Vuosi 2014 - Vuosi 2015 - Vuosi 2016 - Vuosi 2017

Vuosi 2016


6.12.2016, itsenäisyyspäivämaasto Piilovuoressa

Olemme kunnostautuneet Tumpun kanssa viimeaikoina maastoilun saralla! Pitäisi varmaan alkaa taas treenaamaan matkaratsastusta... Piilovuoren itsenäisyyspäivämaastossa meidän rauhallinen maastoretkemme kuitenkin vaihtui pieneksi seikkailuksi, kun yleensä niin maastovarma Tumppu otti ja säikähti kylän kirkon kellojen soittoa. Onneksi putosin suhteellisen pehmeään lumipenkkaan ja mustelmia suuremmilta vammoilta säästyttiin. Tumppu reväytti etujalkansa, mutta tallin omistajattaren mukaan se tuskin koituisi kuolemaksi. Eläinlääkärireissu tässä varmaan silti tehdään lähipäivinä... Piilovuoren ihana porukka oli kyllä muutenkin suureksi avuksi! Nicky löysi Tumpun kietoutuneena ohjiinsa ja sai oriin turvallisesti takaisin tallille. Tomi taas toimi lähinnä henkisenä tukena. Taisin siinä paniikissa halata tallipoikaa hieman turhankin intohimoisesti. Onneksi kihlattuni Samppa ei ollut näkemässä...

Katariina kuvailikin retken kulkua osuvasti tarinassaan:

Piilovuoren itsenäisyyspäivämaasto oli ollut vauhdikas.
Hannen ratsu Tumppu oli säikähtänyt kirkon kellojen soittoa. Ne olivat käynnistyneet juuri ratsukoiden ollessa kirkon lähellä. Tumppu hyppäsi pystyyn vihmoen etujaloillaan ilmaa. "Eih!", Hanne kiljaisi, kun tömähti lumiselle tienpientareelle. Valkotukkainen voikko hevosori katosi lumisateeseen.
"Nicky, lähde Väröllä perään!", Tari komensi naista, joka nosti takinkauluksensa ylös ja lähti uhmaamaan kevyttä lumisadetta ja purevaa pakkasta.
Värö syöksähti kiitolaukkaan Nickyn antaessa ratsulleen kovasti pohkeita. Paksulta lumipeitteeltä ei kuulunut enää edes kavioiden kopsetta. "No niin, rauhoittakaa hevoset! Katariina, voiko Viesun kyydissä olla kaksi? Päästä Hanne kyytiin ja palatkaa Piilovuorelle!", Taru ohjeisti. Katariina nyökkäsi ja auttoi Hannen hänen taakseen, Viesun leveän selän päälle. Taru jatkoi ohjeiden antamista ja pian loput maastoretkeilijät lähtivät ravaamaan kohti horisonttia.

img

"Aivan kamala tilanne! Voi Tumppu...", Hanne niiskutti, kun puristi Katariinaa pysyäkseen Viesun keinuttelevassa käynnissä.
"No on! Toivottavasti mitään ei satu. Vielä kun on tuntemattomat maastot", Katariina huokaisi huolestuneena.
Kirkolta oli kilometrin verran matkaa Piilovuoreen. Matka taittui nopeasti ja pian eteen aukeni hevostalli tarhoineen. Tallipiha oli hiljainen ja tyyni, tarhoista kurkistivat uteliaat hevoset.

Tytöt riisuivat Viesun varusteista ja pukivat sille fleeceloimen päälle. Kermakarkin värinen suomenhevonen pääsi yhteen vapaaseen karsinaan syömään heinää ja juomaan vettä. Katariina ja Hanne suunnistivat tallihuoneeseen, jossa tuoksui pipari ja glögi. Ilmassa leijui odotus.

"HANNE!", kuului huuto tallipihasta.
Hanne nousi nopeasti ylös ja lähti juoksemaan ulos. Katariina seurasi perässä. Nicky seisoi tallin ovella, vieressään kaksi hevosta. Tumppu ja Värö. Tumppu piti toista etujalkaansa ylhäällä. Se puuskutti kovasti ja ryntäiltä tippui hiki. Hevonen oli vaahdossa ja uuvuksissa.
"Se löytyi neljän kilometrin päästä. Sen ohjat olivat sotkeutuneet risukkoihin kiinni. Siellä se seisoi rauhassa, väsyneenä tietty", Nicky huolehti.
"Voi rakas!! Tule talliin. Hoidetaan sinut ja katsotaan, mikä on vialla", Hanne pillahti itkuun.
Voikko suomenhevonen seisoi rauhassa käytävällä. Hanne pesi sitä sienellä ja lämpimällä vedellä. Tumppu sai ylleen kaksi fleeceloimea sekä ämpärillisen lämmintä melassivettä.
"Taru on kohta täällä, se voi tutkia Tumpun jalan. Hän tietää, mitä tekee", paikalle ilmestynyt tallipoika Tomi kertoi Hannelle ja piti tätä olkapäästä kiinni.
"Tässä olisi voinut käydä vielä hurjemmin!", Hanne niiskutti ja syöksähti varoittamatta Tomin syliin.
Poika näytti hämmentyneeltä, mutta halasi sitten tyttöä takaisin. Hanne oli onnellinen, mutta tavattoman peloissaan. Tulisiko Tumpusta enää kilpahevosta?

Pian loput porukasta saapui talliin. Höyryävät hevoset olivat hikisiä ja vailla pesua. Jokaisen ratsastajan kasvoilla oli huoli.
"Hanne, tässä on vaan revähtymä. Laitetaan siihen kylmäyspatja. Tumppu tarvitsee nyt lepoa", Taru konsultoi ja lähti hakemaan tarvikkeita varustehuoneesta.
Hanne näytti helpottuneelta. Hän huokasi ja rojahti sitten istumaan tallikäytävälle hevosensa viereen. Tumpun pää roikkui uneliaasti ketjujen välissä. Taru saapui takaisin Tumpun viereen ja laittoi kylmäyskääreen paikalleen. Ori nosti vähän jalkaansa epävarmasti, mutta laski sen nopeasti alas. "Hyvä poika", Taru kehui ja taputti hevosen paksua kaulaa.



27.11.2016, adventtimaasto Lumivuoressa

Pakkasin pitkästä aikaa rakkaan suomenhevoseni autoon ja suuntasin kohti Pääkaupunkiseutua. Lumivuon tallilla järjestettiin ensimmäisen adventin kunniaksi maastoratsastus ja totesin että oli jo korkea aika vielä Tumppu katselemaan taas vaihteeksi muitakin maisemia, kun tutun karsinan seiniä. Alla hieman tunnelmia retkeltämme höystettynä pienellä Simora-muistelolla.

"Suomenhevoseni asteli rauhallisesti edellä menevän hevosen perässä ja vähät välitti meitä ympäröivästä pimeydestä. Rapsutin sen kaulaa ja kehuin sitä kuiskaten. Vieläkin jaksan ihastella sitä, kuin fiksu hevonen Tumpusta oli kasvanutkaan! Kiemurteleva hiekkatie muistutti minua entisestä tallipaikastamme. Ajatukseni karkasivat toissavuoden jouluun ja pikkujoulumaastoon. Silloinkin oli hämärää, mutta reittiä oli valaistu tunnelmallisin lyhdyin. Hymyilin muistaessani, että meillä oli tismalleen sama varustus kuin nytkin: Tumpulla heijastinsuojat ja -rintaremmi ja minulla sama punainen takki ja harmaa kaulahuivi. Loppumatkasta ripottelimme tallille johtavalle kujalle erilaisia joulukoristeita, joita olimme kuljettaneet mukana maastossa. Itse taisin muistaakseni ripustaa kultaisen koristenauhan erääseen nuoreen kuuseen.

Ajatukseni katkesivat kun käännyimme pienelle metsäpolulle. Keräsin ohjia hieman tuntumalle, jotta Tumpulla olisi paremmin tukea väistellessään puunjuuria ja kiviä pimeässä. Vaikka paremmin tuo tarpominen olisi kai sujunut, jos ori olisi saanut itse katsoa reittinsä. Aina silloin tällöin työnsin eteen tulevan kuusen oksan pois tieltä ja sain toisinaan lunta päälleni. Kaikesta huolimatta nautin täysin rinnoin tunnelmallisen hiljaisesta metsästä, jonka äänettömyyttä rikkoi vain hevosten kavioista kuuluva töminä."

ulkoasu © VRL-03518 | virtuaalihevonen - a sim game horse