitä ja katsoi minua epäluuloisesti, ennen kuin se salamyhkäisesti nappasi palan kädestä ja rouski sitä tyytyväisenä. Hymyilin itsekseni ja laitoin tamman kiinni. Lähdin hakemaan sen harjapakkia ja varusteita, tästä saattaisi tulla jännä päivä.

Heiniä ei näyttänyt haittaavan se, että hyörin ja pyörin sen ympärillä, kuin mikäkin pyörremyrsky. Se oli ilmeisesti nauttinut hyvät maikoilu hetken ulkona, sillä se pölysi niin pahasti, etten ollut nähdä eteeni. Tamma seisoi kiltisti paikallaan ja välillä kääntyi katselemaan sähellystäni sen ympärillä. Nostin kavion ylös ja putsasin sen pikaisesti, vaikka siitä ei näyttänyt olevan mitään vaivaa tammalle. Jätin harjapakin nätisti karsinan ulkopuolelle ja toin sitten satulan karsinaan. Heini katsoi minua järkyttyneenä, kun asetin satulan sen selkään ja lähdin kiristämään satulavyötä. Tyytymättömänä tamma heilautti päätään ja irvisti minulle ilkeästi, vyön kiristäisin siis paremmin kentällä. Suitset oli helppo laittaa tammalle, mutta jotain meinasi tosiaan unohtua, nimittäin oma kypärä.

Heini nuuski raikasta kesäilmaa tyytyväisenä, kun talutin sen kentälle. Olin jo aikaisemmin käynyt laittamassa muutaman puomin maahan, jos tammasta tuuppaus kävisi liian tylsäksi. Vaivattomasti kiristin vyön ja nousin selkään hujauksessa. Maiskautin Heinin liikkeelle ja reippain askelin se lähti tallustamaan eteenpäin. Käynnissä tamma toimi erityisen hyvin ja kiltisti, vaikka siitä huomasi, miten tylsää vääntely ja kääntely siitä mahtoi olla. Ravissa luovutin jo tuuppaus ajatukseni suhteen ja ohjasin tamman kevyessä ravissa puomeille. Neidin ilme kirkastui, kun saimme vähän vauhtia allemme ja laukassa se tuntuikin jo räjähtävän innokkaana eteen, energiaa sillä ainakin riitti. Puomit laukassa onnistuivat vaivatta, vaikka Heini hyppäsikin sen yli pienellä loikalla muutamaan otteeseen. Loppuravit ja käynnit sujuivat vaivatta, hienosti käyttäytynyt neiti ansaitsisi tosiaan tämän jälkeen useammankin herkun.